Iloa ja ilkivaltaa Iisalmessa

Pielavedeltä Iisalmeen reittiä suunnitellessani oli Myhinpään mäet ja mutkat sekä "kuulalaakerit" vielä niin hyvin mielessä, että päätin jättää ajamatta Pörsänmäen kautta, vaikka Jaakko Tepon "Pörsänmäen tango" sinne houkuttelikin.  Samoin olisi tehnyt mieli ajella Lystikankaantien kautta, kun sielläkin varmaan olisi ollut seurojentalo tms, mutta tie oli sen näköinen, ettei nyt houkutellut sitä ajella. Myhinpää oli ilmeisesti vienyt voimani niin, että asfalttitie Iisalmeen tuntui varsin pitkältä ja tylsältä, kun ei tarvinnut koko ajan etsiä ajolinjaa soran ja hiekan seasta. Matka oli kuitenkin melkein puolta lyhyempi kuin pari päivää aiemmin.

Kuukkeli olisi opastanut Lystikankaantielle ja sinne toki olisi mielenikin halajanut, mutta kun näin tien kunnon ja ylämäen päätin jatkaa asfaltin nielemistä. Oli vielä muutenkin mielessä Myhinpään erikoiskoe, niin että tarkkaan harkitsin reittiä.

Ennen Pielaveden kirkolle saapumista tienvarrelle sattui Urho Kalevan synnyinkoti. Olin vähän hämilläni, kun en Pielavedellä ole ennen käynyt ja muistelin UKK:n kodin pihassa ennenkin käyneeni. Pitkään meni ennen kuin tajusin tuon aiemmin näkemäni kodin olleen Kalle Päätalon synnyinkoti Taivalkoskella. Näin sitä muisti tekee tepposia. 

Onneksi olin Rautalammilta saanut kirjastokortin, niin että pääsin Pielaveden kirjaston bongaamaan omatoimiaikana.

Ei viulua, mutta akustisen kitaran voi Pielavedeltä lainata.

Pielavedellä voi istahtaa mukavasti kuuntelemaan vinyylilevyjä.

Pielavedellä on runoutta harrastava ilves.

Välillä piti pitää taukoa, kun asfalttitie alkoi puuduttaa, toki matka sujui joutuisammin kuin rallireitillä, mutta oli huomattavasti tylsempää.

 

Enpä uskaltautunut ajelemaan Pörsänmäen kautta, kun pelkäsin hiekkatietä.

Iisalmessa suuntasin ensimmäisenä kirjastolle. Ihmettelin suurta polkupyörien määrää kirjaston edessä ja sitä kuvatessa eräs rouva kyseli onko minulta kadonnut jotain. Hän kertoi lapsenlapsensa pyörän varastetun kirjaston edestä ja löytyneen myöhemmin rikottuna. Hän siunaili sitä, miten pienessä kaupungissa voi olla niin paljon ilkivaltaa ja pahantekijöitä. Tarkastin googlesta Iisalmen väkiluvun, noin 20000 asukasta ja myöhempien havaintojeni pohjalta ihmettelin myös tätä ilkivaltaa. 

Iisalmessa ilahduttivat kukkaistutukset ja rannassa kulkenut hiekkatie, jossa oli mukavia ajatelmia, QR-koodin kautta pääsi tutustumaan näiden ajatusten taustaan. Nyt tietenkin olen jo unohtanut mitä sieltä luin. Mutta ikävän vastakohdan näille iloisille asioille toi se, että ilkivalta näkyi mm. suljettuina wc-tiloina. Ainakin yhdestä kauppakeskuksesta ja rautatieasemalta bongasin suljetut wc:t. Myös kirjastossa ilmoitettiin ilkivaltaan puuttuvan kameravalvonnan avulla.

Ylhäältä oli mukava näkymä koko kirjastoon. Kirjastossa tuntui olevan varsin vilkasta, mm. koululaisia oli pelaamassa lautapelejä ja tekemässä jotain tietokoneilla. 

Ihana heppanurkkaus lastenosastolla.

I

Iisalmen asema on vielä matkustajille auki, mutta mm. wc-tilat oli ilkivallan vuoksi suljettu. Pyörän kanssa saimmekin pitkän tovin mukavassa kesäsäässä odotellla junaa, joka oli 45 minuuttia myöhässä radalle rikkoutuneen työkoneen vuoksi. Jyväskylässä oltiin enää 10 minuuttia myöhässä. Pieksämäen ja Jyväskylän väliselle matkalla saimme vielä seuraa toisesta retkipyöräilijästä (ja pyörästä).

Pyöräilyä rallireitillä

Tunsin itseni varsin nohevaksi ja suunnitelmalliseksi, kun varasin ennen reissuun lähtöä kaikki kaksi majoitusta  ja ostin myös paluun junalipun valmiiksi jo melkein vuorokautta ennen lähtöä. Kun illalla kahdeksan aikoihin sain puhelun, jossa kyseltiin olenko tulossa majoittumaan, en enää tuntenut itseäni niin kovin fiksuksi... Tosin olen varma, että varasin majoituksen vasta tiistaiksi maanantaina, mutta ilmeisesti ei majoittajakaan ole näin hyvin ennakoiviin matkailijoihin tottunut.

