Leppoisasti Lohjalla

Torstaina 17.6.21

Aamulla ennen Nummelan harjulta alaspolkaisua piti vielä hetki ihailla lentokoneita. Tunnen lukkarin rakkautta pienkenttiä kohtaa, olinhan nuorena yhden kesän Räyskälän kahviossa töissä.

Kentän laidalla oli pari pienkonetta.

Retkipyöräilyryhmässä sain vinkin, että Nummelan ja Lohjan välillä on kivoja pikkuteitä. En varmaan niistä parhaita onnistunut löytämään, sekoilin vaan siellä täällä. 

Edellispäivän oppi verkkaisesta matkan teosta toteutui. Tosin pyörää  ei tarvinnut työntää mäkiä ylös. Tänään korvasin nuo työntöhetket poikkeamalla milloin uimarannalle, kirpparille tai tehtaanmyymälään. Myllyjärvellä oli kiva uimaranta, ainoastaan tieltä kuuluva liikenteen melu vei tunnelman vähän alas. Uimaankaan en viitsinyt mennä, kun hiekkaa menee varpaiden väliin...

 

Pitää muistaa merkitä kuntabongaus kirjaan Vihti (toki Vihdissä olen aiemminkin käynyt).

Pyöräparkki linja-autoon siirtyville? Ei kyllä näytä kovin houkuttelevalta, voisko ton hiekan edes tasata?

Myllyjärven uimarannan parkkipaikalla oli tukevia tukia pyörän parkkeeraukseen (ehkei ole siihen tarkoitettu).

Myllyjärven uimaranta oli todella kiva ja laaja, tosin viereisen tien äänet eivät viihtyvyyttä lisänneet. 

Ennen Lohjaa havahduin, kun tien nimenä oli Kirjastopolku, jossain lähellä täytyy olla kirjasto. Ilmeisesti tuo tie oli saanut nimensä kirjaston aiemman sijainnin mukaan, sillä Mäntynummen kirjasto oli muutaman sadan metrin päässä. Pääsin siis vähän ex tempore vierailemaan Mäntynummen kirjastossa, joka itseasiassa olikin "tuttu" muutaman vuoden takaisten oviongelmien ratkomisen vuoksi (toivottavasti ovat jo korjautuneet). Ulko-ovi kyllä oli innokas avautumaan, kun pyörän siihen viereen parkkeerasin. Vasta pyöräni parkkeerattuani huomasin, että "pyöräparkki" oli vastapäätä ulko-ovea pihan toisella puolella.

Ai jaa, se pyöräteline onkin toisella puolen pihaa... Kun olen pyöräni saanut pysymään seisoma-asennossa, en sitä hevin lähde siirtelemään. Toinen pyörälaukku tukee, ettei pyörä kaadu.

Mäntynummen kirjastossa katto korkealla ja valoa tulvii ikkunoista ja kivoista kattolampuista.

 

Mäntynummen kirjaston ovi oli innokas avautumaan, kun pyörällä kurvasin sen viereen ja häärin pyöräni kimpussa sitä parkkiin asetellen.

Lohjalla suunnistin suoraan kirjastoon, joka oli oikein viihtyisä ja suhteellisen uusi (vuonna 2006 valmistunut). Kerrytin myös kirjastokorttikokoelmaani Lukki-kirjastojen kirjastokortilla. 

Ostin kirjastosta kortin, että sain tämä kuvan, jossa näkyy Pyhän Laurin kirkko kirjaston takana.

Lohjalla voi kasvomaskit noutaa omatoimisesti kirjastosta

Hankin lainausoikeuden Lukki-kirjastoihin.

Kiva, että lautapelejä voi lainata, näin tulee testattua ennen hankintaa kannattaako hyllyn täytteeksi hommata tätä peliä. 

Lohjan kirjastossa on suuria kattoikkunoita yläkerrassa...

 

...kattoikkuna yläkerrasta alakertaan.

Palautusluukun sijainti keskellä tiiliseinää oli mielenkiintoinen, kaipa vakiasiakkaat sen löytävät ja varmaan ei tarvitse siirrellä kirjoja kirjaston sisällä niin paljoa.

Vierailin myös yli 500 vuotta vanhassa Pyhän Laurin kirkossa, siellä oli todella hienot seinä-/kattomaalaukset. Hautausmaalla kiinnitti huomioni se, että monissa hautakivissä oli kaksi tai kolme sukunimeä, taidetaan olla todella sukurakasta porukkaa, kun haudataan samaan hautaan kaikki.

