Sillat ja lossit -reitti sekä Puumalan saaristoreitti

Lämpimät syyspäivät saivat suunnittelemaan vielä yhtä pyöräretkeä. Jo vuosia olen halunnut Saimaan saaristoon pyöräilemään, nimenomaan pyörälauttojen reiteille. Kun tutkailin näitä reittejä, huomasin, että Norppa2 liikennöi vielä syyskuussa lauantaisin.  Siispä Puumalaan, mutta miten? Näytti siltä, että perjantaina olisi päässyt linja-autolla Puumalaan, mutta takaisin päin en löytänyt linja-autovuoroja. Niinpä päätin lähteä omalla autolla ja mietin mitä kirjastoja voisin bongata matkalla. Totesin, että eipä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun käyn tällä reissulla bongaamassa Sulkavan kirjaston.

Tutkaillessani Puumalan pyöräreittejä löysin myös Sillat ja lossit -reitin ja päädyin lähtemään reissuun torstaina. Ajelin siis Puumalan ja Sulkavan välillä sijaisevaan B&B Rönölään, johon jätin autoni ja pyöräilin Sulkavalle ja Reittiöön ensimmäiseksi yöksi, toisen yön vientin B&B Rönölässä.

Kerrankin reissu, jossa en todellakaan viime tipassa liikkunut. Ensimmäisenä päivänä havahduin polkiessani siihen, että tajusin seuraavan yön varauksen olevan vasta sitä seuraavalle päivälle. Eli varauskalenteri jotenkin visualisoitui silmiini ja näin, että varasin perjantain lauantain välisen yön, vaikka olin torstaina liikkeellä. Samantien pois pyörän päältä ja sähköpostista tarkistamaan varaus. Ja kyllä olin tehnyt varauksen vasta perjantaille. Heti puhelu majoitukseen ja selvisi, että heille sopi mainiosti päivän vaihtaminen ja pääsin majoittumaan pihapiirin aitan sijaan Saimaan rannan mökin aittaan. Ja seuraavan kerran olin ajoissa Norppa II -lautalle saapuessani, olin jostain syystä "päättänyt", että lautta lähtee Hurissalosta klo 12. Kun tulin viime minuutilla rantaan, ei lauttaa eikä pyöräilijöitä näkynyt missään. Vähän aikaa ihmeteltyäni tuli rantaan toinenkin pyöräilijä ja kun tarkistin varamaamani matkan, selvisi, että lautta lähteekin vasta klo 13. Parempi niin, että on ajoissa paikalla, kuin myöhässä, viimeksi olin varannut majoituksen päivää liian aikaiseksi ja jouduin maksamaan kaksi kertaa majapaikan.

Tälläkin reissulla pyörä kulki pidemmän matkan auton peräkoukussa kuin polkemalla.

Sillat ja lossit -reitti oli hyvin opastettu.

Lossit olivat vasta reitin loppupuolella, joten eka päivänä ihailin vain vanhoja lossilaitureita silloilta.

Sulkavan (Pisamalahden) linnavuorelta avautuu upeat maisemat Saimaalle.

Nimineuvoksentietä ajellessa mietin mikä se "nimineuvos" oikein on. Sitten löytyi nimineuvos Kaarlo Hämäläisen patsas ja olipa hän saanut kuvansa myös yhteen sähkökaappiin. Piti oikein googlettaa mitä nimineuvos tarkoittaa. Kyseessä on tsaarinvallan aikainen virka-arvojärjestykseen kuulunut nimitys.

Nimineuvoksen patsaan vierestä löytyi Sulkavan kirjasto.

Sulkavan kirjasto oli tosi viihtyisä.

Kaljaasin pienoismalli vähän hämmästytti soutupitäjän kirjaston somisteena, mutta sehän liittyi kirjan esittelyyn.

Löytyihän myös kirkkoveneiden pienoismalleja.   

Sulkavan kirjasto oli kivasti somistettu, mutta myös arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen. 

Ketunpentu on alle kouluikäisille lapsille perheineen suunnattu lukemiseen innostava kampanja.

Pieniä muistutuksia matkan varrelta.

Reittiön majoituksessa oli puuceessäkin maisemat kohdillaan. 

Puolukoita olisi ollut kovasti tarjolla majoitusmökin pihalla, mutta jätin ne somistukseksi pihaan. 

Reittiön talon pihapiiri oli viihtyisä, siellä olisi parin tunnin päästä lähtöni jälkeen ollut sienitapahtuma, mutta tien päälle piti päästä, joten en viitsinyt jäädä odottelemaan.

Nimineuvos Kaarlo Hämäläinen sähkökaapin seinässä.

Edellisen kerran olen polkenut Vekaransalmesta joskus yli viisitoista vuotta sitten, ei ollut silloin vielä tätä näköalatasannetta eikä koko siltaa, vaan lossilla mentiin yli, jos oikein muistan. 

Vekaransalmen korkea silta on valmistunut vuonna 2019.

Lohilahdella tuntui nykyisyys ja menneisyys kohtaavan, kun vierekkäin olivat näyttötaulu ja markan muistomerkki.Muistomerkissä on huomioitu Lohikosken kylää ja kyläläisten elämää koskevat elementit: työ, puu, vesi ja vesiliikenne. 

Tälläkin reissulla näin muitakin yliajettuja käärmeitä kuin tämän. 

Hyppäsin jyrkässä ylämäessä pyörän päältä poimiakseni yhden tölkin kyytiin, loppujen lopuksi tuli poimittua neljä tölkkiä sadan metrin matkalla pyörää työntäessä. Erityisen pettynyt olen "Isä" - limsatölkkiin, jonka varmaan joku vastuuton isä oli heittänyt  tyhjänä tien varteen. Mikä siinä on, etteivät tyhjät pakkaukset kulje takaisin, kun ne täysinä kuitenkin mukana kulkevat. 

Löytyivät ne lossitkin viimein, yksikseni sain Rongansalmen ja Kietävälänsalmen losseilla pyörineni matkata.

Olipa kotoinen paluu B&B Rönölään kun lampaat ja kanat sekä kukko tulivat tervehtimään.

B&B Rönölässä pääsi palaamaan sadan vuoden takaiseen maailmaan, kun sai lämmitellä saunaa ja sähköjä ei ollut. Tosin puhelin ja otsalamppu eivät ehkä sata vuotta sitten olleet oikein käytössä.

Aamulla pääsin huussiin kanojen saattelemana.

Puumalan saaristoreitillä oli "kurvit kohdillaan".

Vielä riitti pyöräilijöitä Norppa II:n kyytiin, vaikka ilmassa pientä sateen uhkaa olikin.

Nestori Miikkulainen on saanut näköispatsaan Nestorinrantaan.

Toki norppakin oli Nestorin seurassa rannalla.

Puumalan saaristoreitillä maisemat olivat tosi upeat.