Sade saattelee kirjastosta toiseen (Mynämäki, Nousiainen, Masku)

 

reitti: Laitila (Kaivola) - Mynämäki - Nousiainen - Masku - Raisio

Unet veivät voiton tähtien katselusta, eikä Suomen suviyössä paljon tähtiä näe muutenkaan. Yöllisellä vessareissulla kyllä taivaanrannalla näin kuun. Yö oli viileä, mutta hyvin "tähtimajassa" tarkeni peiton alla ja unet maittoivat.

Tähtimajaan olisi mahtunut toinenkin nukkuja, mutta kaikki muu "häärääminen" oli jo yksin melko haasteellista.

Jokaisen pikkumajan edessä oli palju, minulta jäi kyllä tällä kertaa väliin paljuilu.

Kisu oli tiellä aamupesulla, mutta kun ennätin saada kameran esiin, hän päätti poistua paikalta.

Alkumatkasta oli melko pitkään hiekkatietä, ja totesin taasen, ettei ole metsät oikein minun "sielun maisemaani".

Kannattaakohan tuonne lähteä, kun ei perävaunuakaan saisi ottaa mukaan?

Jo edellispäivänä mietin, että peltoaukeat ovat enemmän "sielun maisemaani" kuin metsä. Lapsuuteni ole pellon yli katsellut "myllyn mäelle", ehkä tämä "sielun maisema" on syntynyt jo silloin, 

Matkalla kohti Raisiota bongasin vielä kolme Vaski-kirjastoa. Kaiken kaikkiaan kolmen päivän aikana bongasin 10 pääkirjastoa ja yhden ex-pääkirjaston ulkopuolelta. Nyt on "projektikirjastojen" saldo 98 pääkirjastoa eli vielä olisi parisataa kirjastoa bongaamatta. 

Mynämäen kirjasto löytyi pienen sillan pielestä.

Evakkokivi, nämä evakkojutut aina herkistävät, vaikkei omasta suvustani oli evakkoon jouduttukaan lähtemään. Tämä evakkokivi oli Mynämäen kirjaston seinän vieressä.

Karjalan Kannaksen Metsäpirtin pitäjästä jatkosodan aikana evakoitu reliefi, joka on osa  Lahjoitusmaapoikien vuonna 1936 pystytettyä muistomerkkiä, suunnittelija Aarno Karimo ja muistomerkin pystyttämiseen on osallistunut koko pitäjä. Nyt reliefi on Mynämäen kirjaston seinässä.

Metsäpirttihuone, viittaa siihen, että metsäpirttiläiset evakuoitiin Mynämäelle.

Ihanaa kannustusta portaiden käyttöön Mynämäen kirjastossa.

Nousiaisten kirjastoon saavuin sateen saattelemana. 

Nousiaisissa "lainasin" sähköä puhelimen lataukseen.

Nousiaisten kirjastossa hyvä valikoima digilehtiä luettavaksi, niinpä puhelimen latautuessa ja takin kuivahtaessa lukaisin päivän Keskisuomalaisen "isolta näytöltä". Lehti olikin retken aikana jäänyt lukematta.

Jokereita lainaan,"Vaski-kirjastoissa on käytössä Jokereita kysytystä aineistosta. Niitä ei voi uusia tai varata. Jokeri-kokoelman tarkoitus on, että asiakkailla on mahdollisuus saada myös uutuuskirjoja."

Kirjastoissa on lukemattomia kirjoja, mutta usein myös näkemättömiä taideteoksia, niin Nousiaisissakin.

Hyvät oli kahvit, ehkä tulen toistekki. Lueskelin kahvitellessani paikallislehdestä, että Maskun kirjasto on menossa kesäksi kokonaan kiinni remontin vuoksi, eli olinpa viimetipassa liikkeellä sen bongatakseni.

 

Maskun kirjastoon oli vain neljä kilometriä Nousiaisten kirjastosta eli kovin on tiheässä kunnat täällä Varsinais-Suomessa.

Yli puolet Vaski-kirjastoista bongattu, tämä on tosin vanha kartta, kun Salo puuttuu. Vasta nyt havahduin miettimään mikä tuo "vaskilintu" on? Näyttää olevan Vaski-kirjastojen logossa.

Masku on jo 790-vuotta vanha.

Maskkun kirjastossa isot muuttolaatikkopinot kertovat, että kohta alkaa henkilökunnalla iso urakka aineiston siirtämiseksi turvaan remontin alta. 

