Lappeenrannasta kotia mutkien kautta suoraan

Vietin muutaman päivän Lappeenrannassa, tai oikeastaan Imatralla. Siskoni miehineen kävi minua moikkaamassa. Harrastin ulkoilua vähän uusissa maisemissa, hiihtämisen jätin väliin, luntakin oli aika niukasti ja jäisiä latuja pelkäsin. Kävin kylpylässä ja kuumakivihieronnassa. 

Lisäväriä sain paluumatkalle "tilauskuljetuksesta", kun fb-kaverini huomasi minun olevan Lappeenrannan suunnalla ja kyseli retro wc-pytylle kuljetusta. Pönttöä vahti aidatun alueen takana kolme isoa koiraa, joten mielenkiintoinen tämä pöntön haku.  

Ja tietysti piti käydä tarkistamassa millainen on reitti Taipalsaaren kautta Savitaipaleelle, kun tulomatkalla en sille tielle uskaltautunut. Huomattavasti vähemmän mäkiä ja mutkia sekä jäätä oli tuolla reitillä kuin menomatkalla Suomenniemen ja Savitaipaleen välillä. Koko matka oli päällystettyä tietä (toki menomatkan pätkä oli niin hyvin jäässä, etten tiedä oliko hiekkaa vai asfalttia sen alla).

Kovin monia mutkia en kuitenkaan kotimatkalla viitsinyt tehdä, koska tiesin viikonloppuvieraani odottelevan kotonani. 

Kuutamoinen aamukävely ennen kotimatkaa.

Väriä paluumatkalle toi sininen vessanpytty.

Taipalsaaren kirjastoon oli helppo suunnistaa GoogleMapsin avulla.

Ihan kuin isäni polkupyörä 1960-luvulta olisi ripustettu Taipalsaaren kirjaston kattoon. Tämän pyörän bongasin ensimmäisenä kirjastoon astuttuani.

Kiva idea neulontakirjojen vieressä ollut jämälankakori.

Lukukoiran kanssa on varmaan kiva vetäytyä lukemaan vaikka alla näkyvään "laivaan".

Lastenosasto on mielestäni "kirjaston sydän" ja sen sisustuksesta ja somisteista näkee miten sydämellä kirjastoa hoidetaan. Taipalsaaren lastenosaston "kruunasi" laiva.

Aina ei tarvita näin massiivisia sisustuselementtejä, mutta jos kaikki somisteet lastenosastolta puuttuvat, tulen jotenkin surulliseksi. 

Taipalsaaren kirjastossa oli mielenkiintoinen näyttely naisista 1930-luvun työelämässä.

Lapsuusvuodet ja tiilitehtaan naiset tuli mieleeni näistä tiiliputkien kanssa työskentelevistä naisista.

 

Lehtien vaihtopistettä en ole aiemmilla kirjastoreissuillani huomannutkaan, ehkä Taipalsaaren kirjaston oma erikoisuus.

Viikonloppuvieraani talvimuotia.
 

Kyllä nyt unet maittaa, kun on aamulla puolikuuden jälkeen saanut vatsan täyteen. 

Kirjaston ovia kolkutellen

Kirjastojen ovia kolkutellen matkasin eilen Jyväskylästä Lappeenrantaan. 

Olin tarkistanut Suomenniemen, Savitaipaleen, Taipalsaaren ja Lemin kirjastojen aukioloajat kuukkelilla. Ennen Ristiinaa tajusin, että myös siellä on kirjasto, tosin ex-pääkirjasto, kun kunta on liittynyt Mikkeliin. Kurvasin siis Ristiinaan ja hyvien viitoitusten avulla löysin kirjastolle. Lähestyessäni kirjastoa huomasin sieltä poistuvan ihmisen varmistavan, että ovi meni lukkoon... Ovella sitten selvisi, ettei kirjasto ole auki kuin omatoimikäyttäjille. Olin tietysti unohtanut kirjastokorttilompakkoni kotiin, niin etten päässyt testaamaan aukeaisiko Ristiinan kirjaston ovi Lumme-kirjastojen kortilla. 

Reitti Ristiinan kirjastolle oli hyvin viitoitettu, joten en tarvinnut googlen apua.

Ristiinassa on ex-pääkirjasto, joten tänne ei tarvitse toisten tulla ovia nykimään.

