Kevään merkkejä

 "Kevät keikkuen tulevi" on vanha sanonta. Viimeiset pari viikkoa sää on ollut tasaisen aurinkoista, keikkumista ei ole niinkään ollut havaittavissa. Ja sitä edeltäneet pari viikkoa olivat tasaisen talvisia ja lumisateisia. 

Kevään varmoja merkkejä on myös lisääntynyt pyöräilyinnostus ja erilaiset pyöräilyyn liittyvät toimet ja tapahtumat.

Perjantai-aamuna polkaisin juuri yön aikana siistittyä pyörätietä kohti Jyväskylän pääkirjastoa, jossa toimin Jypsin (Jyväskylän Pyöräilyseuran) huoltotapahtuman pyörien vastaanottajana. Hauskaa tutustua kirjastoon välillä parkkihallin suunnastakin.

Kirjastosta on moneksi, kellarista löytyy parkkihalli, joka soveltuu mainiosti pyörien huoltotilaksi.

Jos liikut Jyväskylän pääkirjaston nurkilla, kannattaa kurkata sisäpihalle (Vapaudenkadun puolelta), seinässä on todella hienoja graffitteja. 

Kirjastoautot tulivat täydentämään aineistojaan. Varsinaiset tallit kirjastoautoille on muualla.

Kevään varma merkki on myös toukokuulla järjestettävä pyöräilyviikko (taisi korona välillä tämän kevään merkin siirtää syksyyn). Tänä vuonna (5.-14.5.2023) pyöräilyviikon teemana on "Pyöräpysäköinti - oikea ratkaisu oikeaan paikkaan". Todella hyvä teema! Jyväskylän pyöräilyviikko taas täynnä tapahtumia, kannattaa osallistua. 

Vaajakummun koulun pyöräparkkejakin on varmaan syytä kehittää. 

Kovin tervetulleeksi ei pyöräilijä tunne itseään, jos liikkeen pihassa ainoa parkkimahdollisuus löytyy roskiksen kyljestä. 

Vielä riittää "kuulalaakereita" pyöräteillä, vaikka aika paljon on jo siivottu. Ps. nämä "kuulalaakerit" oli siivottu lauantai-päivän aikana pois, jo toinen samanmoinen yllätys tänä keväänä. Tosi hyvin hoidettu hiekan siivous tänä keväänä. Yli- ja alikulut näyttävät olevan viimeksi siivottavia.

 

Onneksi kodin lähellä on pyörätien varressa sinivuokot erään talon pihassa levinneet. Lievittävät keväistä kaipuutani etelämmäs, lapsuudessani, kun opin, että kevään airueina  ovat vuokot. Lahdessa oli tarkoitukseni käydä sinivuokkoja bongaamassa, mutta muiden kiireiden vuoksi en ennättänyt.

Kuohuvat kosket kuuluvat kevääseen, pääsin tänä keväänä nauttimaan Juveninkosken kuohuista Jämsässä.

Koiruuksia hoitamassa

Yksi kevään merkki on myös ihmisten innostus matkustaa Lapin hangille ennen kesän tuloa. Ja kun matkaan ei aina voi ottaa perheen koiruutta, minulla oli tilaisuus olla Pinjan ja Murun seurana heidän kodeissaan. Minullehan tällainen paikan vaihdos toi mukavaa vaihtelua lenkkimaastoihin. 

Pinjan hoitorupeama Muuramessa sattui talven pahimpaan lumikaaokseen, reilun viikon aikana lunta tuli varmaan yli puolimetriä, vaikka talvi on muuten ollut aika vähäluminen. Niinpä Pinjan kanssa lenkkeiltiin lumisilla "koirapoluilla", tehtiin lumitöitä ja lämmitettiin tupaa.  Muuramen ja Jyväskylän rajoilla olevat polut ovat kesäaikaan myös pyöräilijöiden ahkerassa käytössä, nyt muutaman pyörän jäljen näin ja varmuudella yhden (sähkö)läskipyöräilijän. 

Lahdessa pääsin Murun kanssa lenkkeilemään upeissa aurinkoisissa säissä lumien sulaessa kohisten. Järven jäälle en enää Murua uskaltanut johdattaa, mutta Lahti vakuutti minut hyvin merkattuine ulkoiluväylineen. Pääsin myös itse aloittamaan ensimmäisen sähköpyöräilykauteni (viime syksyä ei lasketa) Lahden vielä osin jäisillä ja hiekoitussoran peittämillä pyöräilyväylillä.

Pinjan kotiympäristössä on paljon mukavia polkuja, jotka ovat myös pyöräilijöiden suosiossa. 

Lunta tuli riittämiin maaliskuun lopulla, kun olin Pinjan kaverina Muuramessa. Eipä tullut pyöräily mieleenikään.

Muru asustelee Lahdessa, jossa näyttää olevan todella hyvin merkitty ulkoilupolut, tänne pitäisi päästä maastopyörällä joskus ajeleen. Vielä olivat polut jalan alla turhan liukkaita paikoitellen ja Murun piti joissain alamäissä rohkaista minua haukkumalla, kun tulin liian hitaasti. Muru kyllä varmaan ymmärsi varovaisuuteni, koska häntäkin pitää joskus rohkaista portaissa alakertaan mennessä. 

Kiekot unohtuivat kotiin, niin ettei vielä päästy Murun kanssa frisbeegolfia pelaamaan. Frisbeegolfradalla oli myös pyöräpysäköinti, jäi vaan kuva ottamatta (ei siis ollut kovin mieltä ilahduttava).

Pyörän mittariin tuli niin kiva tasainen lukema, että piti ottaa kuva. Tässä vaiheessa 10% kilometreistä oli tämän kevään aikana Lahdessa ajettuja. Nyt alkaa lukema olla jo nelinumeroinen.

Lahti on sen verran vierasta seutua, että luotin googlemapsiin, ehkei olisi kannattanut. Googlen ehdottoma "paras reitti" vei kyllä välillä melko hiekkaisille ja rapaisille teille, jos olisin ollut viikkoa aikaisemmin liikkeellä, olisivat reitit olleet myös jäisiä.

Todella hienot ja hyvin merkityt reitit Lahdessa ulkoilijoille. Kesällä taidan ottaa maastopyörän mukaan, että pääsen kunnolla näille hienoille poluille.

Muru nautti talven viimeisistä lumikylvyistä.

Kyllä on hellyttävä katse, isäntäväkeä odotellaan kotiin. Ihan vieraita koiria en kyllä lähtisi hoitamaan, vaikka näin voisin majoituskuluissa säästääkin. Ylellä oli juttu (Ylen uutinen) kansainvälisestä lemmikkieläinten hoitoringistä.