Joogaa ja pyöräilyä Kosilla

Toukokuu 2022

Matka alkoi pienellä jännityksellä, kun junamatkalla Hesaan tajusin, että passi ehkä jäi kotiin. Hotelliin päästyäni tutkailin vielä matkalaukun ja passi todellakin on kotona. Onneksi Kosille pääsee henkilökortilla (tarkistin pojaltani, netistä ja matkatoimistosta😹😂) eikä tarvinnut yrittää saada passia Jyväskylästä lentokentälle yön aikana. Henkilökortti huomattavasti kätevämpi mukana kuljetettava kuin passi, vink, vink.

Jo ensimmäisenä iltana pääsimme ensimmäistä kertaa joogaamaan ihanan Marjaanan (https://www.joogaaiora.fi) ohjauksessa uima-altaan äärelle. Vesi solisi ja palmut huojuivat vierellä.

Joogasimme 1-2 kertaa päivässä ja kävimme kahtena päivänä sähköpyörillä retkellä. Tiistaina meillä oli "täydellinen" vapaa päivä. 

Marjaanan (https://www.joogaaiora.fi/) ohjauksessa löytyi kehosta täysin uusia ulottovuuksia (kuva Marjaanalta).

Kivassa rantakahvilassa sain ihan itsekseni istua juomassa virvokkeita. Turisteja oli vielä aika vähän.

Ensimmäisenä yhteisenä retkipäivänämme poljimme Asklepionin kukkulalle. Matkalla oppaamme pyörästä katkesivat ketjut. Enpä muista ennen ketjujen katkeamiseen törmänneeni, vaikka pyöräilyohjaajan varustuksena minullakin on yleensä ketjun liitin mukana (täällä ei tietty ollut). Kukkulalla kuulimme Hippokrateesta ja maailman ensimmäisestä sairaalasta. Kaupungille palattuamme tutustuimme joihinkin patsaisiin ja muihin kaupungin nähtävyyksiin ennen lounaalle menemistämme. Yhteisen lounaan jälkeen hajaannuimme kuka minnekin ja minä hortoilin vanhassa kaupungissa ja kävin mm. liottamassa jalkojani kalakylvyssä.

Sairaala perustettiin korkealle Asklepionin kukkulalle, jotta se näkyisi kauas merelle.

Jalkakylpy pikkuisten kalojen seurassa, kyllä kutitti mukavasti jalkapohjia.

Kiva yllätys hotelliin saapuessa oli siivoojan taideteos yöpaidastani 😃 

Toisena retkipäivänämme poljimme Therman lämpimälle lähteelle. Oppaanamme oli paras ikinä näkemäni pyöräilyopas, joka huolehti ryhmästä esimerkillisesti. Hän jäi ohjaamaan koko ryhmän "vaarallisten" paikkojen kohdalla ja polkaisi sitten ryhmän kärkeen, kävi työntämässä ryhmäläisten pyöriä Therman jyrkkää rinnettä ylös, tosin suurin osa pääsi sähkön avustuksella polkien mäen ylös. 

Kilpikonnaan en olekaan Suomen teillä törmännyt, käärmeisiin sekä elävinä että kuolleina useinkin.

Vuohet ovat kyllä käsittämättömän hyviä kiipeilijöitä. Putookohan niitä usein noilta kallioilta?

Therman kuumalähde lirutti kuumaa vettä pientä puroa pitkin pieneen meren vieressä olevaan lampeen.

Aamujoogan ja aamupalan jälkeen jäi sopivasti "omaa aikaa" ennen iltajoogaa, niin että Kosin kaupunkiin ja turistitarjontaan ennätti hyvin tutustumaan. Kävin kaksi kertaa risteilyllä, ensin "sukellusveneellä" ihailemassa merenalaista elämään ja toisen kerran "merirosvolaivalla", joka poikkesi läheisille saarille: Pserimokselle, Kalymnokselle ja Platille. Molemmilla risteilyillä olisi päässyt myös hyppimään laivasta mereen ja uimaan, mutta jätin sen huvin välistä. 

