Utöhön

to 3.6.21 

Aamulla heräsin hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Omatoimiaamupalaa syödessäni havaitsin, että kanssamajoittujia onkin ollut useampia kuin illalla näkyi. Ilmeisesti työmatkalaisia kun  kuuden jälkeen alkoivat lähteä liikkeelle. Aika vikkelästi myös minä lähdin tien päälle. Kuusistosta Nauvoon tie olikin varsin  tuttua aiemmilta reissuilta sekä auton ikkunan takaa että pyörän ohjaustangon yli katseltuna. 

Varmaan nämä telat(?) liittyvät jotenkin kalkkilouhokseen, joka on Paraisilla. . 

Tie Airiston suuntaan tuli tutuksi kymmenkunta vuotta sitten, kun sieltä käsin viikon saaristossa pyöräilimme.

Aikatauluni oli hieman tiukka, niin etten monta kertaa pyörän päältä arvannut pois hypätä. Hyvin  ennätin yhdeksitoista Nauvon vierasvenesatamaan.

Pyörätie oli Paraisten - Nauvon väliselle lautalle hyvässä kunnossa ja loppumatkasta sitä kunnostettiin parhaillaan. Onneksi pyörätie oli tietyön vuoksi suljettu pahimmissa nousukohdissa, niin sain hyvällä omatunnolla ajella tien puolella. Ensimmäinen "kohtaamiseni" tämän pyörätien kanssa oli hikinen ja tunteikas (juhannuksena 2008 varmaan). Silloinkin oli hieman tiukka aikataulu Galtbyhyn Ahvenanmaan lautalle. Tunteet nousivat pintaan, kun väylä oli alle metrin levyinen ja hiekkapäällysteinen . Varsin lainkuuliainen mieheni vaati pyörätietä pitkin ajamaan, vaikka tie oli ihan hirveä. Onneksi ovat korjanneet tuota pyörätietä, sellaisena kuin se alkuun oli, se oli täysin käyttökelvoton ja vieläkin tulee nousumetrejä kiitettävästi. 

Onneksi on työn alla jyrkimmät nousut.

Paraistten ja Nauvon välisen lautan (lossin) jälkeen ei enää ollut pyörätietä, mutta autot tulivat vartin välein "ryppäissä" lautan aikataulujen mukaisesti. Ja ei niitä autoja monta ollut ehkä kymmenkunta / lauttavuoro. 

Lautalla menin niin eteen, etten nähnyt maisemia "seinien" yli. 

"Perunapitäjän tytön" mieltä lämmitti nähdä näin aikaisin kesällä perunaa korjattavan.

Nauvossa jäi vielä aikaa käydä kaupassa ja syödä pehmis. Laiva odotti laiturissa, mutta siihen lastattiin parhaillaan tavaraan, niin että hetken piti odotella laivaan nousua. 

Balduria lastataan.

Normaalisti Baldur lähtee Pärnäisistä, mutta laituriremontin takia lähtö (ja paluu) tapahtuu vielä ainakin juhannukseen asti Nauvon vierasvenesatamasta. Matka Nauvon vierassatamasta Utöhön kesti yli viisi tuntia, Pärnäisistä on vähän lyhyempi matka. Aika laivalla kului hyvin blogia kirjoitellen ja nettiä selaten sekä maisemia ihaillen. Laivalla oli myös ravintola, joka kyllä meinasi ensin jäädä minulta huomaamatta, kun löysin hyvän istumapaikan autokannelta kavuttuani. Myös lounastarjoilu näytti laivalla olevan, mutta minulla oli omat eväät mukana. Laiva ei poikennut Jurmossa, Aspössä tms saarissa, joissa käydään vain tarvittaessa, niinpä oltiin puolisen tuntia etuajassa Utössä.

Sain hostellitasoisen majapaikan, eli wc, suihku, keittiö ja telkkari on jaettu muiden kanssa. Tosin ketään ei ollut jakamassa tiloja kanssani, joten hyvin rauhallista oli. "Kylällä" sen sijaan oli enemmän vastaantulijoita kuin "omalla" yli tuhannen asukkaan kylällä. Kiertelin tarkastelemassa saarta ja nautin varsin hyvän päivällisen hotellin ravintolassa. Vähän lihasväsymys vaivasi, viiden tunnin istuminen pyöräilyrupeaman jälkeen tuntui jäsenissä. 

Orvokit ovat karun kauniita saariston kivien koloissa.

Kirkossa oli ulkomaalausremontti menossa.

Pääsin kurkkaamaan kirkkoon sisällekin.

Asiallinen muistutus, laivalla ei tainnut olla kuin lintubongareita minun lisäkseni. 

Varsin tasokasta kasvisruokaa sai Utön hotellin ravintolasta. 

Illalla virittelin kellon soittamaan puoli viideksi ja pakkasin tavaratkin siihen malliin, että on aamulla helppo nostaa kyytiin. Meinasin vesipullonkin viedä valmiiksi pyörään, mutten viitsinyt yöpuvussa lähteä ulos.