Kirjaston ovia kolkutellen

Kirjastojen ovia kolkutellen matkasin eilen Jyväskylästä Lappeenrantaan. 

Olin tarkistanut Suomenniemen, Savitaipaleen, Taipalsaaren ja Lemin kirjastojen aukioloajat kuukkelilla. Ennen Ristiinaa tajusin, että myös siellä on kirjasto, tosin ex-pääkirjasto, kun kunta on liittynyt Mikkeliin. Kurvasin siis Ristiinaan ja hyvien viitoitusten avulla löysin kirjastolle. Lähestyessäni kirjastoa huomasin sieltä poistuvan ihmisen varmistavan, että ovi meni lukkoon... Ovella sitten selvisi, ettei kirjasto ole auki kuin omatoimikäyttäjille. Olin tietysti unohtanut kirjastokorttilompakkoni kotiin, niin etten päässyt testaamaan aukeaisiko Ristiinan kirjaston ovi Lumme-kirjastojen kortilla. 

Reitti Ristiinan kirjastolle oli hyvin viitoitettu, joten en tarvinnut googlen apua.

Ristiinassa on ex-pääkirjasto, joten tänne ei tarvitse toisten tulla ovia nykimään.

Ristiinasta jatkoin Suomenniemelle, jonka piti kuukkelin antaman tiedon mukaan olla avoinna klo 12-18, mutta eipä ollut... tässä vaiheessa projektia pitäisi olla itsestään selvyys, että aukioloajat kannattaa tarkistaa kirjaston omilta sivuilta eikä uskoa ensimmäisenä löytämäänsä tietoon. 

Suomenniemen kirjastolle suunnistin googlemapsin avulla, tosin mapsi olisi ohjannut minut 300 metriä kauemmaksi... ilmeisesti jostain takakautta kierrättäen. 

Suomenniemelläkin ex-pääkirjasto, joten tämänkin kirjaston voin "pyyhkäistä" listaltani. Jostain syystä Suomenniemen kuntaliitosta Mikkeliin en ollut rekisteröinyt pääkoppaani, Ristiinan olin, molemmat liittyneet jo kymmenen vuotta sitten.

 

Suomenniemellä tarkastelin GoogleMapsistä reittiä Savitaipaleen kirjastolle. Ja tietysti valitsin reitin (tie 409), jota en ole ennen ajellut.... Ehkä olisi kannattanut harkita tarkemmin. Tie olisi ollut retkiluistelijoille sopivaa, tosin en tiedä arvostavatko retkiluistelijat mäkiä ja mutkia., mutta jäätä olisi ollut. Välillä välähti luistoneston valo ja jännitin koska tulee mäki, jota en pääse ylös. Puolivälissä matkaa tuli vastaan hiekoitusauto, jonka kohtaaminen kapealla tiellä, mutkaisessa ylämäessä, oli oma haasteensa. Tuo hiekoitus, vaikkakin viereisellä kaistalla, helpotti loppumatkaa. Partakoskelta eteenpäin tie oli jo varsin siedettävää ja maisemat sellaisia, että tänne pitäisi tulla uudestaan kesällä polkupyöräilemään.

Onneksi on nuolet osoittamassa kulkusuuntaa, ettei ihan järveen tule ajettua. 

Kärnäkoski oli niin mielenkiintoinen paikka, että piti ihan pysähtyä mikrotauolle, tänne pitää tulla kesällä ajan kanssa. 

Huokaisin helpotuksesta, kun pääsin Savitaipaleelle. Savitaipaleen kirjastoon pääsin sisällekin, se olikin varsin söpö pikkukirjasto. Koska ilta alkoi jo hämärtää päätin, etten lähde tutkimaan millainen on Savitaipaleen ja Taipalsaaren välinen tie, vaan ajelen tuttua reittiä kohti Lappeenrantaa. Tosin, kun Lemin tiehaara tuli vastaan, käännyin ex tempore Lemin suuntaan, että saisin myös Lemin kirjaston bongattua.

Savitaipaleen kirjaston valot palavat kutsuvasti hämärtyvässä illassa.

Savitaipaleen kirjasto oli varsin viihtyisä ja varmaan hiljattain remontoitu.

 Savitaipaleen kirjastossa oli kivoja joulusomistuksia.

Vähän kyllä jännitti millainen on tie Lemille, mutta onneksi ei ollut ihan samaa tasoa kuin Suomennimen ja Savitaipaleen väli, olihan jo ilta hämärtynytkin. 

Lemin kirjasto kuutamossa.

Lemillä (ja Savitaipaleellakin) kirjaston ovi avautui kutsuvasti eikä sitä tarvinnut nykiä.