Aika vaisua olisi ollut vedenalainen elämä ilman "merenneitoa" ja sukeltajaa, valitettavasti niistä tuli huonot kuvat. 

"Merirosvoristeilyn" ensimmäinen rantautumispaikka oli Pserimoksen pikkusaari, jossa on muutama kymmenen vakituista asukasta, eikä ollenkaan autoteitä. Sinne on mahdollista myös turistien majoittua. 

Kalymnos on hieman isompi saari, siellä on noin 16 000 asukasta ja mm. kiipeilijöiden suosima kohde.

Platin saarella asuu vain kaksi ihmistä, eivät tulleet moikkaamaan. Siellä sai hyppiä laivasta.

Onneksi olin yksin matkassa, yllytyshulluna oisin vielä voinut hypätä tai laskea liukumäkeä mereen. 

Merirosvoristeilyllä oli vauhdikas tunnelma.

Pikku kirkko Platilla.

Kävimme porukalla illallisella Zian pikkukyässä Dikaiosvuoren juurella. Sieltä on upeat auringonlaskut ja paljon pikku myymälöitä, joita suljettiin juuri kun olimme pois lähdössä. Aikamonen mukaan tarttui sieltä rannekoru, joka suojaa pahalta silmältä.  

Aurinko laskee saaren taa, kuten kotonakin 😀

Zialla oli toinen toistaa kivemmin sisutettuja ravintoloita. Voidaanko puhua sisustamisesta ulkona? 

Polkupyörä on suosittu somiste.

Upeaa kukkaloistoa 

Kreikassa on tien varsilla paljon muistomerkkejä

Kosilla menee rantaa myötäillen kapea pyörätie, jossa on yksi kaista kumpaankin suuntaan. Välillä ei ole kävelijöille ollenkaan tilaa ja kuten muuallakin kävelijät eivät tahdo omalla alueellaan pysyä, vaikka tilaa olisikin. Vielä ei ollut kovin paljon turisteja pyöräteillä oli aika hiljaista. Vilkkaampaan aikaan voi olla haasteellista edetä pyörällä kävelijöiden säntäillessä sinne tänne ja ainakaan ohitukset eivät onnistu, jos molempiin suuntiin on vilkas liikenne. 

Pyöräkaistahan on varmaan tarkoitettu autojen parkkeeramiseen?

Pyörätie, kävelijöistä ei niin väliksi. Millaistakohan olisi liikkua täällä vilkkaimpaan turistiaikaan?

Kolmella eri pyörällä ajelin Kosilla, tasaisessa maastossa ilman sähköjäkin pärjää, mutta kyllä oli sähköpyörä mukava kukkuloille kiivetessä.

Kaksosten ruokahetki. Usein näki karjaa yksittäin liekassa.

Kirjastoja matkalla pohjoiseen

 Tämä viikko  on kulunut hiihdellen Levillä. Tämä on "jo" toinen kerta, kun olen Lapissa hiihtämässä, edellisestä kerrasta on vierähtänyt 46 vuotta eli jos pidän yhtä pitkän tauon, niin kolmatta kertaa ei tule. Pari kertaa olen käynyt ruska-aikana Lapissa. Puoliso lienee yksi syy siihen, ettei auton nokka ole pohjoiseen kääntynyt. Hän sai tarpeekseen Lapin lumosta, kun oli armeijassa Rovaniemellä. Yhden kerran on yhdessä matkattu Lappiin ja silloinkin hän ajoi Ouluun asti polkupyörällä.  

Vielä ei ole Lapin kuume tarttunut, laduilla on porukkaa enemmän kuin kotipuolessa ja Levin sekä Ylläksen keskusta kerrostaloineen ovat suorastaan luotaan työntäviä. 

