Savon solmu aukeaa....(Rautalammi, Tervo)

Rutakko-kirjastot oli minulta täysin bongaamatta, vaikka niiden kanssa tein aikoinani paljonkin töitä. Kesällä sain Vesannon ja Keiteleen kirjastot vain ulkoapäin bongattua. Loppukesästä aloin haaveilla pienestä Savon solmun aukaisusta reitillä, jolla saisin myös Hankasalmen kirjaston bongattua, kun edellinen kerta jäi yritykseksi jo yli neljä vuotta sitten. 

Hankasalmen bongattuani pääsin siis Savon puolelle Rautalammille, jonne saavuin illalla niin myöhään, ettei kirjasto ollut enää auki. Aamulla ennen kirjaston avautumista oli hieman aikaa katsella myös Rautalammin kylää, jossa muistelen käyneeni ensimmäisen kerran erään työtoverini vanhempien luona yli neljäkymmentä vuotta sitten. Rautalammin kirjastosta sain Rutakko-kirjastoihin kirjastokortin, niin että pääsen nyt omatoimiaikanakin bongailemaan Rutakon kirjastoja. Ensimmäisenä bongasinkin Tervon kirjaston omatoimiaikana.

Jotenkin tälläinen "Valtion virastotalo" tuntuu jäänteeltä menneiltä ajoilta.

Joskus käytiin tyttären ja kaverien kanssa issikkavaelluksella Rautalammilla ja samalla reissulla uimassa tässä rannassa. Siltä reissulta on jäänyt mieleeni pieni hyppivä kala, joka hyppäsi suoraan olkapäähäni säikäyttäen minut niin, että kiljahdin. 

Rautalammin kirjastossa on hieno korkea ikkuna eteistiloihin.

Kirjaston yläkerran oleskelutiloista löytyi kiva shakkipöytä.

Ylhäältä oli kiva tähystellä alakerran tiloihin.

"Voi, kun olis viulu...". No, viulun puuttuessa voi Rautalammin kirjastosta lainata ukulelen.

Rautalammin kirjaston alakerrasta löytyi taidenäyttely. 

Rautalammilta ajelin Tervoon ja sieltä edelleen Pielaveden suuntaan. Enää ei gravel retkipyörällä kiinnostanut, joten edellispäivän rallireittiin tuskastuneena tutkailin reittejä vähän tarkemmin; kuitenkin Rautalammin ja Tervon välillä jouduin viitisentoista kilometriä ajelemaan hiekkatietä. Teillä oli vähemmän mäkiä ja mutkia kuin edellisenä päivänä (ei oikeastaan ollenkaan), mutta pölyä ja nimismiehen kiharaa oli tarpeeksi. Tervosta meinasin mennä taas Kuukkelin houkuttelemana "parhaalle reitille", kunnes tajusin tarkistaa, että taitaa olla hiekkaa ja väänsin itseni väkisin tielle 554, joka oli hyvässä asfaltissa ja melkoisen tasaista maastoa sekä liikenne oli vähäistä.

Rautalammin ja Tervon välisellä tiellä ei ollut mäkiä ja mutkia, mutta pölyä sai hetken nieleskellä tukkirekkojen ohimentyä.

Kurjet pitivät jo "reissupalaveria", osa tästä pyrähti lentoon.

Tervossa turvauduin kaupasta ostettuihin eväisiin kauniissa maisemassa, kun lounasaika paikallisessa ravintolassa ennätti päättymään ennen kuin ennätin paikalle.

Tervon kirjaston ympäristö oli aidattuna, remontin vuoksi, niinpä kulkeminen tapahtui koulun pihan kautta. Tässä näkyy, miten on kirjastossa suuret ikkunat ja koulun puolella pienemmät.

Lasten osastolla sukelletaan satuihin. 

Tervossakin pääsi parvelta ihailemaan koko kirjastoa. Yllättävän vilkasta siellä oli omatoimiaikana. 

Tervolaista kansan viisautta.

Tervon vanhan paloaseman seinässä oli hienot muraalit.

Säviällä oli hauskaa tilataidetta, sähkökaapit ovat punaisia tupia, onpa pihalla polkupyöräkin.

Säviän nuorisoseurantalon pihassa maitolaiturilla on perhe, "metsästäjä Einari, vaimo Martta ja lapset Eino ja Anni." Perhe on puettu aikakautensa asusteisiin ja heistä on kirjoitettu myös tarina. 

Pyöräilyä rallireitillä

Tunsin itseni varsin nohevaksi ja suunnitelmalliseksi, kun varasin ennen reissuun lähtöä kaikki kaksi majoitusta  ja ostin myös paluun junalipun valmiiksi jo melkein vuorokautta ennen lähtöä. Kun illalla kahdeksan aikoihin sain puhelun, jossa kyseltiin olenko tulossa majoittumaan, en enää tuntenut itseäni niin kovin fiksuksi... Tosin olen varma, että varasin majoituksen vasta tiistaiksi maanantaina, mutta ilmeisesti ei majoittajakaan ole näin hyvin ennakoiviin matkailijoihin tottunut.