Kirkon eteisessä olevien kattomaalausten sanoma raamatun kertomusten pohjalta ei avautunut minulle.

Lohjan Pyhän Laurin kirkko on yli viisisataa vuotta vanha,.

Lohjan kirkon ympärillä oleva hautausmaa on vaikuttava, siellä on myös "perheloosseja".

Kirkolta suuntasin vielä tutustumaan Lohjan museoon. Museo sijaitsee entisessä pappilassa ja ympäristö puutarhoineen on todella viehättävä.

Pappilan (museon) puutarhassa sain nauttia kokonaisen kuparipannullisen kahvia.

Onneksi maltoin poiketa myös Lohjanjärven rannalla, kyllä oli kiva ranta ja paljon veneitä. Toivottavasti pääkaupunkiseudulta keksitään myös Lohja päiväretkikohteeksi eikä aina suunnata Porvooseen (ihan vaan oma ajatukseni).

Mieleni olisi tehnyt käydä myös Lohjansaarella, Paavolan tammeen tutustumassa, mutta eilinen metsäajelu oli vienyt voimia sen verran, että päädyin tutkailemaan vain Lohjan keskustaa ja jätin tuon parinkymmenen kilometrin extra lenkin tekemättä. Jää taas jotain tutkailtavaan seuraavallekin reissulle, Lohjanjärven kierto houkuttelee.

Lohjanjärven venekanta yllätti, ei taida olla ihan pikkujärvi. Ja rantaelämä Lohjanjärven rannalla tuntui olevan myös vilkasta rantakahviloineen ja jätskikioskeineen. 

Kuten Nummela, niin Lohjakin oli minulle tuttu ennestään lähinnä läpikulkupaikkana. Tosin olen käynyt rippikoulun ja ollut isosenakin Lohjan Vivamossa, mutteihän riparilta kaupunkiin päässyt tutustumaan. Lohja tuntuu olevan kivan kokoinen kaupunki, ei ihan pikkukaupunki, muttei suuren suurikaan. 

Lohjalta majapaikkaan ajaessa oli kivaa pientä asfalttitietä, jossa oli hulppeita alamäkiä (ja tietty myös ylämäkiä), nopeus meni välillä yli viidenkympin. En yleensä ole paljon mainostanut majapaikkoja, mutta nyt on pakko kertoa, että sain tuoreet pullat ja piirakat aamukahvitarpeiden kylkiäisenä (ilman veloitusta). Minulla on koko talon yläkerta yksikseni käytössä. On keittiö ja olkkari ja pari makuuhuonetta, mutta taidan tyytyä yhteen sänkyyn. Tänne täytyy palata, jos näillä seuduilla liikun.

Majapaikan lähellä ihana pikkujoki.

Kukkapyörä toivottaa tervetulleeksi majoittumaan.

Maisema majapaikan ikkunasta on kyllä kohdillaan. 

Backbystä Nummelaan

Kesäkuun 2021 puolivälin tienoilla

Polkemisen väliin on hyvä harrastaa vähän muutakin liikuntaa, niin saa persuukset levätä. Olen viimeisen viikon aikana harrastellut ainakin sup-lautailua, patikointia, vesijumppaa, sauvakävelyä, kehon huoltoa ja joogaa. Lisäksi vietin yhden päivän Jyväskylän pääkirjastolla vaalilautakunnan jäsenenä. Eli liikunta ja kirjastot ovat olleet ainakin jossain mielessä ohjelmassani, vaikka "Niskahiki" onkin saanut levätä ja pääsi matkaamaan Espooseen auton peräkoukussa. 

Kuntoilun ohessa kävin tapaamassa  ex-työkaveria, jonka kanssa yritimme päästä tutustumaan Martinlaakson kirjastoon, mutta se oli suljettu vajaata tuntia aiemmin. Ei se mitään, sen sijaan pääsin tutustumaan Puukirjastoon Niskalan arboretumissa lähellä Haltialan tilaa. Puukirjasto on omaleimaisin kirjasto, johon olen tutustunut.

 

Martinlaakson kirjasto jäi bongaamatta sisältä, mutta onneksi se ei ole pääkirjasto.

Pyöräparkki Niskalan arboretumissa. Tällä kertaa en ollut pyörällä liikkeellä.

Puukirjaston kirjat ovat puuta ja sisältävät puiden kuvauksia.