Lastenloru "Meidän täti Kempeleeltä, ajaa tällä vempeleellä" vuosien takaa muistui mieleeni, kun kurvasimme välipysähdykselle Kempeleeseen. Parkkipaikkaa etsiessä bongasin kirjaston kyltin kauppakeskuksen seinästä. Kirjastossa piti tietysti vierailla ja hankkia kortti Outi-kirjastoihin, niin että pääsen tutustumaan Pohjoisen eKirjastoon. Pohjoisen kirjastot (Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastot) ovat aina kehittäneet palvelujaan yhteistyössä ja "etulinjassa", Pohjoisen eKirjasto on siitä taas oiva esimerkki (kannattaa googlata, linkkejä en viitsi tähän laittaa vanhenemaan).

Kempeleen kirjasto on kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa, johon pääsi ilmeisesti vain hissillä.

Pohjoisen eKirjasto tarjoaa E-palvelut maksutta kirjastokortilla 59 kunnan yli 600000 asukkaalle.

Kempeleen kirjastossa oli useita viihtyisiä "olohuonenurkkauksia".

Yövyimme Kemissä, valitettavasti kirjastovierailu (ja lumilinnaan tutustuminen) jäi siellä tekemättä, kun oli kiire jatkaa lauantai-aamuna matkaa. "Kirjastotyöurani" ensimmäinen työmatka asiakkaan luo suuntautui juurikin Kemin kirjastoon. Olin O-P:n kuunteluoppilaana, kun hän koulutti siellä Pallas-kirjaston v1.0:aa (tai v0.9).  Tuo Pohjoisen kirjastot olivat aktiivisia toimijoita jo tuolloin, Pallas-kirjastoa kehitettiin yhteistyössä Oulun, Rovaniemen, Kemin ja Kajaanin kirjastojen kanssa jo 80-luvulla.

Pohjoista ja valoa kohti.

Ensimmäinen vierailuni Kemin kirjastossa oli ennen vuonna 1990 valmistunutta nykyistä kirjastorakennusta. Kirjasto toimi vielä tuolloin vanhassa talossa, jossa oli tosi korkeat sisäovet, joita emäntämme ylpeydellä esitteli.

Lauantai-aamu kävelyn tein kirjaston ympäri, vaikken sisään kirjastoon päässytkään.

Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat

Lappeenrannan jälkeen oli vuorossa yö Simpeleellä siskon luona, siellä oli seuranani mm. kaksi reipasta nuorta miestä kirjastoreissulla ja ulkoilemassa. Simpele kuuluu Rautjärven kuntaan, joten Rautjärven pääkirjasto tuli bongattua.

Rautjärven pääkirjastoon mitä parhaimmassa seurassa.

Simpele on Saipan kannatusaluetta.

Saipa-näyttely vitriinissä. 

Kiva nurkkaus lastenosastolla, ikkunatkin lapsille sopivalla korkeudella.

Simpeleellä sain siikojen sijaan muikkuja syödäkseni ja Parikkalan kirjastosta ei löytynyt piikoja, vaan näytti olevan enemmänkin renkejä kirjaston palveluksessa (Heili-kimpassa muutenkin kiinnitti huomiotani miesten määrä kirjastojen väessä). Ei siis  "mainoslauseessa" "Simpeleen siiat, Parikkalan piiat" ole mitään perää... 

Parikkalan kirjaston seinissä tiiltä ja lasia.

Parikkalassa kirjakin kukkii. Hieno taideteos tehty vanhasta kirjasta.

Lukutoukka Parikkalan lastenosastolla.

Parikkalassa ovet avautuvat nappia painamalla, näin taisi olla Joutsenossakin.