Alkumatkaksi sain pari kaveria saattelijaksi, näin lyhyellä varoitusajalla eivät koko reissuun ennättäneet. Onnistuin taas kerran Kuukkelin avustuksella suunnistamaan ihan kauhealle reitille, jossa oli työnnettäviä ylämäkiä, alamäet jotenkin vielä sai ajeltua, matkaakin taisi tulla kymmenen kilometriä lisää jo ennen Lievestuoretta. Lievestuoreella törmättiin ilmiöön, jonka jo Tampereella ajellessa totesin eli kyllä kahvipaikat on tiukassa. No onneksi löytyi leipomon myymälä, jossa saatiin "synttärikahvit" vähän jälkijättöisesti. Kohta kahviteltuamme kaverit kääntyivät takaisin päin ja minä jatkoin kohti Hankasalmea. 

Onneksi uteliaisuus voitti Niemisjärvellä ja poikkesin syömään "Suomen parhaan" hampurilaisen, kun ei ollut pitkiä jonojakaan pihassa. Myhinpään erikoiskokeella olisi olleet energiat vähissä ilman tätä tarpeelliseksi osoittautunutta tankkausta.

Ensimmäisenä pääsin bongaamaan Hankasalmen aseman kirjaston omatoimiaikana.

Kirjakaruselli Hankasalmen aseman kirjastolla.

Kirjaston vitriinissä oli Hankasalmelaisaiheisia tuotteita, tosin kirjasto ei ollut auki, joten ostoksille en päässyt.

Pyörä ei jaksanut tuulessa odotella vaan heittäytyi maahan. Onneksi ei edes peili rikkoontunut.... tai siis eihän peili ollut vielä paikallaankaan, kun yksi ruuvi on hukassa.

Yli neljä vuotta näyttää kirjanpitoni mukaan kuluneen siitä, kun edellisen kerran kävin Hankasalmen kirjaston oven takana. Kirjasto oli silloin suljettu henkilöstön koulutuksen vuoksi, nyt pääsin sisällekin.

Aika hulppea seurusteluryhmä hankasalmelaisilla.

Kiva "telttarakennelma" lasten osastolla.

Hankasalmelta olisin voinut jatkaa mukavasti Nälkämäen kautta ysitielle, reitti olisi varmaan ollut helpompi kuin valitsemani "rallipolku". Tuo ysitien varressa ajaminen ei vaan ole kivaa, kun autot jatkuvasti hipovat olkapäätä... tai ainakin äänimaailma on aika stressaava.

GoogleMapsia taas kerran uskoin, kun se kehui valitsemani reitin olevan "paras" ja näyttihän se ainakin olevan lyhin. Jos olisin vähän käyttänyt omaa järkeäni, tutkaillut millainen on tien päällyste sekä  muistanut, että Säkinmäki ja Myhinpää viittaavat rallipolkuihin, olisin ehkä valinnut tuon vilkkaammin autoilla ajetun reitin. Nyt ei  "kuulalaakerin" päällä ajaessa ylämäessä auttanut edes avustuksen lisääminen, kun kivet vaan rullasivat renkaan alla ja vastaavasti alamäessä sai välillä jarrukahvoja puristaa tosissaan, että uskalsi pysyä pyörän päällä. 

Tuloksena reittivalinnoistani oli kesän pisin päivämatka, eniten hiekkatiekilometrejä sekä mäkiä ja mutkia. Lisäksi avustus lakkasi kymmenen kilometriä ennen määränpäätä. Avustuksen loppumisen jälkeen alkoi onneksi pian päällystetty tie ja maastokin muuttui vähemmän mäkiseksi.

En todellakaan suosittele Myhinpään "erikoiskoetta" polkupyörällä ajettavaksi mäkiä vihaaville.

Päivän teemana hiekkatiet... GoogleMapsin "paras reitti" ohjasi Myhinpään erikoiskokeelle, vielä tässä vaiheessa en onneksi sitä tiennyt. Edessä oli yli neljäkymmentä kilometriä mäkiä ja mutkia erittäin hiekkaisella tiellä. 

Jossain vaiheessa ennen Säkinmäkeä tuli pyörälle kuusituhatta kilometriä täyteen. Kaksi vuotta eli noin kolmetuhatta kilometriä vuodessa on tullut tällä pyörällä ajeltua.

Kun on jo useamman omasta mielestään "vaarallisen"  laskun laskenut, iskee tällaisen liikennemerkin kohdalla melkein paniikki. Onneksi lasku ei ollut niin paha kuin pelotti, ehkä ennen laskua ollut mutka antoi aiheen laittaa tuollaisen liikennemerkin. 

Tässä kohtaa piti pitää taukoa ja miettiä, että "taasko ylämäki". Vielä en tiennyt, että vastassa on vielä pahempia mäkiä.

Myhinpään kohdalla uskoin jo olevani rallipoluilla, mutta pahimmat mäet ja mutkat olivat vielä
edessäpäin.

Melkein satakaksikymmentä kilometriä, josta noin puolet hiekkatietä, mäkiä ja mutkia sekä irtosepeliä. Voin sanoa, että aika sippi olin illalla, mutta palauduin melko pian. 

Avustus loppui kuin seinään ylämäessä kymmenkunta kilometriä ennen määränpäätä. Onneksi yhden ylämäen työntämisen jälkeen alkoi jo asfaltoitu osuus ja pitkä alamäki.