Linja-autossa on tunnelmaa

 

Tänä aamuna oli siis ohjelmassa suunnitelmien muutosten suunnittelu. Alunperin piti polkaisemani Toijalan rautatieasemalle, mutta kun veturimiehet lakkoilevat, niin junayhteydestä tänään Turkuun voi vain haaveilla. Toijalasta ja Valkeakoskelta ei ole linja-autoyhteyksiä Turun suuntaan, joten eilisiltana ajattelin, että polkaisen Hämeenlinnaan, josta pääsen linja-autolla Turkuun, siitä olisi tullut suunnilleen yhtä pitkä pyörämatkakin. Mutta kun aamulla oli 6-7 astetta lämmintä ja vettä tuli taivaan täydeltä, aloin selvitellä pääsisinkö bussin kyytiin jo Pälkäneeltä.

Ei sää houkutellut moneksi tunniksi pyörän päälle. 

Pälkäneeltä ei ollut linja-autoyhteyksiä Hämeenlinnaan, joten joko Tampereelle tai Lahteen piti suuntaamani. Ja jotta saisi myös pyörän kyytiin pitää liikennöitsijältä selvittää edellisenä päivänä ennen klo 16 onko se mahdollista. Olin siis auttamattomasti myöhässä… ensin sain Paunulta henkilön langan päähän, mutta puhelun aikana huomasin, että linja-autovuoro, johon Tampereelta olisin halunnut, oli jo myyty loppuun. Siis Lahden suuntaa selvittelemään, toisen liikennöitijän puhelin ilmoitti ”palvelemme mahdollisimman pian” ja sulki yhteyden ja toisen liikennöitsijän odottelumusiikkia olisi saanut kuunnella vaikka kuinka pitkään. Päädyin siis laittamaan sähköpostit liikennöitsijöille. Pälkäneeltä lähtevään linja-autoon en enää saanut pyörälle paikkaa varattua, mutta vastauksen viestiini sain ja Lahdesta lähtevään autoon sain pyörälle paikan. Pientä jännitystä siis jäi sen suhteen, joudunko jättämään pyörän viikonlopuksi Pälkäneen linja-autoasemalle.

Kun nuo pakolliset kuviot olivat selvät, totesin Pälkäneen kirjastonkin auenneen klo 10. Kun lähestyy kirjastoa oikeasta suunnasta, ei se niin hirveän piilossa ole, taitaa jopa näkyä Tampere-Lahti -tiellekin. Ja on tosi hieno kirjasto, jossa vähän aikaa tapoin aikaani sadetta pidellen, silti jäi aikaa tapettavaksi vielä paikallisissa marketeissa ja ärrällä. Pälkäne tuntuu varsin vireältä kunnalta, jos jotain voi päätellä siitä, että siellä on Ärrä, S-market ja K-Supermarket. Jos kylässä on vain Sale, on kyseessä varsin pieni kylänen (Juupajoki oli tällainen). Ja vielä pienemmissä kylissä ei ole mitään ”ketjuliikettä” vaan joku pieni omaperäinen kaupan tapainen.

Ei se Pälkäneen kirjasto kovin piilossa ollut, mutta piti valita oikea lähestymiskulma.

Kivoja pikku ikkunoita.

                                            

Kirjaston tolpassa miete: "Sillä tieto, se uusi tieto, josta teillä rakkaat ystävät ei ole aavistustakaan, 

on sielun ravinto. Siinä on tulevaisuus, ei teidän tunkkaisessa ja ahtaassa ajattelussanne." Aulis Aarnio

Aikani aikaa tapettuani, tuli bussi muutaman minuutin myöhässä. Kuten tavallista kuski ei ollut innokas ottamaan pyörää kyytiin, mutta kun vakuutin meneväni Lahden matkakeskukseen asti, löytyi bussin ”tienpuoleiselta” sivulta tilaa pyörälle. Ja kun kuski avasi tuon luukun, havaitsin, että pienellä järjestelyllä olisi kyllä ollut toisellakin puolella tilaa. Mutta kun… pyöräpaikat pitäisi varata edellisenä päivänä ennen klo 16...Linja-auto oli melkein täynnä, sain kuunnella kolmekymppisten armeijakaverusten juttelua koko matkan eli kyllä linja-autossa on tunnelmaa. Bussi oli melkoisen täynnä ja lähes kaikki matkustivat Lahteen asti, tietöitäkin välillä oli, joten aikataulusta oltiin Lahdessa jo varttitunti myöhässä, mutta onneksi minulla oli parin tunnin vaihtoaika.