Raisiossa Googlemapsin avulla suunnistaminen sai vielä lisähaasteen, kun Tier-skuutit tulivat mukaan kuvaan. Eli GoogleMaps tarjoilikin reittiä, jossa voin matkalta napata skuutin kulkupeliksi ja lisäksi tuli näytölle ”nappula”, jolla avautui skuuttisovelluksen asennusikkuna. Meni hetki, kun tajusin, että pitää vaihtaa alalaidassa kulkupeliksi oma polkupyörä, niin löytyy järkevämpiä reittejä. 

"Virallinen" pyöräretkeni päättyi Raisioon, tai kyllä minä vielä lauantaina ajelin sieltä Portsaan ja sunnuntaina vähän fiilistelin Turussa ja junailin kotiin Jyväskylään. Junamatkaan toi lisäjännitystä Tampereella tullut tieto, että Jämsän ja Jyväskylän välillä joudutaan siirtymään linja-autoon. Onneksi oli iso linja-auto, jonka tavaratilaan kuski nosti pyöräni laukkuineen kaikkineen. 

Raisiossa on upea alppiruusupuisto, kannattaa käydä tutustumassa, minä kävin kahdesti.

Yes, muistin hakea ruusun kyytiin tuoreelle ylioppilaalle vietäväksi. 

Lihasvoimalla, tosin avustettuna kapusin Kakolanmäelle ja tuolla Turun ja varmaan koko Suomen "hauskimmalla" kulkuvälineellä alas. Funikulaari on toimimattomuudellaan hauskuuttanut kansaa viime vuosina ja myös tuonut Turulle julkisuutta. 

Melkein Turun pääkirjastossa kävin, tai siis sisäpihalla ja kahviossa. 

Pyörän huoltopiste lähellä Turun pääkirjastoa.

Tuulta sieltä täältä, rakeita, mutta muuten kivaa

reitti: Kokemäki - Köyliö - Säkylä - Eura - Laitila (Kaivola)

Toisena avustettuna päivänä olikin sitten tuulta milloin mistä suunnasta, tai ehkä tuuli pysyi samassa suunnassa, mutta oma suuntani vaihteli. Tuulen lisäksi tuli mukaan myös hieman ylämäkiä (todella vähän kun vertaa Keski-Suomeen), joten avustustakin tuli käytettyä hieman enemmän. Myös kilometrejä tuli poljettua yli kaksikymmentä enemmän kuin eka päivänä. Lisäksi hiekkateitä oli matkasta varmaan lähes kolmannes. Kaikkien näiden "vastusten" ansiosta avustustehot hupenivat, niin että majapaikkaan saavuttaessa laite ilmoitti ECO:lla avustavansa enää 49 kilometriä. 

Tutkailin matkan varrella tuota avustusten riittävyyttä. Näytti kyllä olevan pikku-tietokoneessa vähän "tekoälyä", kun saattoi avustuksen riittäminen välillä kasvaa yli parikymmentä kilometriä, kun se HIGH-tehoa käytettäessä oli puolella kilometrillä pudonnut viisi kilometriä. Ikävä todeta, että silloin kun avustusta eniten kaipaisi sen voimat kuluvat nopeaan loppuun. 

Viileämpää keliä oli luvattu eiliseen nähden, niinpä jo aamulla lisäsin vaatetusta ja eipä tarvinnut päivän aikana sitä katua. Tuuli pyöri tai minä pyörin, niin että välillä tuuli vastaan ja välillä sivusta. Tulipa matkan varrella hieman rakeitakin. Rakeista ei ollut muuta haittaa kuin että muutama meni ikävästi suoraan silmään. Kuurot olivat niin lyhyitä, etten ennättänyt suojaakaan hakemaan.

Sorapintaa siis riitti, taannoisen "hiirontientraumani" vuoksi olen hiekkateiden suhteen hyvin epäileväinen, samoin kuin Googlemapsin tarjoamien reittiehdotusten suhteen. Hyvää pyörätietä ptikin Kantatie 43 vartta ajaessani Google kehoitti yht'äkkiä siirtymään tien oikealle puolelle metsätielle, jolla ei ollut edes nimeä. Päätin uhmata Googlea ja ajoin pyörätien loppuun, jolloin Google yritti taas ohjata minut em. metsätielle, joka lähti ainoastaan takaisin päin. Minä hylkäsin Googlen neuvot ja nautin päiväkahvit hienolla paikalla Pyhäjärven rannalla, edes tuuli ei tässä kohtaa kiusannut. 

Hyvin on tienhoitokunta hoitanut yksityistiensä, mukava oli ajella, vaikka ennakkoon vähän jännitin. Tämä tie oli alkumatkassa Kokemäellä, vielä enemmän jännitin loppumatkassa ollutta hiekkatietä, mutta hyväkuntoinen oli sekin. 

