Aurajokea yläjuoksulle Lietoon

10.6.2022

Halistenkoski toimii minulle "vedenjakajana" Aurajoen alajuoksun ja yläjuoksun suhteen. Eilen lähdin liikenteeseen ajatuksena mennä Halisista joen toiselle rannalle, vasta kun lähdin kivoja polkuja ajelemaan Halisista joen yläjuoksun suuntaan keksin, että Liedossa pitää käydä ainakin kirjasto bongaamassa.  

Halisten koskeen on rakennettu varsin massiiviset kalaportaat ja lohi on alkanut nousta Aurajokeen. Halisten kosken kohdalla on myös vuokraamo kanooteille ja sup-laudoille.Ehkä vielä kesän aikana käväisen testaamassa melontaa ja/tai suppailua Aurajoessa.

Katson maalaismaisemaa... varsin läheltä majapaikkaamme löytyi myös heppoja katseltavaksi. Kyllä maaseutu alkaa läheltä Turun keskustaa. 

Tätä maisemaa on tullut katsottua monta kertaa joen toiselta puolen auton kyydissä.

Tämä polku houkutteli jatkamaan matkaa aivan joen rannassa. Viime kesän Aurajoentien pyöräily ei vienyt kertaakaan näin lähelle Aurajokea.

 

Google-maps opasti menemään kevyenliikenteen siltaa joen tois'puol' ison tien varteen, mutta kun polku näytti jatkuvan, niin otin riskin, että joudun kääntymään takaisin ja jatkoin maastossa ajoa.

Omakotitaloja Aurajoki-varressa, nämä bongasin, kun en kuukkelin ohjetta seuraten siirtynyt ison tien varteen polkemaan vaan ajelin polkua pellon reunassa.

Siltoja kevyelle liikenteelle Halisten ja Liedon välillä. Yhtäkään näistä en ylittänyt.

Pyörätie, joka löytyi, kun polkupyöräilystä jouduin luopumaan. Hyvä pyörätie kulkee kyllä koko matkan Liedon ja Turun välillä. Minua vaan viehättää vähemmän "hygieeniset" reitit.

Liedon kirkko on 1400-luvun lopulta, mutta sinne on juuri valmistunut kirkon nykyaikaan "siirtänyt" remontti, joka on vielä osin kesken laajennusosaan tulevan keittiösiiven osalta.  Eero Järnefeltin maalaus "Jeesus ja langennut nainen" vuodelta 1908, maalauksen on seurakunnalle lahjoittanut Littoisten verkatehtaan omistaja, tehtailija Louis Schnit (luin wikipediasta). Kirkon remontointi nykyaikaiseksi monitoimitilaksi tuntuu hatunnoston arvoiselta rohkealta teolta. Minulla kävi tuuri, kun kirkossa oli opas paikalla, vaikka virallinen tiekirkko ei vielä ollut avoinna. Kirkossa oli myös lauluharjoitus käynnissä sunnuntain kesämusiikkikonserttia varten. 

Liedossa vierailin tietysti kirjastossa. Valoisa, viihtyisä kirjasto sijaitsee kunnantalolla. Viime kesänä kuulin, että Liedossa on tehty päätös, että pääkirjasto riittää ja sen vuoksi Tarvasjoen liityttyä Lietoon kirjasto Tarvasjoelta lakkautettiin. Kuulostaa kyllä ikävältä päätökseltä. 

  

Liedon hautausmaa on hienolla paikalla Aurajoen varressa. 

Kiva lisäkyltti pyöräilijälle vauhdin hiljentämisestä, jo nähdäkseen lukea tuon kyltin on vauhtia hiljennettävä.

Liedossa on matonpesupaikka Aurajoen rannalla.

Mitäköhän tästä nostetaan? Vieressä oli pari muuta kerrostaloa, joiden edessä oli vastaava paikka. Liekö joku pelastusasema?

Kuninkaan hevosen jälkiä seurailen Hämeen Härkätiellä.

 
Viime kesäisellä Hämeen Härkätien pyöräilyllä jäikin tämä osuus härkätiestä ajamatta.

Replika viikinkiveneestä Vanhalinnassa, vielä viikinkiaikaan päästiin Vanhalinnalle asti merta pitkin seilaamaan, nyt on joessa Halistenkoski ensimmäisenä esteenä mereltä saavuttaessa.

Kävin tutustumassa Vanhalinnaan sisältä, mutta polut jäivät kulkematta. Päätinkin palata tänne vielä asuinkaverini Aimo-koiran kanssa polkuja kulkemaan.

Tästä portista kuljetaan vielä Aimon kanssa.

Härkätien varrella oli tauluja, joissa kerrottiin mm. Linnavuoren historiasta.