Alkumatkaksi sain pari kaveria saattelijaksi, näin lyhyellä varoitusajalla eivät koko reissuun ennättäneet. Onnistuin taas kerran Kuukkelin avustuksella suunnistamaan ihan kauhealle reitille, jossa oli työnnettäviä ylämäkiä, alamäet jotenkin vielä sai ajeltua, matkaakin taisi tulla kymmenen kilometriä lisää jo ennen Lievestuoretta. Lievestuoreella törmättiin ilmiöön, jonka jo Tampereella ajellessa totesin eli kyllä kahvipaikat on tiukassa. No onneksi löytyi leipomon myymälä, jossa saatiin "synttärikahvit" vähän jälkijättöisesti. Kohta kahviteltuamme kaverit kääntyivät takaisin päin ja minä jatkoin kohti Hankasalmea. 

Onneksi uteliaisuus voitti Niemisjärvellä ja poikkesin syömään "Suomen parhaan" hampurilaisen, kun ei ollut pitkiä jonojakaan pihassa. Myhinpään erikoiskokeella olisi olleet energiat vähissä ilman tätä tarpeelliseksi osoittautunutta tankkausta.

Ensimmäisenä pääsin bongaamaan Hankasalmen aseman kirjaston omatoimiaikana.

Kirjakaruselli Hankasalmen aseman kirjastolla.

Kirjaston vitriinissä oli Hankasalmelaisaiheisia tuotteita, tosin kirjasto ei ollut auki, joten ostoksille en päässyt.

Pyörä ei jaksanut tuulessa odotella vaan heittäytyi maahan. Onneksi ei edes peili rikkoontunut.... tai siis eihän peili ollut vielä paikallaankaan, kun yksi ruuvi on hukassa.

Yli neljä vuotta näyttää kirjanpitoni mukaan kuluneen siitä, kun edellisen kerran kävin Hankasalmen kirjaston oven takana. Kirjasto oli silloin suljettu henkilöstön koulutuksen vuoksi, nyt pääsin sisällekin.

Aika hulppea seurusteluryhmä hankasalmelaisilla.

Kiva "telttarakennelma" lasten osastolla.

Hankasalmelta olisin voinut jatkaa mukavasti Nälkämäen kautta ysitielle, reitti olisi varmaan ollut helpompi kuin valitsemani "rallipolku". Tuo ysitien varressa ajaminen ei vaan ole kivaa, kun autot jatkuvasti hipovat olkapäätä... tai ainakin äänimaailma on aika stressaava.

GoogleMapsia taas kerran uskoin, kun se kehui valitsemani reitin olevan "paras" ja näyttihän se ainakin olevan lyhin. Jos olisin vähän käyttänyt omaa järkeäni, tutkaillut millainen on tien päällyste sekä  muistanut, että Säkinmäki ja Myhinpää viittaavat rallipolkuihin, olisin ehkä valinnut tuon vilkkaammin autoilla ajetun reitin. Nyt ei  "kuulalaakerin" päällä ajaessa ylämäessä auttanut edes avustuksen lisääminen, kun kivet vaan rullasivat renkaan alla ja vastaavasti alamäessä sai välillä jarrukahvoja puristaa tosissaan, että uskalsi pysyä pyörän päällä. 

Tuloksena reittivalinnoistani oli kesän pisin päivämatka, eniten hiekkatiekilometrejä sekä mäkiä ja mutkia. Lisäksi avustus lakkasi kymmenen kilometriä ennen määränpäätä. Avustuksen loppumisen jälkeen alkoi onneksi pian päällystetty tie ja maastokin muuttui vähemmän mäkiseksi.

En todellakaan suosittele Myhinpään "erikoiskoetta" polkupyörällä ajettavaksi mäkiä vihaaville.

Päivän teemana hiekkatiet... GoogleMapsin "paras reitti" ohjasi Myhinpään erikoiskokeelle, vielä tässä vaiheessa en onneksi sitä tiennyt. Edessä oli yli neljäkymmentä kilometriä mäkiä ja mutkia erittäin hiekkaisella tiellä. 

Jossain vaiheessa ennen Säkinmäkeä tuli pyörälle kuusituhatta kilometriä täyteen. Kaksi vuotta eli noin kolmetuhatta kilometriä vuodessa on tullut tällä pyörällä ajeltua.

Kun on jo useamman omasta mielestään "vaarallisen"  laskun laskenut, iskee tällaisen liikennemerkin kohdalla melkein paniikki. Onneksi lasku ei ollut niin paha kuin pelotti, ehkä ennen laskua ollut mutka antoi aiheen laittaa tuollaisen liikennemerkin. 

Tässä kohtaa piti pitää taukoa ja miettiä, että "taasko ylämäki". Vielä en tiennyt, että vastassa on vielä pahempia mäkiä.

Myhinpään kohdalla uskoin jo olevani rallipoluilla, mutta pahimmat mäet ja mutkat olivat vielä
edessäpäin.

Melkein satakaksikymmentä kilometriä, josta noin puolet hiekkatietä, mäkiä ja mutkia sekä irtosepeliä. Voin sanoa, että aika sippi olin illalla, mutta palauduin melko pian. 

Avustus loppui kuin seinään ylämäessä kymmenkunta kilometriä ennen määränpäätä. Onneksi yhden ylämäen työntämisen jälkeen alkoi jo asfaltoitu osuus ja pitkä alamäki.