Backbystä Nummelaan

kesäkuun puolivälin tienoilla

Polkemisen väliin on hyvä harrastaa vähän muutakin liikuntaa, niin saa persuukset levätä. Olen viimeisen viikon aikana harrastellut ainakin sup-lautailua, patikointia, vesijumppaa, sauvakävelyä, kehon huoltoa ja joogaa. Lisäksi vietin yhden päivän Jyväskylän pääkirjastolla vaalilautakunnan jäsenenä. Eli liikunta ja kirjastot ovat olleet ainakin jossain mielessä ohjelmassani, vaikka "Niskahiki" onkin saanut levätä ja pääsi matkaamaan Espooseen auton peräkoukussa. 

Kuntoilun ohessa kävin tapaamassa  ex-työkaveria, jonka kanssa yritimme päästä tutustumaan Martinlaakson kirjastoon, mutta se oli suljettu vajaata tuntia aiemmin. Ei se mitään, sen sijaan pääsin tutustumaan Puukirjastoon Niskalan arboretumissa lähellä Haltialan tilaa. Puukirjasto on omaleimaisin kirjasto, johon olen tutustunut.

Martinlaakson kirjasto jäi bongaamatta sisältä, mutta onneksi se ei ole pääkirjasto.

Pyöräparkki Niskalan arboretumissa. Tällä kertaa en ollut pyörällä liikkeellä.

Puukirjaston kirjat ovat puuta ja sisältävät puiden kuvauksia.

Puukirjaston kirjoissa on vain yksi sivu. (kuva Sarin ottama)

Psykologista joustavuutta opettelemassa kuntoutusessa.

Pari päivää hyvässä seurassa kuntoutusta ja olin taas valmis hyppäämään pyörän selkään ja etsimään uusia kirjastoja bongattavaksi.

Espoossa olin siis Backbyn kartanossa, joka sijaitsee aivan Helsingin kaupungin Pirttimäen virkistysalueen vieressä, joten päädyin pyöräilemään Pirttimäestä Nuuksion kansallispuiston halki Nummelaan. Facebookissa olin kysynyt vinkkejä sekä kavereilta että retkipyöräilyryhmästä. Olin saanut vinkin Veikkolan nähtävyyksistä, ja olisi houkutellut reitti myös sitä kautta, mutta sinne pääsee autollakin.  

Pirttimäen mäkisyys tuli minulle tutuksi jo viime syksynä, kun ajelin siellä läskipyörällä. Elin kuitenkin toivossa, ettei Pirttimäen ja Nuuksion väli olisi niin kovin mäkistä kuin Pirttimäki. No, ne mäet olivat kyllä Keski-Suomen mäkiin tottuneellekin yllättävän jyrkkiä. Päivä oli vielä melko lämmin, niin että täydessä lastissa (onneksi ei ole telttailukamoja mukana) olevan pyörän työntäminen ylämäkiin hapotti kunnolla. Jossain vaiheessa mietin, että pitäisikö laukut irrottaa pyörästä ja viedä ensin ylös ja hakea sitten pyörä. Onneksi latupohjien pinta oli kuitenkin kovaa hiekkaa, niin että "vaativatkin" alamäet pystyin laskemaan alas taluttamatta. Suksilla ei minusta noihin mäkiin olisi, ylämäissä varmaan ottaisin sukset käteen ja kantaisin ylös ja alamäissä laskisin takapuolella alas.

GoogleMapsikin ohjeisti välillä työntämään pyörää... huomasin vasta jälkikäteen, mutta ihan itse osasin työntää ilman ohjeistusta.

Suunta kohti Haltiaa.

Kuva ei tee oikeutta mäen jyrkkyydelle.

Pyörällä ei lasku niinkään ollut vaativa, mutta nousut oli työnnettävä pyörää.  Suksilla en näihin mäkiin lähtisi.

Haltian luontokeskus oli näkemisen arvoinen ja sinne pääsi museokortilla, toisin kuin Espoon automuseoon.

Haltian "Lataa aivosi luonnossa" on tutustumisen arvoinen.

Pyöräparkin viitoitus oli portaissa,, vähän matkan päästä olisi päässyt ihan tietä pitkin. Jätin pyöräparkin testaamatta ja parkkeerasin ihan oman mieleni mukaan lähelle Haltian pääsisäänkäyntiä.

 

Haltian jälkeen maaston mäkisyys onneksi vähän lieveni ja vähän matkaa sain ajella asfaltilla ja "tavallisella" hiekkatiellä. Metsissä ei juuri muita kulkijoita näkynyt.  Kattilan parkkipaikalla kadotin suuntavaistoni täysin ja tunsin tulevani kunnolla kattilassa sekoitetuksi, kun yritin päättää, minkä tien pään valitsisin. Lopulta oikea suunta löytyi ja matka metsän halki jatkui. 

Kattilan parkkipaikan läheisyydessä pilkotti tv:stä tutun näköinen rakennus puiden lomasta.

Kun olin polkuni jo löytänyt, niin oli polun varressa viittoja pyöräilijöille ja ratsukoille, miksiköhän näitä ei näkynyt risteyksissä?

Kun reilun parinkymmenen kilometrin metsässä ajon jälkeen pääsin asfaltille, oli matkan teko juhlaa, ylämäetkin olivat kohtuu helposti poljettavissa. 

Nummela on Vihdin suurin taajama, eikä mikään pikkukylä. En osanut suunnistaa suoraan kirjastolle, vaan jotenkin oli suuntavaistoni pitkällä metsätaipaleella mennyt ihan sekaisin (ei todellakaan minulle "normaanlia") ja jouduin useaan kertaan tutkailemaan suuntimia ja kirjasto ennätti menemään juuri kiinni, kun sen pihaan ennätin. Kirjaston sisätilat jäivät siis bongaamatta. Kirjastossa on menossa valaisinremontti ja sinne pääsee vain 1 asiakas kerrallaan varauksia noutamaan, joten jätän tällä reissulla Nummelan kirjaston sisätilat tutkimatta.

Nummela on minulle ennestään tuttu lähinnä läpikulkupaikkana, olen tosin vuosi(kymmeni)ä sitten ollut Nummelan lentokentällä jossain lennokkitapahtumassa. Arvasin siis, että vielä on pyörän työntö rupeama ennen kun olen majapaikassani harjun päällä, lentokentän kupeessa.

Vihdin pääkirjasto on Nummelassa ja ulkopäin varsin viihtyisän ja tilavan näköinen.

Vaan ovet ei aukene mulle... ehkä tänne vielä palaan.