Lahessa (vol 2) ja Hämeessä

Minulla oli tilaisuus viettää reilu viikko Lahdessa kukkien kastelijana ja kotimiehenä isäntäväen lomaillessa Kreikassa. Täytyy todeta, että kyllä Lahessa (ja Päijät-Hämeessä) on paljon nähtävää ja koettavaa, varmaan enemmän kuin suunnilleen samankokoisessa Jyväskylässä. Vai tuleekohan sitä sokeaksi oman kotipaikkakuntansa nähtävyyksille?  Myös pyöräilyolosuhteet ja lenkkivaihtoehdot tuntuivat paljon paremmilta kuin Jyväskylässä (ehkä olin vaan parempien lenkkivaihtoehtojen lähellä). Jos asuisin noilla huudeilla, varmaan pitäisi satsata kunnolliseen maastopyörään / fättiin, sen verran houkuttelevia olivat latupohjat ja niiltä poikkeavat neulaspolut. Vanhan mainoksen sanoin "Ei oo Lahden voittanutta!".

Kyllä oli kivempi ajella neulaspolulla kuin pyörätiellä vilkkaan tien varressa.

Eipä olisi itselle tullut mieleen, että tämäkin pitää ohjeistaa: "Koirien ulkoiluttaminen kytkettynä kuntopolulla lumettomana aikana sallittu."

Liikuin sekä pyörällä että autolla, aina tilanteen ja seurueen mukaan kulkuvälinettä vaihtaen. Päijät-Hämeen kesäteatteritarjonta tuntui olevan ihan omassa atmosfäärissään, vaikka kyllähän kesäteattereita Keski-Suomestakin löytyy. 

Lastu-kirjastoista minulla oli enää bongaamatta Padasjoki ja Orimattila. Padasjoelle oli vähän turhan pitkä pyörämatka päiväseltään. Orimattila oli sopivalla pyöräilyetäisyydellä,  joten kävin bongaamassa kirjaston ja katsomassa kesäteatterissa näytelmän "Ylpeys ja ennakkoluulo". Hienosti toteutettu näytelmä. Kävin myös kotiseutumuseossa ja kirkossa, joka sijaitsee "keskellä kylää". Myös parilla kirpparilla tuli poikettua, sekä vanhan kehräämön yrityksiin tuli tutustuttua. Harmikseni en päässyt tutustumaan Soile Yli-Mäyryn Taidelinnaan, kun se on avoinna vain sunnuntaisin. 

Orimattilan kirjastovierailun yhteydessä kävin myös taidemuseossa.

Kiva satumetsämaalaus Orimattilan kirajston lastenosastolla.

Orimattilassa löytyy musiikkiosastolta vielä paljon cd-levyjä, jossain muualla olen ollut huomaavani, että levytarjonta on vähentynyt. 

Orimattilan Jymylinna on vuonna 1928 valmistunut suojeluskuntataloksi, Jymylinnan vieressä oli Jätinpesän kesäteatteri syvässä montussa.

"Ylpeys ja ennakkoluulo" -näytelmässä oli melko iso esiintyjäkaarti.

Pesäkallion kesäteatterissa esitettiin Repe Helismaan rakastetuimmista lauluista koottua musikaalia "Päivänsäde, minä ja menninkäinen". Hieno esitys tämäkin. Kävimme samalla reissulla myös Mukkulan kartanon rannoilla ja puistossa, se olikin minulle ihan uusi ympäristö.

"Päivänsäde, minä ja menninkäinen" oli musiikki-iloittelua, katsomoa ei ollut katettu ja vähän auringon porotus tuntui liian kuumalta. 

Ja ei kahta ilman kolmatta. Kolmanneksi ennätin katsomaan Nastolan Pisarateatterin jännityskomedian "Kuin tuhka tuuleen" Taarastin taidekeskuksessa. Taarastissa kävin myös katsomassa "Skarpit" - Suomen karikatyristien ja pilapiirtäjien 14. vuosinäyttelyn. Tämä näyttely oli ajanhermolla nykypolitiikasta ja muutenkin kiinnostava. 

Taarastin taidekeskuksessa Nastolan Pisarateatteri esitti "Kuin tuhka tuuleen" -näytelmää.

Kyllä pressan koiran kelpaa, kun saa kinkun ja hauen sekä sisävessan. 

Kaarisilta biennaaliin pääsin tutustumaan ihan majapaikkani naapurissa Erstan kartanossa sekä Malvan taidemuseossa. Erstan kartano ei paljon puiden seasta tielle näy ja kartano itsessään oli mielenkiintoinen ympäristö ja mielenkiintoista on myös Kaarisilta ry:n siellä järjestämä toiminta erityistä tukea tarvitseville henkilöille.   

Erstan kartano tarjoaa hienot puitteet Kaarisilta biennaalille.

Päijät-Hämeestä poikkesin välillä Kanta-Hämeen puolelle, kävin Lopella hautajaisissa ja Hunsalan työväentalon 111-vuotisjuhlassa, tunnerikkaita ja sukumuistoja mieleen tuovia tapahtumia kummatkin. Työväentalon juhlissa oli myös samaa "iltamatunnelmaa" kuin Repe Helismaasta kertoneessa näytelmässä. 

Hunsalan työväentalo on rakennettu 1912.

Iltamatunnelmaa Hunsalan työväentalon 111-vuotisjuhlissa.

Lahden satama on paljon vilkkaampi ja mielenkiintoisempi kuin Jyväskylän satama. Lahden satamassa oli pop-up-myymälöitä, useita kahviloita ja ravintoloita, Jyväskylässä vain lähinnä ravintoloita. 