Aurajoen alajuoksulla

 10.6.2022

Muutaman päivän olen pyöräillyt ees'taas' Aurajokivartta, tässä postauksessa havaintoja alajuoksulta ja jokisuulta. Poikkesinpa Hirvensalon puolellakin, mutta siellä en juuri kuvia ottanut. Paljon on uutta nähtävää, mutta myös "kertausta". 

"Rupsahda rauhassa rakkaani", taidetta Aurajoen rannoilla.

Tiilitehtaan alueella lapsuutensa viettäneen sydäntä lämmittää, kun tiilentekijää muistettu kadun nimellä.

Sunnuntaina pääsin todistamaan ison risteilyaluksen satamakäyntiä. Se tuntui kiinnostavan myös  ympäristön asukkaita, sillä kuulin useammankin sanovat, että parvekkeelta nähtiin, että on laiva tulossa ja tultiin katsomaan. Pitkään minäkin odottelin, että matkustajia tulisi laivasta ulos, mutta erilaiset laskuportaiden virittelyt kestivät niin pitkään, että poistuin lopulta paikalta.

Onhan se kiva, että omalta takapihalta pääsee veneellä vähän etäämmäksi... mahtaako sitä autopaikkaa tarvitakaan?

Ajatukseni vierailla "taas kerran" AboaVetuksessa kilpistyi, kun siellä oli uusi näyttely rakenteilla ja se avautuu vasta 16.6.22. Edellisestä vierailusta lienee parikymmentä vuotta, poikani ei edes muistanut käyneensä siellä, se siitä lapsien sivistämisestä.

Aikamoisessa myllerryksessä on edelleen torin ympäristö, vaikka itse tori onkin jo kunnossa (oisko pari vuotta siitä, kun sitä myllättiin).

Kiva kukkapurkki.

Föri on hauska kulkuneuvo eipä taida muualla Suomessa vastaavaa olla.

Hautakartan avulla löytyi isoisovanhempien (ja muutaman muun sukulaisen) hauta, jota en ole  aiemmin onnistunut löytämään.

Funikulaari ei varmaan olisi niin kuuluisa, jos sen kanssa ei olisi toimintaongelmia... Useammastakin suusta kuulin ihmettelyä "toimiiko se", kun kerroin ajelleeni funikulaarilla. Sinänsä tuo hissi tuntui vähän turhakkeelta, vieressä olevia portaita pääsi Kakolanmäelle ihan yhtä sujuvasti. Tietysti tuo funikulaari palvelee liikuntaesteisiä, mutta pääseehän tuonne mäelle autollakin. 

Kukkaloistoa Kakolanmäellä, ilmeisesti Kakolan vanhaa esineistöä kierrätetty kukkapurkeiksi.

Kakolanmäellä ei ole tullut ennen käytyä... ehkä ei vankilamiljöö ole kiehtonut ja Turussa on aina niin paljon näkemistä ja tekemistä, ettei vankila-ajan jälkeen ole ollut tilaisuutta vierailuun.

Turun linnassa kävin eka kerran jo yli viisikymmentä vuotta sitten kansakoulun kevätretkellä ja sen jälkeen olen varmaan käynyt "tasaisin välein" pari kertaa ,edellisestä kerrasta lienee parikymmentä vuotta. Eipä noista aiemmista kerroista ole paljon jäänyt mieleen, mutta kyllä korkeat porrasaskelmat ovat ennenkin ihmetyttäneet... olikohan ennen vanhaan ihmisillä pitemmät jalat vai miten he selvisivät  portaista.

Turun kesää

 4.6.2022

Eilisiltana ajelin Turkuun aikomuksena viettää seuraavat kaksi kuukautta täällä. Veljeni ja vaimonsa kanssa vuokrattiin opiskelijakaksio. 

Eilen siis tultiin tänne ja kämppikseni palasivat jo tänään pääkaupunkiin juhlimaan ylioppilasta. Minulle siis jäi koko "lukaali" käyttööni (ja siivottavaksi). 

Ympäristö sai miettimään, että  oisko tulevaisuuttani vilkas opiskelijaelämä vai rauhaisa kiikkustuoli. 

Koska piti hankkia vähän siivoustarvikkeita, niin päätin suunnistaa pyörällä kaupungille. Kaupungille oli helppo suunnistaa, vaikka reitti ei ennestään tuttu ollutkaan, mutta takaisin tullessa sitten tutkin "hieman" tarkemmin yo-kylää ennen kuin löysin oman talomme. On kyllä sekava paikka tämä samannäköisten talojen sekamelska. 

Linja-autoaseman nurkilla iski toivottomuus, mihin pitäisi oikeasti suunnistaa, kun tulin tuolta eka kuvan suunnasta ja pyörätie ei jatku oikealle eikä suoraan... Paikalliset(?) näyttivät ajavan jalkakäytävää oikealla alhaalla olevan kuvan suuntaan. Itse en lähtenyt jalkakäytävälle seikkailemaan, vaan löysin pyöräilyreitin palaamalla tulosuuntaan tien yli ja siitä oikealle, taisi tulla samalla kierrettyä yksi ylämäkikin.