"Nelostie" ... vähän oli kaimaansa kapeampi ja hiekkaisempi. On tainnut tulla hintoihinsa "Kallismaantie".  "Satakunnankatu" -nimisiä katuja/teitä on vaikka kuinka monessa paikassa, en ole koskaan nähnyt missään "Keski-Suomenkatua".

Köyliön "pääkirjasto" ei ollut auki, eikä se enää ole "pääkirjasto", kun Köyliö on osa Säkylää, vaan Kepolan kirjasto. 

Köyliö kiinnosti minua ennen kaikkea Lallin vuoksi. Lallin tarinaa mietiskelin Köyliön kirkkorannassa papin portaiden yläpäässä eväitä syöden. Tuskin Suomenmaassa on yhtäkään kansakoulun (peruskoulun?) käynyttä joka ei tietäisi Lallin tappaneen piispan Köyliönjärven jäälle. Mutta mikä on tämän tarinan perimmäinen sanoma? Että muutosvastaisuus ei kannata vai onko tämä sankaritarina?

Lallin patsaan nähtyäni ja karttaa tutkailtuani, huomasin Köyliön kirkon sijaitsevan Köyliönjärven saaressa, ehkä peräti Lallin entisillä kotimailla? Pienen mutkan tuo kirkkosaaren kautta ajaminen aiheutti, mutta mielenkiintoinen mutka kaiken kaikkiaan. Saareen vievällä sillalla oli tämä taideteos.

Onkohan sillalta joskus vierietty tukkeja järveen, vai mitä nämä palkit ovat?

Köyliön kirkko, loppupeleissä taisi Piispa Henrik voittaa Lallin, kun hänen tuomansa sanoma edelleen elää Lallin kotikonnuilla. 

Säkylän vaakuna Säkylän kirjaston seinässä. Säkylä ja Köyliö liittyivät yhteen 2016 ja kunnanvaakunaksi valittiin Köyliön vaakuna. Oisko Lallilla (ja piispalla) ollut kirveineen sormensa tässäkin pelissä?

Lasten tai ikäihmisten leikkipaikka Säkylän kirjastossa.

Onpa Lallin tarinaa Tuomas Heikkilä pohtinut kirjan verran. Säkylän kirjastossa tämä kirja oli hyllyssä juuri kun olin itse pohdiskellut Lallia ja Pyhää Henrikiä... mm. kuka tai mikä on nykyään Pyhä... mammona? Jos vaan muistan, lainaan tämän kirjan, jotta Lallin tarina minulle avautuisi vähän lisää.

Säkylän kirjastoa parvelta kuvattuna.

Säkylän kirjastoa sain etsiskellä hetken, vaikka olin juuri siitä ohi ajanut... Joko kartanlukutaitoni on täysin katoamassa tai sitten Google sotkee ilmansuunnat niin, että menen eksyksiin. 

Avantoon ois päässyt, muttei kyllä houkutellut, kun välillä rakeita vihmoi. 

Säkylästä oli Euraan kiva pyöräillä Pyhäjärven rantaa kulkevaa pyörätietä. Ja kirjastokin löytyi ilman harhailuja.

y

Lasten ja nuorten oleskelualuetta Euran kirjastossa.

Kyllä maalla on mukavaa, kirjastosta lapset voivat adoptoida pehmolehmän. Ja kaupan parkkipaikalla oli nuoria traktoreiden ja mönkijöiden kanssa, taisi joukossa olla joku mopokin.

Euran kirjastossa sain virtaa puhelimeeni ja myöhemmin myös pitseriassa latasin puhelin, silti olisi virta ilman varavirtalähdettä loppunut, kun oli SportTracker ja kartta päällä melkeen koko päivän.

Sekä Säkylässä että Eurassa oli neuloosin riivaamille tarjolla vertaistukea lankojen vaihtopisteen muodossa. 

Kyllä tämä alkukesän kukkaloisto on upeaa, vaikka vähän viileää onkin, mutta kestääpä kukinta pidempään.

Sen verran mielenkiintoiselta tuntui tämä "tähtien katselu" -majoitus, että päätin jättää Laitilan kirjaston bongaamisen toiseen kertaan ja tulla yöksi tänne.

Sähkön avulla myötätuuleen

 

reitti: (Jyväskylä-Pori, juna) - Ulvila - Nakkila - Harjavalta - Kokemäki

Poriin junailtuani suuntasin Porin pääkirjastoon. Matkasuunnitelmaa tehdessäni olin yllättynyt, miten lyhyellä matkalla saan bongailtua useita Satakirjastojen kirjastoa. Kun Kokemäen jokea lähtee Porista sisämaahan päin on pääkirjastoja alle viidentoista kilometrin välein useita. 