Ristiinasta jatkoin Suomenniemelle, jonka piti kuukkelin antaman tiedon mukaan olla avoinna klo 12-18, mutta eipä ollut... tässä vaiheessa projektia pitäisi olla itsestään selvyys, että aukioloajat kannattaa tarkistaa kirjaston omilta sivuilta eikä uskoa ensimmäisenä löytämäänsä tietoon. 

Suomenniemen kirjastolle suunnistin googlemapsin avulla, tosin mapsi olisi ohjannut minut 300 metriä kauemmaksi... ilmeisesti jostain takakautta kierrättäen. 

Suomenniemelläkin ex-pääkirjasto, joten tämänkin kirjaston voin "pyyhkäistä" listaltani. Jostain syystä Suomenniemen kuntaliitosta Mikkeliin en ollut rekisteröinyt pääkoppaani, Ristiinan olin, molemmat liittyneet jo kymmenen vuotta sitten.

 

Suomenniemellä tarkastelin GoogleMapsistä reittiä Savitaipaleen kirjastolle. Ja tietysti valitsin reitin (tie 409), jota en ole ennen ajellut.... Ehkä olisi kannattanut harkita tarkemmin. Tie olisi ollut retkiluistelijoille sopivaa, tosin en tiedä arvostavatko retkiluistelijat mäkiä ja mutkia., mutta jäätä olisi ollut. Välillä välähti luistoneston valo ja jännitin koska tulee mäki, jota en pääse ylös. Puolivälissä matkaa tuli vastaan hiekoitusauto, jonka kohtaaminen kapealla tiellä, mutkaisessa ylämäessä, oli oma haasteensa. Tuo hiekoitus, vaikkakin viereisellä kaistalla, helpotti loppumatkaa. Partakoskelta eteenpäin tie oli jo varsin siedettävää ja maisemat sellaisia, että tänne pitäisi tulla uudestaan kesällä polkupyöräilemään.

Onneksi on nuolet osoittamassa kulkusuuntaa, ettei ihan järveen tule ajettua. 

Kärnäkoski oli niin mielenkiintoinen paikka, että piti ihan pysähtyä mikrotauolle, tänne pitää tulla kesällä ajan kanssa. 

Huokaisin helpotuksesta, kun pääsin Savitaipaleelle. Savitaipaleen kirjastoon pääsin sisällekin, se olikin varsin söpö pikkukirjasto. Koska ilta alkoi jo hämärtää päätin, etten lähde tutkimaan millainen on Savitaipaleen ja Taipalsaaren välinen tie, vaan ajelen tuttua reittiä kohti Lappeenrantaa. Tosin, kun Lemin tiehaara tuli vastaan, käännyin ex tempore Lemin suuntaan, että saisin myös Lemin kirjaston bongattua.

Savitaipaleen kirjaston valot palavat kutsuvasti hämärtyvässä illassa.

Savitaipaleen kirjasto oli varsin viihtyisä ja varmaan hiljattain remontoitu.

 Savitaipaleen kirjastossa oli kivoja joulusomistuksia.

Vähän kyllä jännitti millainen on tie Lemille, mutta onneksi ei ollut ihan samaa tasoa kuin Suomennimen ja Savitaipaleen väli, olihan jo ilta hämärtynytkin. 

Lemin kirjasto kuutamossa.

Lemillä (ja Savitaipaleellakin) kirjaston ovi avautui kutsuvasti eikä sitä tarvinnut nykiä.

Lastenosaston "tietokirjoja" Lemillä.

Runoratsuja Lemillä.

Lahessa

Vihdoinkin pitkään suunnittelemani Lahden reissu toteutui. Kummityttöni asuu entisen Nastolan kunnan alueella, ja pyysi kylään ja tutustumaan uuteen kirjastoon, kun Nastolan uusi kirjasto valmistui lähes puolitoista vuotta sitten. Hyvin suunniteltu totesin, kun aloin pakkaamaan matkaa varten ja löysin yli vuosi sitten tekemäni tuliaiset, tossut kummitytön miehelle ja pojalle. 

Nastolan kirjasto on Rakokiven uudessa monitoimitalossa. Enpä ollut ennen tuollaisesta Rakokivestä kuullutkaan. 