Lahden satamassa oli Jyväskylästä tuttuja laivoja "parkissa", Suometar ja Suomen Suvi.

Lahden mäkimontun maauimalaan pääsin tutustumaan mitä parhaassa 11-vuotiaan herrasmiehen seurassa, häntä en kuitenkaan saanut mukaani tuolihissiin enkä mäkitorniin. Hänen kanssaan kävin myös Vääksyssä ja elokuvissa. Myös viisivuotiaan "isäntäni" kauppaleikkeihin ja miekkailuun ennätin mukaan ennen kotimatkaa. 

Köysiradalta oli hieno näkymä mäkimontun maauimalaan.

Kuuden tunnin kotimatka "mutkan kautta suoraan" tuntui huomattavasti lyhyemmältä kuin parin tunnin menomatka nelostietä pitkin. Kotimatkalla ajelin Kalkkisten ja Sysmän kautta maisemareittiä ja  poikkesin mm. Urajärven kartanossa.

Urajärven kartanon puutarhatontut on yli 100-vuotta sitten tuotu matkamuistoina Keski-Euroopasta ja lienevät Suomen vanhimmat puutarhatontut.

Pajulahden urheiluopistolle polkaisin tarkistamaan kannattaako joskus tulla tänne lomailemaan. Huomasin myös, että täältä pääsee Lapakiston poluille.

Lahessa

Vihdoinkin pitkään suunnittelemani Lahden reissu toteutui. Kummityttöni asuu entisen Nastolan kunnan alueella, ja pyysi kylään ja tutustumaan uuteen kirjastoon, kun Nastolan uusi kirjasto valmistui lähes puolitoista vuotta sitten. Hyvin suunniteltu totesin, kun aloin pakkaamaan matkaa varten ja löysin yli vuosi sitten tekemäni tuliaiset, tossut kummitytön miehelle ja pojalle. 

Nastolan kirjasto on Rakokiven uudessa monitoimitalossa. Enpä ollut ennen tuollaisesta Rakokivestä kuullutkaan. 

Nastolan kirjasto näytti perinteiseltä kirjastolta.

Viherseinä Nastolan kirjastossa.

Nastolan kirjaston lastenosasto on varsin koruton.

Nastolan kirjaston läheltä löytyi kivasti maalattu "pömpeli".

Lahden pääkirjastoa muistelen etsineeni jollain aiemmalla Lahden reissulla. Pääkirjasto ei silloin ollut "vanhalla paikallaan", josta sen olin 70-luvun mökkireissulla bongannut. Pääkirjasto on voittanut vuoden 1990 vuoden betonirakenne palkinnon, joten on nykyisellä paikallaan jo pitemmän tovin sijainnut.

Siskon molemmat tyttäret asuvat nykyään Lahdessa, joten pääsin myös nauttimaan vähän "mummuilusta", kun näiden tyttärien poikien kanssa vietettiin aikaa. 

Lahden reissu oli muutenkin  kulttuurillisesti hyvin avartava, kaksi kirjastoa, perhepuisto ja teatterivisiitti samana viikonloppuna. Lisäksi pääsin ruumiinkulttuuria harrastamaan, kun siskon tyttärien poikien kanssa pelattiin jalkapalloa ja "käsipalloa". Myös koiralenkit kuuluivat viikonlopun ohjelmaan. Totesin Lahden olevan varsin houkutteleva asuinpaikka. Ainakin hiihtoladut ja järvet löytyvät läheltä. 

Teatterissa käytiin katsomassa "Koston kierre", joka vei ajatukset vajaan sadan vuoden päähän ja ihmismielen saloihin. 

Lahden pääkirjastolle tunsin autoilijana olevani tervetullut, kun parkkipaikkoja oli tarjolla. Paikat olivat täynnä, mutta vaihtuvuus oli vilkasta, joten parkkipaikka löytyi.

Myös pyöräilijät ovat tervetulleita Lahden pääkirjastoon.

Kotiseutuaineistoa Lahden pääkirjastossa.

Avaruutta Lahden pääkirjastossa.

Iso, selkeä tabletti lehtien lukemiseen. Melkein kuin oikeata sanomalehteä selailisi, kun tällä selasi lehteä. 

Ylimääräiset tavaransa saa säilöön lukon taa.

Kun tulosteita kaipaa, kannattaa muistaa, että kirjastoista löytyy kirjoittimia.

Todella iso näyttö toisen kerroksen tasanteella lehtien selailuun. Itse en kyllä tällaisessa paikassa tykkää lehteä lukea, kun on selän takaa lukijoita liikaa..

Liikuntavälineille löytyy oma huone Lahden pääkirjastossa.

Lippuautomaatti Linkkilippujen ostoon, enpä ole ennen nähnyt. Luulin, että nykyään liput ostetaan puhelimella...

Launeen perhepuistossa olen edellisen kerran käynyt 60-luvulla... eli olikin jo aika päivittää tietämystä. Tosi kiva paikka, jos lasten kanssa Lahessa liikutte, suosittelen käymään. Ja ihan vaikka itsekseen, on kiva seurata menoa ja meininkiä sivustakin.

Ps. Oikolukijana toimiva mieheni ehdotti muuttamaan otsikon muotoon Lahdessa... mutta nykyäänhän on muotia sanoa Lahessa, joten en muuta.. Aiemmin olisin ehkä laittanut otsikoksi Hollolan Lahles.