Poriin täytyy tulla toisen kerran tutustumaan kunnolla kaupunkiin. Ja sama ajatus kyllä jäi mieleeni kaikkien muidenkin kuntien kohdalla, tämä seutu on minulle melkoisen vierasta. 

Jokivarren ajelu oli kyllä niin kivaa, että ihmettelen miksi sitä ei ole enempää markkinoitu pyöräilijöille. Aika pitkään oli pyörätietäkin, mutta rauhalliset, päällystetyt, tasaiset, vähäliikenteiset maalaistiet ovat pyöräilijän unelmateitä ajella (varsinkin myötätuuleen 😁). Ja matkan varrella on myös juna-asemia, niin että voi tulla junalla jollekin asemalle ja ajella seuraavalle. 

Porilaiskaunotar on istahtanut penkille levähtämään.

Pori on karhujen kaupunki. Missäköhän täällä on ne pirut?

Porin kirjaston avaruutta.

Karhulla on monenlaisia harrasteita Porin kirjastossa.

Skuuttaava karhu.

Pyöräilevä karhu.

Hiihtäjä-karhu

Toki karhu Yyterissäkin käy uimassa.

Porin kirjastolla ei ollut kovin hyvää pyöräparkkia.

Matka sujui mukavassa myötätuulessa, kiitin onneani tuulen suunnan suhteen, kyllä olisi ollut rankkaa siinä tuulessa polkea vastatuuleen.  Ajelin todella upeassa alkukesän säässä läpi maalaismaiseman.  Kovin lämmintä ei ollut, mutta myötätuuli armahti, niin ettei tarvinnut palella. 

Ulvilan kirjasto löytyi helposti.

Ulvilan kirjastossa oli kummallinen pikkuparveke, jonka käyttötarkoitusta en keksinyt. Ehkä kirjastonjohtaja käy pitämässä puheita ulkoparvekkeelta...

Ulvila-rekvisiittaa myynnissä kirjastolla.

Kirjaston avaruutta Ulvilassa.

Olin luullut ajelevani Kokemäenjoen rantaa, mutta ensi kosketuksen jokeen sain vasta Ulvilassa sitä ylittäessäni. Sillalla tuulen voimakkuuden todella huomasi, myötätuulessa kun tuuli ei paljon tunnu.

Sik-sakkia Kokemäenjoen yli, Nakkilassa ylitin joen toistamiseen Nakkilankoskien yli.

Nakkilan kirjasto

Keppihevoset odottelevat ratsastajia Nakkilan kirjastossa.

Pieneen huoneeseen oli tehty viihtyisä lukunurkkaus Nakkilassa.

Muuntamo toi lapsuuden mieleen, näitä ei enää paljon näe. Kahvila ei ollut auki, nutta hyödynsin sen pöytiä omien eväiden syöntiin. 

Harjavallassa tumma tiili houkutteli tarkistamaan onko kyseessä uusi kirkko vai siunauskappeli, kuten Lopella. Kirkkohan tämä oli, vieressä oli vanha keltainen puukirkko.

Harjavallan kirjaston pihasta löytyi kohtuu hyvät pyöräparkit. Nakkilassa ei ollut minkäänlaista pyöräparkkia.

Sota-ajan näyttely Harjavallan kirjastossa.

Raanuja Harjavallan kirjastossa.

Luonto on kivasti läsnä Harjavallan kirjastossa.

Perunaa harson suojassa, en olekaan ennen näin paljon harsotettua perunaa nähnyt. Joku yritti tuulessa levittää tai poistaa näitä harsoja.

ITE-taidetta tien varrelta Kuurolan kylällä.

Tämä kaveri ottaa vähän rennommin kuin edellinen lehmäratsastaja. Kokemäen kesälehdestä luin, että näitä rautaäijiä on kuusi Kuurolan kylällä, minä bongasin vain nämä kaksi.

 

Asiallinen varoituskyltti ikäihmisistä.

Pienen etsinnän jälkeen Kokemäen pääkirjasto löytyi.

Enää muutama pala puuttuu pelistä, en malttanut jäädä kokoamaan.

Ulvilan kirjastossa lastenosasto oli kivasti eristetty omaan "taloonsa".

Kaupunkipyöriä Kokemäellä.

Kotoa lähtiessä ECOlla oli varausta 173 kilometriin ja perillä 113 kilometriin, ajoa oli kertynyt 69 km. Yllättävän vähän varaus väheni myötätuuleen tasaisella ajettaessa. En tarvinnut täällä Satakunnan tasamaalla ollenkaan suurempia avustustehoja.

Kokemäellä yövyin Kartano Hostellissa.