Joogaa ja pyöräilyä Kosilla

Toukokuu 2022

Matka alkoi pienellä jännityksellä, kun junamatkalla Hesaan tajusin, että passi ehkä jäi kotiin. Hotelliin päästyäni tutkailin vielä matkalaukun ja passi todellakin on kotona. Onneksi Kosille pääsee henkilökortilla (tarkistin pojaltani, netistä ja matkatoimistosta😹😂) eikä tarvinnut yrittää saada passia Jyväskylästä lentokentälle yön aikana. Henkilökortti huomattavasti kätevämpi mukana kuljetettava kuin passi, vink, vink.

Jo ensimmäisenä iltana pääsimme ensimmäistä kertaa joogaamaan ihanan Marjaanan (https://www.joogaaiora.fi) ohjauksessa uima-altaan äärelle. Vesi solisi ja palmut huojuivat vierellä.

Joogasimme 1-2 kertaa päivässä ja kävimme kahtena päivänä sähköpyörillä retkellä. Tiistaina meillä oli "täydellinen" vapaa päivä. 

Marjaanan (https://www.joogaaiora.fi/) ohjauksessa löytyi kehosta täysin uusia ulottovuuksia (kuva Marjaanalta).

Kivassa rantakahvilassa sain ihan itsekseni istua juomassa virvokkeita. Turisteja oli vielä aika vähän.

Ensimmäisenä yhteisenä retkipäivänämme poljimme Asklepionin kukkulalle. Matkalla oppaamme pyörästä katkesivat ketjut. Enpä muista ennen ketjujen katkeamiseen törmänneeni, vaikka pyöräilyohjaajan varustuksena minullakin on yleensä ketjun liitin mukana (täällä ei tietty ollut). Kukkulalla kuulimme Hippokrateesta ja maailman ensimmäisestä sairaalasta. Kaupungille palattuamme tutustuimme joihinkin patsaisiin ja muihin kaupungin nähtävyyksiin ennen lounaalle menemistämme. Yhteisen lounaan jälkeen hajaannuimme kuka minnekin ja minä hortoilin vanhassa kaupungissa ja kävin mm. liottamassa jalkojani kalakylvyssä.

Sairaala perustettiin korkealle Asklepionin kukkulalle, jotta se näkyisi kauas merelle.

Jalkakylpy pikkuisten kalojen seurassa, kyllä kutitti mukavasti jalkapohjia.

Kiva yllätys hotelliin saapuessa oli siivoojan taideteos yöpaidastani 😃 

Toisena retkipäivänämme poljimme Therman lämpimälle lähteelle. Oppaanamme oli paras ikinä näkemäni pyöräilyopas, joka huolehti ryhmästä esimerkillisesti. Hän jäi ohjaamaan koko ryhmän "vaarallisten" paikkojen kohdalla ja polkaisi sitten ryhmän kärkeen, kävi työntämässä ryhmäläisten pyöriä Therman jyrkkää rinnettä ylös, tosin suurin osa pääsi sähkön avustuksella polkien mäen ylös. 

Kilpikonnaan en olekaan Suomen teillä törmännyt, käärmeisiin sekä elävinä että kuolleina useinkin.

Vuohet ovat kyllä käsittämättömän hyviä kiipeilijöitä. Putookohan niitä usein noilta kallioilta?

Therman kuumalähde lirutti kuumaa vettä pientä puroa pitkin pieneen meren vieressä olevaan lampeen.

Aamujoogan ja aamupalan jälkeen jäi sopivasti "omaa aikaa" ennen iltajoogaa, niin että Kosin kaupunkiin ja turistitarjontaan ennätti hyvin tutustumaan. Kävin kaksi kertaa risteilyllä, ensin "sukellusveneellä" ihailemassa merenalaista elämään ja toisen kerran "merirosvolaivalla", joka poikkesi läheisille saarille: Pserimokselle, Kalymnokselle ja Platille. Molemmilla risteilyillä olisi päässyt myös hyppimään laivasta mereen ja uimaan, mutta jätin sen huvin välistä. 

Aika vaisua olisi ollut vedenalainen elämä ilman "merenneitoa" ja sukeltajaa, valitettavasti niistä tuli huonot kuvat. 

"Merirosvoristeilyn" ensimmäinen rantautumispaikka oli Pserimoksen pikkusaari, jossa on muutama kymmenen vakituista asukasta, eikä ollenkaan autoteitä. Sinne on mahdollista myös turistien majoittua. 

Kalymnos on hieman isompi saari, siellä on noin 16 000 asukasta ja mm. kiipeilijöiden suosima kohde.

Platin saarella asuu vain kaksi ihmistä, eivät tulleet moikkaamaan. Siellä sai hyppiä laivasta.

Onneksi olin yksin matkassa, yllytyshulluna oisin vielä voinut hypätä tai laskea liukumäkeä mereen. 

Merirosvoristeilyllä oli vauhdikas tunnelma.

Pikku kirkko Platilla.

Kävimme porukalla illallisella Zian pikkukyässä Dikaiosvuoren juurella. Sieltä on upeat auringonlaskut ja paljon pikku myymälöitä, joita suljettiin juuri kun olimme pois lähdössä. Aikamonen mukaan tarttui sieltä rannekoru, joka suojaa pahalta silmältä.  

Aurinko laskee saaren taa, kuten kotonakin 😀

Zialla oli toinen toistaa kivemmin sisutettuja ravintoloita. Voidaanko puhua sisustamisesta ulkona? 

Polkupyörä on suosittu somiste.

Upeaa kukkaloistoa 

Kreikassa on tien varsilla paljon muistomerkkejä

Kosilla menee rantaa myötäillen kapea pyörätie, jossa on yksi kaista kumpaankin suuntaan. Välillä ei ole kävelijöille ollenkaan tilaa ja kuten muuallakin kävelijät eivät tahdo omalla alueellaan pysyä, vaikka tilaa olisikin. Vielä ei ollut kovin paljon turisteja pyöräteillä oli aika hiljaista. Vilkkaampaan aikaan voi olla haasteellista edetä pyörällä kävelijöiden säntäillessä sinne tänne ja ainakaan ohitukset eivät onnistu, jos molempiin suuntiin on vilkas liikenne. 

Pyöräkaistahan on varmaan tarkoitettu autojen parkkeeramiseen?

Pyörätie, kävelijöistä ei niin väliksi. Millaistakohan olisi liikkua täällä vilkkaimpaan turistiaikaan?

Kolmella eri pyörällä ajelin Kosilla, tasaisessa maastossa ilman sähköjäkin pärjää, mutta kyllä oli sähköpyörä mukava kukkuloille kiivetessä.

Kaksosten ruokahetki. Usein näki karjaa yksittäin liekassa.