Nastolan kirjasto näytti perinteiseltä kirjastolta.

Viherseinä Nastolan kirjastossa.

Nastolan kirjaston lastenosasto on varsin koruton.

Nastolan kirjaston läheltä löytyi kivasti maalattu "pömpeli".

Lahden pääkirjastoa muistelen etsineeni jollain aiemmalla Lahden reissulla. Pääkirjasto ei silloin ollut "vanhalla paikallaan", josta sen olin 70-luvun mökkireissulla bongannut. Pääkirjasto on voittanut vuoden 1990 vuoden betonirakenne palkinnon, joten on nykyisellä paikallaan jo pitemmän tovin sijainnut.

Siskon molemmat tyttäret asuvat nykyään Lahdessa, joten pääsin myös nauttimaan vähän "mummuilusta", kun näiden tyttärien poikien kanssa vietettiin aikaa. 

Lahden reissu oli muutenkin  kulttuurillisesti hyvin avartava, kaksi kirjastoa, perhepuisto ja teatterivisiitti samana viikonloppuna. Lisäksi pääsin ruumiinkulttuuria harrastamaan, kun siskon tyttärien poikien kanssa pelattiin jalkapalloa ja "käsipalloa". Myös koiralenkit kuuluivat viikonlopun ohjelmaan. Totesin Lahden olevan varsin houkutteleva asuinpaikka. Ainakin hiihtoladut ja järvet löytyvät läheltä. 

Teatterissa käytiin katsomassa "Koston kierre", joka vei ajatukset vajaan sadan vuoden päähän ja ihmismielen saloihin. 

Lahden pääkirjastolle tunsin autoilijana olevani tervetullut, kun parkkipaikkoja oli tarjolla. Paikat olivat täynnä, mutta vaihtuvuus oli vilkasta, joten parkkipaikka löytyi.

Myös pyöräilijät ovat tervetulleita Lahden pääkirjastoon.

Kotiseutuaineistoa Lahden pääkirjastossa.

Avaruutta Lahden pääkirjastossa.

Iso, selkeä tabletti lehtien lukemiseen. Melkein kuin oikeata sanomalehteä selailisi, kun tällä selasi lehteä. 

Ylimääräiset tavaransa saa säilöön lukon taa.

Kun tulosteita kaipaa, kannattaa muistaa, että kirjastoista löytyy kirjoittimia.

Todella iso näyttö toisen kerroksen tasanteella lehtien selailuun. Itse en kyllä tällaisessa paikassa tykkää lehteä lukea, kun on selän takaa lukijoita liikaa..

Liikuntavälineille löytyy oma huone Lahden pääkirjastossa.

Lippuautomaatti Linkkilippujen ostoon, enpä ole ennen nähnyt. Luulin, että nykyään liput ostetaan puhelimella...

Launeen perhepuistossa olen edellisen kerran käynyt 60-luvulla... eli olikin jo aika päivittää tietämystä. Tosi kiva paikka, jos lasten kanssa Lahessa liikutte, suosittelen käymään. Ja ihan vaikka itsekseen, on kiva seurata menoa ja meininkiä sivustakin.

Ps. Oikolukijana toimiva mieheni ehdotti muuttamaan otsikon muotoon Lahdessa... mutta nykyäänhän on muotia sanoa Lahessa, joten en muuta.. Aiemmin olisin ehkä laittanut otsikoksi Hollolan Lahles.

Kulttuuriöverit pääkaupunkiseudulla

1.11-5.11.2022

Todelliset kulttuuriöverit tuli nautittua pääkaupunkiseudulla. Vietin pääkaupunkiseudulla tiistaista lauantaihin aikaa. 

Ex-työkaverin kanssa on käyty nauttimassa Cavaa  jo kahtena syksynä eli katsomassa "Pullo Cavaa ja aurinkoa" ja "Toinen pullo Cavaa" Helsingissä Arena-näyttämöllä. Nyt oli kuitenkin Cava-suoni ehtynyt, mutta onneksi Sari keksi kutsua minut kylään ja katsomaan "Kiviä taskussa".  "Kiviä taskussa" -näytelmää on esitetty jo kaksikymmentä vuotta kahden miehen voimin, siitä kerrottiin tv-uutisissakin käyntimme jälkeen. Suosalo ja Nuojua esittävät kahdestaan viittätoista eri roolia, todellinen näyttelijätyön mestariteos. Kannatti käydä katsomassa, suosittelen. 

