Vielä pyörällä Torre del Marissa

Viikonloppuna annettiin Teijan kanssa smurffijoukon mennä rankemmille vuoristolenkeille keskenään keräämään korkeusmetrejä ja matkakilometrejä. Meidän retkemme suuntautuivat vähän matalampiin maisemiin.

Pyörä piti nostaa yöksi sisään lataukseen, kun akkua ei saanut irti.

Lauantaina aamupäivällä ajeltiin kylällä ja rantaa pitkin. Mielenkiintoisia pyörätieratkaisuita, kun vaan olisi jatkuvuus kunnossa eikä tarvitsisi parin kilometrin välein ihmetellä mihin se pyörätie hävisi. Kyllä sai nopeasti huomautuksen paikallisilta autoilijoita, jos erehtyi ajamaan tiellä paikassa, jossa pyörätie kulki vieressä, aina vaan ei ollut kovin helppo sille pyörätielle siirtyä. 

Iltapäivällä ajettiin vähän vuoristoon Sayalongan suuntaan, kunnes totesimme viisaammaksi kääntyä takaisin, jottei jouduta ajamaan välillä alamäkeen ja kipuamaan takaisin. Keli oli mukava (lue: ei satanut).

Kaksisuuntainen pyörätie oli melkoisen kapea ja liikenneympyröiden kohdalla kierrettiin autokaistan yli eli tuli kolme suojatieylitystä. Toivottavasti Suomeen ei oteta näistä pyöräteistä mallia.

Algarrabon ja Sayalongan väliseltä tieltä näki laaksoon, jossa kiemurteli pieni joki.

Silta joen yli johti Escalerillan puistoon, jonka GoogleMaps kertoi olevan ainoa nähtävyys Algarrabossa.

Sunnuntaina ajeltiin Nerjaan, käytiin vain rantaa ihailemassa ja jätettiin tippukiviluolat väliin. Matkalla poikettiin välipalalla ja takaisin ajettiin sadetta pakoon, mikä onnistuikin. Kun päästiin "kotikylän" rannalle käytiin rantaravintolassa syömässä. 

Ravintolan seinän koristeena oli tarjoilijan kuva.

Pieni linna tien varrelta.

Kummallinen muistomerkki, tuntui, että siinä oli kuolleiden ihmisten elinaikoja yms ja lisäksi ihmiset olivat randomisti lisäilleet omia kiviään.

Torre del Maren ja Nerjan välillä ei ole koko matkaa pyörätietä, vaan välillä ajellaan tällaisella pientareella.

Näkymä Nerjasta Torre del Marin suuntaan.