Parikkalan jälkeen kotimatkani jatkui Punkaharjun ja Savonlinnan kautta. Laiskuuksissani en viitsinyt Punkaharjun kirjastoa etsiä, kun sen aukioloaikoja tarkistaessani havaitsin Punkaharjun liittyneen Savonlinnaan, joten ei ollut enää "projektikirjastoa" Punkaharjulla. Savonlinnan kirjastoon oli helppo poiketa "uudelta" (minulle) ohikulkutieltä. Ennen oli Savonlinnan läpi pujottelu melkoisen haasteellista, nyt tuo oikaistu tie helpottaa Savonlinnan ohitusta huomattavasti. Maakuntarajan ylityksen Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon myötä vaihtui myös kirjastokimppa Heili-kimpasta Lumme-kimppaan. Lumme-kimpan kirjastokortin olenkin jo hankkinut Pieksämäen kirjastossa vieraillessani. 

Savonlinnan kirjaston puupintaa.

Savonlinnan pääkirjasto on nimetty Joeliksi ja rakennus on valmistunut vuonna 2013.

Savonlinnan kirjastosta voi lainata "harrastusvälineen" myös plogging-lenkkeilyyn eli roskankeruuseen. 

Kirjastoissa kyllä "asustaa" viherpeukaloita, tässä Savonlinnan kirjaston kukkia.

Savonlinnassa varastoon pääsee asiakkaatkin.

Savonlinnasta olin ajatellut "vanhasta muistista" ajella Juvan läpi kotiin päin, mutta onneksi tarkistin google mapsista reittiä ja havaitsin reitin Rantasalmen ja Varkauden kautta vievän vain minuutin enemmän. Ja kaiken lisäksi näytti Juvan kirjaston väki olevan koulutuksessa ja kirjasto suljettuna. Rantasalmen kautta en olekaan ennen ajellut muuten kuin vuosikymmeniä sitten linja-auton kyydissä. 

Rantasalmella oli kirjastossa kaikkea kivaa katseltavaa ja hyllyjä siivoavan henkilön kanssakin ajauduin jutustelemaan. Luontainen (?) ujouteni tai hämäläisyyteni ("ei tehrä tästä nyt numeroo") yleensä aiheuttaa sen, etten kovin paljon kirjastoissa "mainosta" projektiani, vaan hissukseen hiivin ympäriinsä. 

Rantasalmen kirjasto löytyi kunnantalosta.

Upea taideteos Rantasalmen kirjastossa. 

Ketunpentu -diplomi alle kouluikäisten perheille, ihana tapa aktivoida vanhempia lukemaan lapsilleen. 

"Kulkuri" arvostaa latauspistettä. Toenperä on Joroisten ja Rantasalmen kirjastojen yhteenliittymä.

Kunnantalon aulassa oli upea puuveistos.

Penkkikin oli yhdestä puusta veistetty.

Varkautta lähestyessäni talvinen hämärä muuttui pimeydeksi, vielä ei ole päivä paljon pidentynyt, kello ei ollut neljääkään. Varkaudessa olen joskus asunut, joten kirjaston osoite antoi viitteen miltä suunnalta pimenevässä päivässä kirjastoa etsin. Jouduin kuitenkin yhden ylimääräisen kierroksen ajelemaan ennen kuin "paketoidun" kirjaston pihaan löysin. Kirjastossa oli menossa vesikattoremontti ja sen vuoksi talo oli paketissa.

Warkaus 365 lainaamosta voi lainata vaikka mitä harrastusvälineitä. 

Ylhäältä Warkaus 365 lainaamosta oli hienot näkymät alas kirjastoon.

Ja kyllä, on näissäkin maisemissa joskus pyöräilty. Edellisessä postauksessani mainitsemallani pyöräretkellä ajeltiin Simpeleeltä Imatran, Ruokolahden, Sulkavan, Savonlinnan, Punkaharjun, Parikkalan kautta takaisin Simpeleelle. Ja kerran pyöräreissulla naapurin kesämökille Pieksämäen Paltaseen innostuttiin polkemaan saman tein Varkauteen asti (ja bussilla takaisin ;)). 


pk 80 kpl, 8/2022, ex-pk 11