Jokirannassa ei oikein polkemisesta voi puhua, vaan meno oli enemmänkin vapaata rullailua ja jarrutellen kävelijöiden väistelyä. Ensin ajattelin ajaa joen toista puolta alajuoksulle ja sitten förillä yli ja toista puolta takaisin. Siivousvälinekauppa oli kuitenkin löydettävä ennen paluuta, joten ajelin keskustan liepeille kauppaan ja en mennyt förillä yli, joku toinen päivä sitten. Ajelin siis  tois'puol' jokkeen eestaas tuomiokirkolle asti ja palasin tuomiokirkkosiltaa täl' puol' jokkee.

Forum Maritumin lähestyessä havahduin siihen, että museokortti jäi kämpille. Muttei hätää ollenkaan, kun tajusin, että onhan minulla puhelimessa Museokortin applikaatio... Olihan se applikaatio asennettuna, muttei liitettynä museokorttiin. Onneksi salasanan päivityksellä sain applikaation käyttökuntoon, mutta se ei sitten toiminutkaan lipuntarkistuksessa. Hyvän tovin tutkailimme toista työpäiväänsä tekevän neitosen kanssa mikä lie vialla. Ongelma ei selvinnyt, mutta pääsin tutustumaan Suomen Joutseneen ilman museokortin varmennusta ja Borelle mennessäni applikaatio jo toimi. Ilmeisesti tuo viime tipan päivitys vaan ei ollut vielä mennyt läpi. 

Suomen Joutsenella olen sen seitsemän kertaa yrittänyt käydä Turun reissuillani, mutta aina on ollut joku este sinne pääsemiseen. Laiva viettää tänä kesänä 120 vuotisjuhliaan, luin netistä vierailuni jälkeen. Ehkä käyn vielä uudelleen siellä tai kuuntelemassa jonkun luennon aiheeseen liittyen.

Talvimerenkulun muistomerkki.

Vähän isompi päivänkakkara.

Suomen Joutsen lienee ollut vaativa ohjattava, kun on tuplaruorikin.

Tuoretta evästä pakattiin reilusti mukaan Suomen Joutsenen purhehduksille.

Boren komentosillalla ei näy olevan ruoria ollenkaan.

Ison kalan pyrstö.

Förillä sit joku muu päivä yli. 

Kukkiva puu vanhan kirjaston kupeella.

Tuomiokirkosta asteli tuore aviopari. Reilu vuosi sitten olin pienen miehen ristiäisissä tuomiokirkossa, toivottavasti tapaan tämän taaperon lähipäivinä. 

Joogaa ja pyöräilyä Kosilla

Toukokuu 2022

Matka alkoi pienellä jännityksellä, kun junamatkalla Hesaan tajusin, että passi ehkä jäi kotiin. Hotelliin päästyäni tutkailin vielä matkalaukun ja passi todellakin on kotona. Onneksi Kosille pääsee henkilökortilla (tarkistin pojaltani, netistä ja matkatoimistosta😹😂) eikä tarvinnut yrittää saada passia Jyväskylästä lentokentälle yön aikana. Henkilökortti huomattavasti kätevämpi mukana kuljetettava kuin passi, vink, vink.

Jo ensimmäisenä iltana pääsimme ensimmäistä kertaa joogaamaan ihanan Marjaanan (https://www.joogaaiora.fi) ohjauksessa uima-altaan äärelle. Vesi solisi ja palmut huojuivat vierellä.

Joogasimme 1-2 kertaa päivässä ja kävimme kahtena päivänä sähköpyörillä retkellä. Tiistaina meillä oli "täydellinen" vapaa päivä. 

Marjaanan (https://www.joogaaiora.fi/) ohjauksessa löytyi kehosta täysin uusia ulottovuuksia (kuva Marjaanalta).

Kivassa rantakahvilassa sain ihan itsekseni istua juomassa virvokkeita. Turisteja oli vielä aika vähän.

Ensimmäisenä yhteisenä retkipäivänämme poljimme Asklepionin kukkulalle. Matkalla oppaamme pyörästä katkesivat ketjut. Enpä muista ennen ketjujen katkeamiseen törmänneeni, vaikka pyöräilyohjaajan varustuksena minullakin on yleensä ketjun liitin mukana (täällä ei tietty ollut). Kukkulalla kuulimme Hippokrateesta ja maailman ensimmäisestä sairaalasta. Kaupungille palattuamme tutustuimme joihinkin patsaisiin ja muihin kaupungin nähtävyyksiin ennen lounaalle menemistämme. Yhteisen lounaan jälkeen hajaannuimme kuka minnekin ja minä hortoilin vanhassa kaupungissa ja kävin mm. liottamassa jalkojani kalakylvyssä.