Muistelin, että muutama vuosi sitten Lahden asemalle oli tehty ”huippuluokan” pyöräparkki johonkin tunneliin. Satoi, niin ettei kovin pitkä ulkoilu innostanut, kuitenkin kilometrin verran harhailin pyöräni kanssa löytääkseni pyöräparkin, tuota tunneliparkkia en silloin löytänyt. Parin sadan metrin päästä asemalta löysin alikulkutunnelin suulta löysin tyhjyyttään ammottavan pyöräparkin ja toisen pyöräparkin kivimuurin takaa. Missään ei kyllä ollut opasteita pyöräparkkeihin, mutta kaipa paikalliset löytävät ne ilman opastusta ja harvoinhan tyhmät turistit pyöräparkkeja tarvitsevat.

Kun junat ei kulje, ei pyöräparkillekaan ole tarvetta.

Pyöräparkki löytyi kivimuurin takaa.

"Niskahiki" on tottunut odottelemaan täydessä lastissa.

Jätin pyörän tavaroineen tiilimuurin takaa löytyneeseen pyöräparkkiin ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Asemalla olevat ravintolat olen ennenkin todennut vähemmän kiinnostaviksi (tarjolla hampurilaisia ja kebabia), onneksi asemamiehen talosta löytyi salaattia, jonka kelpuutin lounaaksi. Lounaan jälkeen kävin katsastamassa asema-aukiolta lähtevän rappukäytävän tunneliin ja sieltähän löytyi se etsimäni pyöräparkki, tosin pyörän vieminen sinne portaita pitkin tai pienehkössä hississä ei tuntunut hyvältä idealta. 

Kulku pyöräparkkiin hissillä tai portaikon kautta.

Tunnelista löytyy pyöräparkki, kunhan sinne vaan osaa mennä.

Pyörän luo palatessani totesin, ettei enää sada ja bussin lähtöön on vielä tunnin verran aikaa. Siispä kirjastoa etsimään. Vanhasta muistista suuntasin kaupungille päin, jossain vaiheessa tutkailin kuukkelia ja ihmettelin miten kirjasto olisi parin kilometrin päässä rautatien toisella puolella, kunnes tajusin, että minulle tarjotaan Launeen kirjastoa. Pääkirjasto oli sillä suunnalla missä muistelin sen olleen viisikymmentä vuotta, mutta kun kurvasin talon viereen, totesin siinä olevan konservatorion. Enää en viitsinyt lähteä Lahden pääkirjastoa etsimään, onpahan syy tulla toistenkin Lahteen kirjastoa katsastamaan. 

Ei tää ookaan kirjasto...

Asemalle palatessani löysin sen mainostetun pyöräparkin ja jopa opasteen sinne menevän tunnelin suulta. Asemalta päin ei kyllä mitään opasteita sinne ollut. Tietysti piti "paikallisasiantuntijalleni" (kummitytölle) valittaa näitä pyöräparkin löytymisongelmia, hänelta sain linkin alueen pyöräparkkikarttaa, itse en sitä ollut onnistunut googlaamaan. Tosin tuon kartan avullakaan en niitä pyöräparkkeja olisi löytänyt. 

Opaste tunnelin suulla... voisi olla kyllä jo asema-aukiolla joku viite...

Tämän kujan alapäästä löytyi tunnelin suu, jolla oli opaste pyöräparkkiin.

Paikallinen asiantuntija lähetti linkin asema-alueen karttaan. Paikalla käyneenäkin on kyllä vähän vaikeuksia tätä karttaa hahmottaa.

Matka Lahdessa viivähdettyäni jatkui bussilla kohti Turkua. Taas kuljettajna ensimmäinen kysymys oli "Onko pyöräpaikkaa varattu?", onneksi voin kertoa saaneeni sähköpostilla vahvistuksen varatusta pyöräpaikasta. Ja taas oli linja-autossa tunnelmaa, nyt takanani istui parikymppiset kaverukset, joiden keskustelua sain seurata (aika paljon oli v-alkuisia sanoja).

Turkuun päästiin aikataulussa ja majapaikkakin löytyi melko mukavasti. Nyt ei tarvitse pyöräillä eikä kirjastoja metsästellä. Vaski-kimpassa on parin viikon käyttökatko, kun vaihtavat kirjastojärjestelmää Axiell Aurorasta avoimen lähdekoodin Kohaan eli tietokantakonversiota siellä tehdään.