Perinteinen juhannuspolkaisu VOL2 (Haapajärvi, Nivala, Ylivieska)

Maittavan aamupalan jälkeen matka jatkui Reisjärveltä kohti Haapajärveä. Kuukkeli teki useampia ehdotuksia reitistä, mutta sen verran olen ottanut opikseni, etten ihan kaikkiin sen ehdottamiin "parhaisiin" reitteihin usko. Toki välillä "viisaskin" menee vipuun, kuten Haapajärven ja Nivalan välillä kävi.

Haapajärvellä oli ainoa tavoitteeni käydä bongaamassa kirjasto, mutta löytyipä sieltä mm. Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin Ståhlbergin lapsuudenkoti, jossa vierailin ja sainpa vielä opastetun kierroksen. Haapajärvellä oli myös järvi (mikä yllätys, ei olisi kunnan nimestä arvannut ;) ). Ja järven rannalta löytyi kiva penkki eväiden syöntiin.  Nivalassa oli myös päätavoitteena käydä kirjastossa. Haapajärvellä tajusin, että Nivalasta löytyy myös presidentti Kallion museo, joten otin tavoitteeksi myös siihen tutustumisen. Valitettavasti tuo päätavoite (ja sade) aiheuttivat sen, että Kallion museo suljettiin juuri, kun kurvasin pihapiiriin. 

"Köyhän perä kestää" on Eija Kinnusen pyöräilystä kertovan kirjan nimenä. Mitenköhän köyhää on elämä täällä Köyhänperällä muinoin ollut, kun on tälläinen nimi kylälle siunaantunut. 

Vähän pidempi suora, taisi olla lähes viisi kilometriä.

Kalajoki teki omaa matkaansa uomassaan eikä tullut näkyviin paljon muualla kuin siltoja ylittäessä.

Kirjastoa etsiessäni päädyinkin presidentti K.J.Ståhlbergin lapsuudenkodin pihaan. Ståhlbergin isä oli ollut pappi ja perhe oli muuttanut Haapajärvelle K.J:n ollessa nelivuotias, hänen isänsä oli kuollut pojan ollessa kahdeksan vuotias ja muutaman vuoden päästä hän oli muuttanut Ouluun kouluun, mutta vieraillut vielä Haapajärvellä. Rakennus oli jo tuomittu purettavaksi, kun se pelastettiin lapsuudenkotimuseoksi. Entistämistyössä oli tärkeä merkitys kansalaiskeräyksellä, jonka suojelijana oli presidentti Urho Kekkonen. Kekkonen osallistui myös museon avajaisiin 26.7.1969.
 

. 

Löytyihän se kirjastokin, tienviitta ilmeisesti ohjasi parkkipaikalle ja sen vuoksi kävin hakemassa "vauhtia"  museolta.

Haapajärven kirjaston sisääntuloaulassa oli yhteisötaideteos "Pyörät pyörii", joka kuvastaa haapajärveläisten työteliäisyyttä ja mutkatonta avuliaisuutta. Hauska taideteos oli kasattu pyörän rengaskiekon ympärille. Aina välillä suunnittelen, että voisin jotain rakentaa vanhoista kiekoista, mutta oma luovuuteni ei tahdo taipua näin lennokkaisiin teoksiin.

Kiva, lukemaan innostava taideteos tämäkin.

Ennen Haapajärveltä pois kurvaamista, näin silmänurkastani tämän taideteoksen, jossa näytti siinäkin olevan pyöränkiekko. Piti vähän vaihtaa suuntaa ja käydä tarkastamassa mistä on kysymys. Googlaamalla selvisi Juho Jaakonahon tarina. Varsin oivaltava teos tämä suksisepän ja maantiepyöräilijän elämästä.

Karvoskylän lähestyessä näytti taivaanrannalla olevat "savenkarvaiset" pilvet uhkaavilta, joten pysähdyin pukemaan sadetakin päälleni. Karvoskylällä olen viimeksi ollut 1967, jos oikein muistan... 

Pilvet osoittautuivat varsin vetisiksi ja sadetakista huolimatta kastuin niin märäksi, että ensimmäisenä Nivalan kirjastossa menin vessaan vaihtamaan vaatteet kuiviin.

Kuiviin vaihtamisen jälkeen majoituin lehtien lukuun ja kännykän lataamiseen tietokoneen ääreen.

Tillarigalleriassa oli näyttely vaihtumassa, joten en päässyt tutustumaan siihen. Nivalan kirjastoon tulvii valoa katon kautta.

Nivalan kirjastossa oli komeita viherkasveja.

Yhteisötaideteoksen tekoon kirjastonkäyttäjä voi osallistua liimaamalla teokseen 1-2 nappia.

Kyösti ja Kalervo Kallion museoon tutustuminen jäi minuuteista kiinni. Jos en olisi vaatteiden vaihtoon päätynyt tai olisin tullut suoraan tänne kirjaston sijaan, olisin ennättänyt viereailla museossa. Onpa ainakin yksi syy vierailla toistamiseen Nivalassa.

Crazyland Nivalan Maliskylässä on tutustumisen arvoinen paikka.

Majoittuessani tämä robotti tuli yllättäen viereeni, juuri ja juuri ennätin väistää. Epäilen, että näitä on suuressa osassa Suomen pihoja, niin hyvin leikkattuja olivat matkan varrella näkemäni pihanurmikot.

Crazylandin "sinkkumökki" oli sateettomana ja keskilämpöisenä yönä hyvä majapaikkka. Sateella olisi ollut haastetta mahduttautua mökkiin kaikkien kamojen kanssa.

Olipa kiva pyörä matkan varrella, pakko oli pysähtyä ottamaan kuva.

Välillä GoogleMapsin "parasta reittiä" ei kannata valita (pari kilometriä kivikkoajoa ei ole kovin kivaa), mutta välillä valinta tuottaa iloisia yllätyksiä.

Ylivieskan kirjaston omatoimiosassa kävin pari vuotta sitten, kun Kalajoelta pyöräilin junalle. Nytkin olin junaa odottelemassa ja koko kirjasto oli auki, niin sain kunnollisen bongauksen tehtyä.

Ylivieskan kirjastossa on vanha takka valjastettu parempaan käyttöön.

Karaoken harrastajille löytyy paljon levyjä Ylivieskan kirjastosta.

Rautatieläisyys näkyy Ylivieskan aseman ympäristössä. Kivikukko on sota-aikana (1940) rakennettu kriisiajan junansuorituspaikaksi.

Joku "älypää" oli sitten matkatavaransa asettanut pyöräpaikalle. Pyörää paikoilleen sijoitellessa piti reppua ja matkalaukkua siirrellä ees'taas'.

Pientä numerotietoa sitä kaipaaville. Tämä reissu siis kesti neljä päivää ja kolme yötä. 

Yhteensä polkaistuja kilometrejä tuli 291 kilometriä, pisin päivämatka oli ensimmäisen päivän 94,90 km ja lyhin viimeisen päivän  55,6 km. 

Yöpymiset maksoivat noin 146 euroa (halvin 23,11 eur, kallein 68,76 eur (sis. aamupala)). 

Junamatkat Ylivieska-Tampere 52,50 eur + pyörä 7,30 eur ja Tampere-Jyväskylä 13,80 eur + pyörä 5,20 eur.   Yhteensä junamatka 78,80 euroa.

Nyt on kirjastoja bongattu 188 / 308 eli ei ihan heti bongailtava lopu.