Sairaala perustettiin korkealle Asklepionin kukkulalle, jotta se näkyisi kauas merelle.

Jalkakylpy pikkuisten kalojen seurassa, kyllä kutitti mukavasti jalkapohjia.

Kiva yllätys hotelliin saapuessa oli siivoojan taideteos yöpaidastani 😃 

Toisena retkipäivänämme poljimme Therman lämpimälle lähteelle. Oppaanamme oli paras ikinä näkemäni pyöräilyopas, joka huolehti ryhmästä esimerkillisesti. Hän jäi ohjaamaan koko ryhmän "vaarallisten" paikkojen kohdalla ja polkaisi sitten ryhmän kärkeen, kävi työntämässä ryhmäläisten pyöriä Therman jyrkkää rinnettä ylös, tosin suurin osa pääsi sähkön avustuksella polkien mäen ylös. 

Kilpikonnaan en olekaan Suomen teillä törmännyt, käärmeisiin sekä elävinä että kuolleina useinkin.

Vuohet ovat kyllä käsittämättömän hyviä kiipeilijöitä. Putookohan niitä usein noilta kallioilta?

Therman kuumalähde lirutti kuumaa vettä pientä puroa pitkin pieneen meren vieressä olevaan lampeen.

Aamujoogan ja aamupalan jälkeen jäi sopivasti "omaa aikaa" ennen iltajoogaa, niin että Kosin kaupunkiin ja turistitarjontaan ennätti hyvin tutustumaan. Kävin kaksi kertaa risteilyllä, ensin "sukellusveneellä" ihailemassa merenalaista elämään ja toisen kerran "merirosvolaivalla", joka poikkesi läheisille saarille: Pserimokselle, Kalymnokselle ja Platille. Molemmilla risteilyillä olisi päässyt myös hyppimään laivasta mereen ja uimaan, mutta jätin sen huvin välistä. 

Aika vaisua olisi ollut vedenalainen elämä ilman "merenneitoa" ja sukeltajaa, valitettavasti niistä tuli huonot kuvat. 

"Merirosvoristeilyn" ensimmäinen rantautumispaikka oli Pserimoksen pikkusaari, jossa on muutama kymmenen vakituista asukasta, eikä ollenkaan autoteitä. Sinne on mahdollista myös turistien majoittua. 

Kalymnos on hieman isompi saari, siellä on noin 16 000 asukasta ja mm. kiipeilijöiden suosima kohde.

Platin saarella asuu vain kaksi ihmistä, eivät tulleet moikkaamaan. Siellä sai hyppiä laivasta.

Onneksi olin yksin matkassa, yllytyshulluna oisin vielä voinut hypätä tai laskea liukumäkeä mereen. 

Merirosvoristeilyllä oli vauhdikas tunnelma.

Pikku kirkko Platilla.

Kävimme porukalla illallisella Zian pikkukyässä Dikaiosvuoren juurella. Sieltä on upeat auringonlaskut ja paljon pikku myymälöitä, joita suljettiin juuri kun olimme pois lähdössä. Aikamonen mukaan tarttui sieltä rannekoru, joka suojaa pahalta silmältä.  

Aurinko laskee saaren taa, kuten kotonakin 😀

Zialla oli toinen toistaa kivemmin sisutettuja ravintoloita. Voidaanko puhua sisustamisesta ulkona? 

Polkupyörä on suosittu somiste.

Upeaa kukkaloistoa 

Kreikassa on tien varsilla paljon muistomerkkejä

Kosilla menee rantaa myötäillen kapea pyörätie, jossa on yksi kaista kumpaankin suuntaan. Välillä ei ole kävelijöille ollenkaan tilaa ja kuten muuallakin kävelijät eivät tahdo omalla alueellaan pysyä, vaikka tilaa olisikin. Vielä ei ollut kovin paljon turisteja pyöräteillä oli aika hiljaista. Vilkkaampaan aikaan voi olla haasteellista edetä pyörällä kävelijöiden säntäillessä sinne tänne ja ainakaan ohitukset eivät onnistu, jos molempiin suuntiin on vilkas liikenne. 

Pyöräkaistahan on varmaan tarkoitettu autojen parkkeeramiseen?

Pyörätie, kävelijöistä ei niin väliksi. Millaistakohan olisi liikkua täällä vilkkaimpaan turistiaikaan?

Kolmella eri pyörällä ajelin Kosilla, tasaisessa maastossa ilman sähköjäkin pärjää, mutta kyllä oli sähköpyörä mukava kukkuloille kiivetessä.

Kaksosten ruokahetki. Usein näki karjaa yksittäin liekassa.