Puukirjaston kirjoissa on vain yksi aukeama. (kuva Sarin ottama)

Psykologista joustavuutta opettelemassa kuntoutusessa.

Pari päivää hyvässä seurassa kuntoutusta ja olin taas valmis hyppäämään pyörän selkään ja etsimään uusia kirjastoja bongattavaksi.

Espoossa olin siis Backbyn kartanossa, joka sijaitsee aivan Helsingin kaupungin Pirttimäen virkistysalueen vieressä, joten päädyin pyöräilemään Pirttimäestä Nuuksion kansallispuiston halki Nummelaan. Facebookissa olin kysynyt vinkkejä sekä kavereilta että retkipyöräilyryhmästä. Olin saanut vinkin Veikkolan nähtävyyksistä, ja olisi houkutellut reitti myös sitä kautta, mutta sinne pääsee autollakin.  

Pirttimäen mäkisyys tuli minulle tutuksi jo viime syksynä, kun ajelin siellä läskipyörällä. Elin kuitenkin toivossa, ettei Pirttimäen ja Nuuksion väli olisi niin kovin mäkistä kuin Pirttimäki. No, ne mäet olivat kyllä Keski-Suomen mäkiin tottuneellekin yllättävän jyrkkiä. Päivä oli vielä melko lämmin, niin että täydessä lastissa (onneksi ei ole telttailukamoja mukana) olevan pyörän työntäminen ylämäkiin hapotti kunnolla. Jossain vaiheessa mietin, että pitäisikö laukut irrottaa pyörästä ja viedä ensin ylös ja hakea sitten pyörä. Onneksi latupohjien pinta oli kuitenkin kovaa hiekkaa, niin että "vaativatkin" alamäet pystyin laskemaan alas taluttamatta. Suksilla ei minusta noihin mäkiin olisi, ylämäissä varmaan ottaisin sukset käteen ja kantaisin ylös ja alamäissä laskisin takapuolella alas.

 

GoogleMapsikin ohjeisti välillä työntämään pyörää... huomasin vasta jälkikäteen, mutta ihan itse osasin työntää ilman ohjeistusta.

Suunta kohti Haltiaa.

Kuva ei tee oikeutta mäen jyrkkyydelle.

 

Pyörällä ei lasku niinkään ollut vaativa, mutta nousut oli työnnettävä pyörää.  Suksilla en näihin mäkiin lähtisi.

Haltian luontokeskus oli näkemisen arvoinen ja sinne pääsi museokortilla, toisin kuin Espoon automuseoon.

Haltian "Lataa aivosi luonnossa" on tutustumisen arvoinen.

Pyöräparkin viitoitus oli portaissa,, vähän matkan päästä olisi päässyt ihan tietä pitkin. Jätin pyöräparkin testaamatta ja parkkeerasin ihan oman mieleni mukaan lähelle Haltian pääsisäänkäyntiä.

 

Haltian jälkeen maaston mäkisyys onneksi vähän lieveni ja vähän matkaa sain ajella asfaltilla ja "tavallisella" hiekkatiellä. Metsissä ei juuri muita kulkijoita näkynyt.  Kattilan parkkipaikalla kadotin suuntavaistoni täysin ja tunsin tulevani kunnolla kattilassa sekoitetuksi, kun yritin päättää, minkä tien pään valitsisin. Lopulta oikea suunta löytyi ja matka metsän halki jatkui. 

Kattilan parkkipaikan läheisyydessä pilkotti tv:stä tutun näköinen rakennus puiden lomasta.

Kun olin polkuni jo löytänyt, niin oli polun varressa viittoja pyöräilijöille ja ratsukoille, miksiköhän näitä ei näkynyt risteyksissä?

Kun reilun parinkymmenen kilometrin metsässä ajon jälkeen pääsin asfaltille, oli matkan teko juhlaa, ylämäetkin olivat kohtuu helposti poljettavissa. 

Nummela on Vihdin suurin taajama, eikä mikään pikkukylä. En osanut suunnistaa suoraan kirjastolle, vaan jotenkin oli suuntavaistoni pitkällä metsätaipaleella mennyt ihan sekaisin (ei todellakaan minulle "normaanlia") ja jouduin useaan kertaan tutkailemaan suuntimia ja kirjasto ennätti menemään juuri kiinni, kun sen pihaan ennätin. Kirjaston sisätilat jäivät siis bongaamatta. Kirjastossa on menossa valaisinremontti ja sinne pääsee vain 1 asiakas kerrallaan varauksia noutamaan, joten jätän tällä reissulla Nummelan kirjaston sisätilat tutkimatta.

