Lauttoja ja vettä

Aamu Paraisilla valkeni aurinkoisena, mutta kun lähdimme ennen kymmentä liikkeelle ensimmäiset vesipisarat putoilivat ja kastuimme ennen ensimmäistä lauttaa läpimäriksi. Lajin (pyöräily) luonteeseen kuuluu kastuminen, edellisenä päivänä kastuttiin hiestä ja tänään sitten taivaalta tulleesta vedestä. 

Sattmarkin kahvilalla pitää aina poiketa ja ostaa kampelaa evääksi.

Juuri kun oltiin lähdössä huomasin viitan "Lilla Bibban", "Pikku kirjasto" ja pitihän se käydä katsastamassa. Vähän oli päässyt ulkoisesti rapistumaan, mutta...

  

...sisältä löytyi siistit hyllyt kirjoja pullollaan. 

Ensimmäistä lossia odotellaan Paraisilta (Lillmölö) ja Nauvoon (Lillandet).  

Nauvon vierasvenesatamassa riittää aina veneitä.

Onneksi sade laantui Nauvon pysähdyksemme aikana ja pääsimme jatkamaan matkaa ilman sateen uhkaa.

Nauvon kirkossakin oli pyhästä ehtoollisesta maalaus, täällä ei kuitenkaan marsua lautasella, kuten Cuscon katedraalissa.

Hienoja yksityiskohtia Nauvon kirkon tolpissa. Nauvon kivikirkko muistutti rakenteeltaan paljon Paraisten kirkkoa. 

Seuraava lossi kuljetti meidät Nauvon Pärnäisistä Korppoon Retaisiin. Itseäni kiusaa nämä epämääräiset "osoitteet" lautoilla "Nauvon-Korppoon" -välinen lautta, mutta kun lauttarannasta on Nauvon kirkonkylään matkaa yli kymmenen kilometriä ja samoin Korppoon kirkolle... 

Hyvin ennätettiin Korppoo(Galtby)-Houtskari (Kittuinen) väliselle lossille, tosin seuraava olisi mennyt jo tunnin päästä. 

Galtbyn satamasta löytyy pyöränhuoltotyökaluja.

Saaristomaisemaa kehyksissä. Mietin lautan ja lossin eroa, joten Galtby-Kittuinen välillä lienee kyse lautasta, koska se ei kulje vaijereiden varassa eikä lähtösatamasta näy päämäärää.

Korppoo-Houtskarin lautalla oli kaksi muutakin pyöräilijää, nämä naiset osoittautuivat "naapurin tytöiksi" Jyväskylästä. Illalla mustikkametsässä tajusin menettääneeni oivat "kuriirit"... hitaasti kun hämäläisellä näyttää nykyään tuo ajatuksen juoksu toimivan. Olin juuri Galtbyn lauttaa odottaessani saanut pojaltani tiedustelun, olenko vienyt hänen auton avaimensa. Olin jättänyt auton pojan käyttöön ja aiemmin kesällä olin saanut häneltä avaimet, joten hyvin mahdollista, etten niitä ollut palauttanut ja omat avaimeni olivat kotona.. Kehoitin poikaa etsimään kotoani ja lupasin myös selvitellä mahdollista kuriiria. Ja sitten kuriirit olivat viiden minuutin päästä edessäni, he olivat menossa Jyväskylään jo torstaina, mutta missasin tilaisuuden... Onneksi poika löysi avaimensa omasta kotoaan.

Yösijamme löytyi heti lauttalaiturin kupeesta, todella rauhallinen leirintäalue, vaikka lauttalaituri oli vieressä ja Ruotsin laivatkin näkyivät viereisen saaren takaa kulkevan.

Illalla poikettiin läheiseen metsään poimimaan vähän evästä. Mustikoita oli harvassa, mutta löytyi riittävästi meille.

Saaristoon

Lupauduin keväällä ukrainalaisen Ludmilan seuraksi saaristoon. Tuntuu, että nyt on kyllä hyvin suunniteltu retki, kun varattiin menomatkan junaliputkin jo toukokuussa. Lisäksi olen ennalta varannut jo kolme majapaikkaa ja yhden lauttapaikan. Nuo lautat on haastavia tuolla saaristossa, että saa aikataulut sujumaan lauttojen kulun mukaan. 

Kun selvisi, että ollaan Turun seudulla vähän pidempään, niin uskaltauduin tekemään pienen mutkan Ahvenanmaan puolelle Brändöhön ja varasin lauttalipun ennalta Houtskarin ja Torsholman välille. 

Tässä reittisuunnitelma ennen huomista reissuun starttaamista. Saa nähdä toteutuuko suunnitelma vai tuleeko muutoksia matkan varrella. Bongaamattomia kirjastoja ei taida täältä löytyä kuin Paraisilta.