Lentokoneita ja peltoaukeita (Kauhava-Lapua-Kuortane)

Keskiviikko 30.6.21

Kauhavan lentosotakoulun 85-vuotinen historia päättyi vuoden 2014 lopussa. Ilmassa ei  koneita enää näe, mutta lentokonepuistossa on koneita vitriineissä ja tolppien päässä. Aamulla kävin vielä ottamassa kuvia lentokonepuistosta, illalla olin turhan väsynyt siihen pysähtymään.  

Fouga Magister... Eiku Hawk

Lentokonepuistossa on myös kiipeilyteline tehty teemaan sopivaksi.

Hawk.... Eiku Fouga Magister. Vähän retuperällä tämä lentokonetuntemus, kun en oo vuosiin päässyt lentonäytöksiin. 😂

Suomen ensimmäinen nuorisoseura on perustettu Kauhavan Hahtomaalla Kalan torpassa.

Liekö Kalan torpalla kuvattu myös elokuvaa, kun pihassa oli tämä esite.

En ole vielä saanut tarpeekseni hiekkateistä, vaikkei kuukkeli (GoogleMaps) tahtonut sitä ymmärtää, vaan yritti opastaa minut 63- ja 19-tien kautta Lapualle. Ajelin Hahtomaan ja Rajamäen kautta Alasentielle, jossa minulle tuli "déjà-vu"-tunne, ajettiinkohan tätä tietä silloin, kun jokunen vuosi sitten (2012) pyöräiltiin Lapualta Ylihärmään. Tarkastin mieheni pitämästä matkapäiväkirjasta, että ajettiin joen toista puolta Ala-Hellaan, mutta samanlaista suoraa tietä taitaa löytyä ympäri Etelä-Pohjanmaata.

Huomasin Kauhavan nuorisoseuran portissa olleessa viirissä vuosiluvun 1881 ja mietin onko talo niin vanha. Vuosiluku sai selityksensä, kun matkani varrelle Hahtomaalla sattui Kalan torppa, jossa on Suomen ensimmäinen nuorisoseura perustettu 1881. Itse torpasta jäi kuvat ottamatta, kun ihmettelin paikalla olleita laattoja/esitteitä. 

Hienoja värejä kasveissa turvetuotantoalueen laidalla. Kamerallani ei saa kunnon kuvia kukista, tienvarret ovat todella upeita, onneksi siellä on vielä muitakin kasveja kuin lupiineita.

"Déjà-vu", ajettiinko tästä Ylihärmään?

Lapualla kävin tutustumassa tuomiokirkkoon, jossa oli erittäin pätevä ja asiaansa syventynyt opas, kannatti käydä. 

Vaivaispoika Lapuan kirkon kellotornin seinässä.

Lapualla ei ollut kirkon ovi auki, mutta opaste ohjasi menemään kirkkoon.

Maalaukset kirkossa ovat Paavo Leinosen maalaamia.

Lasten nurkkaus Lapuan tuomiokirkossa.

Kirkosta suuntasin joen toiselle puolelle kohti Vanhaa Paukkua, jossa Lapuan kirjasto sijaitsee. Vanha Paukku on entisen patruunatehtaan vanhoihin tehdasrakennuksiin toteutettu kulttuuri- ja yrityskeskus Lapuan joen rannalla. Kannattaa käydä tutustumassa Vanhaan Paukkuun, kun siellä päin liikkuu. Kirjasto on todella viihtyisä. Jännä, miten vanhaan tehdasrakennukseen on onnistuttu tekemään näin kivoja tiloja. Ja jostain hiipii mieleen myös vuonna 1976 tapahtunut Lapuan patruunatehtaan räjähdys, jossa 40 ihmistä sai surmansa. Viereisestä museosta löytyy tähän tapahtumaan liittyvää materiaalia. Tällä kertaa en museota kovin tarkkaan käynyt läpi, pari vuotta (2018) sitten siellä käytiin. Kirjastoprojektini ei vielä silloin ollut alkanut, joten piti käydä uudelleen Lapuan kirjastossa, että sain siitä merkinnän.

Ystävällisen kirjastohenkilön avulla sain kännykkääni ladattua sen verran, että voin jatkaa suunnistamista sen avulla. Vaikka eihän Lapuan ja Kuortaneen väli paljon suunnistustaitoja tai karttaa vaadi, mutta minusta vaan on kiva "pysyä kartalla". 

Lapualla oli vanhat Eepos-alueen kirjastokortit laitettu vitriiniin. Minullakin on vanha YTY-kirjastojen kortti vielä käytössä Eepos-kirjastoissa. 

Kirjastokortteja oli monta vitriinillistä, ihan näin monta kirjastokorttia ei minultakaan löydy. Ja yleensä on vanhat kortit otettu pois, jos olen uuden saanut. 

Hieno idea tuoda kirjastoauton palautukset pääkirjastoon lainattaviksi. Palautushyllystähän usein löytyy hyvää luettavaa.

Lapualla kirjaston kanssa samasta ympäristöstä löytyy myös paljon muuta kulttuuria.

Hiljaa virtaa Lapuanjoki kirjaston vieressä.

Jokiristeilyä Lapuanjoelle en enää malttanut jäädä odottelemaan.

Uusi kaksifooninkinen pytinki lienee rivi- tai kerrostalo. Ennen vanhaan olisi sanottu "kasarmi".

Matkan varrella oli lehmiäkin aina silloin tällöin. Näillä on nyt lepohetki.

Kuortaneen suuntaan lähdin taas polkemaan pienempää (en kuukkelin tarjoamaa) tietä. Tämä tie oli päällystetty ja suoria aukeita riitti. Onneksi tienvarrella oli melko paljon asutusta, välillä tosin autiotupia, jotka ovat aina jotenkin surullista katsottavaa. Kaukana horisontissa näkyi kirkontornikin. Mikä ihmeen kirkko se voisi olla? Tiistenjoki, päättelin melko pian. 

Pitkiä peltoaukeita ja suoria riittää Lapuan ja Kuortaneen välillä.

Tulihan se kuntarajakin lopulta.

GoogleMaps varoitteli yksityisteistä. Ei kuitenkaan ollut isäntiä pyssyjen kanssa tai housunlahkeeseen tarraavia koiria teillä, vaikka yksityisteitä olivatkin. Ja tänään olivat aika isoja nuo yksityistiet, joita ajelin. 

En ole ennen huomannut, että GoogleMaps varoittelisi yksityisteistä, nyt se antoi varoituksia vähän joka reitiltä. Vasta "yksityistieltä" poistuessani havaitsin tulevani "yleiselle tielle". En tiedä, onko Google lisännyt noita varoituksiaan vai miten se arpoo varoitukset, kun en ole niihin ennen törmännyt.

Kuortaneelle saavuin puoli viiden jälkeen, kirjasto oli mennyt neljältä kiinni, myöhästyin. Kuortaneella on kirjaston oven pielessä tiedote mistä selviää, että omatoimikirjaston käyttöön pitää tehdä erikseen sopimus. Olisi pitänyt viettää vähemmän aikaa Lapualla tai polkea nopeammin. Onneksi olin varannut majoituksen Kuortaneelta, niin että voin viettää aikaa vähän pidempään Kuortaneella ja mennä huomenna puolen päivän aikaan kirjastoon, kun se avautuu. Samalla saan hankittua oikeuden käyttää omatoimikirjastoa. 

Vaan eipä ollut minulla oikeutta omatoimisesti Kuortaneen kirjastoon mennä.