Nummela on minulle ennestään tuttu lähinnä läpikulkupaikkana, olen tosin vuosi(kymmeni)ä sitten ollut Nummelan lentokentällä jossain lennokkitapahtumassa. Arvasin siis, että vielä on pyörän työntö rupeama ennen kun olen majapaikassani harjun päällä, lentokentän kupeessa.

Vihdin pääkirjasto on Nummelassa ja ulkopäin varsin viihtyisän ja tilavan näköinen.

Vaan ovet ei aukene mulle... ehkä tänne vielä palaan.

Kustavista kotiin

Su 6.6. - ke 8.6.21

Pyöräily on jäänyt viime päivinä vähiin. Sen sijaan Kustavi on tullut tutuksi suppilaudan päältä, veneestä, auton ikkunasta, lossilta ja kävellen.

Kustavin kirjasto sijaitsee 70-lukulaisen kunnantalon alakerrassa ja viitoitus kirjastoon johtaa jyrkkiin ulkoportaisiin, voi olla mielenkiintoista kulkea sitä reittiä talvella. Ehkä kirjastoon pääsääntöisesti kuljetaankin kunnantalon aulan kautta, vain tällaiset satunnaiset turistit käyttävät viitoitettua reittiä.

Kustavin kirjasto on kunnanvirastotalossa.

Kirjastoon mennään ulkoportaita.

Kustavin "kirjastoauto"

Kaloja kunnanviraston "verkossa".

Kustavin kirkkomaalta löytyi mielenkiitoisia uusia "nimituttavuuksia" ja mm. Volter Kilven muistokivi. Pitää lisätä Kilven pääteos Alastalon salissa lukulistalle. Kyseessä "tiiliskiviromaani", vaikka kirjassa tapahtuma-aika on vain kuusi tuntia ja tapahtumapaikka noin viisikymmentä neliöinen suuri sali, niin lukijalle avautuu koko elämän kirjo.  https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4972

Kustavin kirkko oli samantapainen punamultainen puukirkko kuin Houtskarin kirkko.

Volter Kilven muistokivi Kustavin hautausmaalla.

Kokka kohti mannerta.

ArtTeatron esityksiin en tällä kertaa päässyt.

Tämä sirkusstudio on esitelty tv:ssä Egenland-ohjelmassa, jossa minulle on tullut tutuksi moni muukin hieno kotimaan matkakohde. 

Kustavilainen "puskavessa"?

Jeremias joutui piileksimään luolilla, kun oli johdattanut ruotsalaisia etsivät engelsmannit harhaan. https://visitkustavi.fi/kohde/jeremiaan-luolat/

Vaihteeksi autokyydillä lossille.

Purjevene lipuu ohi puiden takana.

Yö saariston.

Uskollinen ratsuni levähti muutaman päivän Kustavin kyltin juurella, se ei venekyytiä tarvinnut.

Palasin junalla Turusta Jyväskylään, yhden vaihdon taktiikalla. Molemmissa junissa oli kaikki pyöräpaikat vaunussamme täynnä. Kovasti tuntuu olevan pyörämatkailijoita liikkeellä, vaikkei vielä ole edes lomakausi eikä viikonloppu. 

Kylläpä oli kiva polkea asemalta kotiin, parin päivän polkemattomuuden jälkeen tuntui olevan energiaa ja ilmesesti on polkiessa jalkavoimatkin kasvaneet, kun ei nämä Keski-Suomen mäetkään olleet mitenkään mahdottomia polkea täydessä retkivarustuksessa.

Matkaan mahtui monenlaista kokemusta, säätila on koko ajan optimaalinen, tosin Jyväskylässä tuntui jo liiankin kuumalta. Majoituspaikkoja oli sikalasta kartanon sviittiin, maatilamajoituksesta saaristokouluun, majakkasaaresta mökkisaareen, invalidien lomakeskuskin mahtui mukaan. Kaikki majapaikat olivat erilaisia ja kivoja, tosin voiton tietysti vei viimeinen mökkisaari, jossa oli myös huippu seuraa.

Tilaston mukaan vielä yli 90% kirjastoista käymättä, taitaa mennä yhtä monta vuotta kuin virtuaalisesti olen kirjastojen parissa puuhannut.

pääkirjastoja 24/303, joista 4 ei ole ollut auki