Martinlaakson kirjaston ovi on kutsuvasti auki.

En ole ennen nähnyt automaattista varaushyllyä, sellainen oli sekä Martinlaaksossa että  Tikkurilassa.

Kun kerran olin pääkaupunkiseudulle raahautunut, päätin jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. Pikkuveljen ja vaimonsa majataloon voi aina luottaa, niinpä viivyin pari yötä pidempään kuin alun perin olin suunnitellut.

Reissussa tuli hyödynnettyä museokorttia todenteolla. Museokorttia käytin kahdeksassa kohteessa, talvipuutarhaan pääsi perjantaina ilmaiseksi, joten sitä ei lasketa. Ihan hyvä saldo kolmen päivän (tai neljän) vierailuiksi, kun lisätään tähän vielä Hietaniemen hautausmaalla vierailu (jäi kyllä "must" haudat tarkastamatta, vähän pikainen vierailu siis), Arabia-kortteliin tutustuminen, kolme kirjastoa, yksi vanhan ystävän tapaaminen, suvun uusimman tulokkaan tapaaminen (tosin vain äitinsä masussa vielä) sekä päivällinen Zetorissa (ja tietty se teatterireissu ja sushibuffa). Elokuviinkin suunniteltiin menevämme, mutta aikataulu syistä piti jättää elokuvat väliin. 

Paljon uutta näkemistä ja kokemista mahtui päiviini, mutta myös tuttuuden tunnetta ja muistoja edellisiltä vierailuilta. Myös askeleita tuli otettua ihan huomaamatta, ainakin niin kelloni väittää. Tosin askeleet eivät taida ihan kuntoilusta käydä, mutta liike on tärkeintä. 

Hietaniemen hautausmaalla on toinen toistaan hienompia muistomerkkejä.

Amos Rexissä oli tunnelmaltaan mielenkiintoinen harmaa näyttely. "Hiljainen paraati on kokonainen, unenomainen puisto, jonka poluille mahtuu vain rajallinen määrä vieraita kerralla."

Taidehallin ovet oli suljettu minulta, siellä rakennettiin uutta näyttelyä.

Luonnontieteellisen museon rakennus on alun perin rakennettu venäläiseksi kimnaasiksi, jona se ei monta vuotta toiminut. Itse näyttely on tietysti mielenkiintoinen, mutta niin on rakennus ja sen historiakin.

Luonnontieteellisessä museossa oli ajoissa vesihiihtolomailmoitus vuodelle 2100...

Arabia-kortteli oli ihan yöpaikkani naapurissa, joten pitihän siihen käydä tutustumassa.

Arabianrannan kirjasto onnistui kyllä hyvin piiloutumaan minulta, mutta löytyi kuitenkin.

Arabianrannan kirjaston muraali (Aku Djedid) sisältää lisättyä todellisuutta. "Teoksessa kirjaston lentävät kirjat tiputtavat faktoja katsojien päälle - kauppatorin lokkien tapaan!"

Kansallismuseossakin kävin, en muista milloin olen edellisen kerran käynyt.

Näitä pyöriä ois tehnyt mieli kokeilla, mutta jätin tällä kertaa väliin.

Nyt on Vantaan pääkirjasto Tikkurilassa bongattu (84.s).

Tikkurilan kirjaston hyllyjen päällä hienoa kierrätystaidetta.

Kivan näköinen lastenosasto Tikkurilan kirjastossa.

Tikkurilan kirjastossa voi harrastaa vaikka mitä.

Hieno slogan Heurekassa.

Heurekassa oli mielenkiintoinen näyttely puusta. Yllättävän kiva oli yksikseenkin käydä Heurekassa, vaikka tulikin ensin sellainen olo, että täällä pitäisi olla lasten kanssa. Tekoäly ja puunäyttely olivat minulle sopivia. 

Heurekassa tekoäly apunani pääsin runoilemaan...

Helsingissä valmistaudutaan jo jouluun.

Museoiden tarrat tarttuivat parhaiten käsilaukkuni nahkaan. Kaikista museoista en tarraa saanut.