Lastenosaston "tietokirjoja" Lemillä.

Runoratsuja Lemillä.

Lahessa

Vihdoinkin pitkään suunnittelemani Lahden reissu toteutui. Kummityttöni asuu entisen Nastolan kunnan alueella, ja pyysi kylään ja tutustumaan uuteen kirjastoon, kun Nastolan uusi kirjasto valmistui lähes puolitoista vuotta sitten. Hyvin suunniteltu totesin, kun aloin pakkaamaan matkaa varten ja löysin yli vuosi sitten tekemäni tuliaiset, tossut kummitytön miehelle ja pojalle. 

Nastolan kirjasto on Rakokiven uudessa monitoimitalossa. Enpä ollut ennen tuollaisesta Rakokivestä kuullutkaan. 

Nastolan kirjasto näytti perinteiseltä kirjastolta.

Viherseinä Nastolan kirjastossa.

Nastolan kirjaston lastenosasto on varsin koruton.

Nastolan kirjaston läheltä löytyi kivasti maalattu "pömpeli".

Lahden pääkirjastoa muistelen etsineeni jollain aiemmalla Lahden reissulla. Pääkirjasto ei silloin ollut "vanhalla paikallaan", josta sen olin 70-luvun mökkireissulla bongannut. Pääkirjasto on voittanut vuoden 1990 vuoden betonirakenne palkinnon, joten on nykyisellä paikallaan jo pitemmän tovin sijainnut.

Siskon molemmat tyttäret asuvat nykyään Lahdessa, joten pääsin myös nauttimaan vähän "mummuilusta", kun näiden tyttärien poikien kanssa vietettiin aikaa. 

Lahden reissu oli muutenkin  kulttuurillisesti hyvin avartava, kaksi kirjastoa, perhepuisto ja teatterivisiitti samana viikonloppuna. Lisäksi pääsin ruumiinkulttuuria harrastamaan, kun siskon tyttärien poikien kanssa pelattiin jalkapalloa ja "käsipalloa". Myös koiralenkit kuuluivat viikonlopun ohjelmaan. Totesin Lahden olevan varsin houkutteleva asuinpaikka. Ainakin hiihtoladut ja järvet löytyvät läheltä. 

Teatterissa käytiin katsomassa "Koston kierre", joka vei ajatukset vajaan sadan vuoden päähän ja ihmismielen saloihin. 

Lahden pääkirjastolle tunsin autoilijana olevani tervetullut, kun parkkipaikkoja oli tarjolla. Paikat olivat täynnä, mutta vaihtuvuus oli vilkasta, joten parkkipaikka löytyi.

Myös pyöräilijät ovat tervetulleita Lahden pääkirjastoon.

Kotiseutuaineistoa Lahden pääkirjastossa.

Avaruutta Lahden pääkirjastossa.

Iso, selkeä tabletti lehtien lukemiseen. Melkein kuin oikeata sanomalehteä selailisi, kun tällä selasi lehteä. 

Ylimääräiset tavaransa saa säilöön lukon taa.

Kun tulosteita kaipaa, kannattaa muistaa, että kirjastoista löytyy kirjoittimia.

Todella iso näyttö toisen kerroksen tasanteella lehtien selailuun. Itse en kyllä tällaisessa paikassa tykkää lehteä lukea, kun on selän takaa lukijoita liikaa..

Liikuntavälineille löytyy oma huone Lahden pääkirjastossa.

Lippuautomaatti Linkkilippujen ostoon, enpä ole ennen nähnyt. Luulin, että nykyään liput ostetaan puhelimella...

Launeen perhepuistossa olen edellisen kerran käynyt 60-luvulla... eli olikin jo aika päivittää tietämystä. Tosi kiva paikka, jos lasten kanssa Lahessa liikutte, suosittelen käymään. Ja ihan vaikka itsekseen, on kiva seurata menoa ja meininkiä sivustakin.

Ps. Oikolukijana toimiva mieheni ehdotti muuttamaan otsikon muotoon Lahdessa... mutta nykyäänhän on muotia sanoa Lahessa, joten en muuta.. Aiemmin olisin ehkä laittanut otsikoksi Hollolan Lahles.

Kulttuuriöverit pääkaupunkiseudulla

1.11-5.11.2022

Todelliset kulttuuriöverit tuli nautittua pääkaupunkiseudulla. Vietin pääkaupunkiseudulla tiistaista lauantaihin aikaa. 

Ex-työkaverin kanssa on käyty nauttimassa Cavaa  jo kahtena syksynä eli katsomassa "Pullo Cavaa ja aurinkoa" ja "Toinen pullo Cavaa" Helsingissä Arena-näyttämöllä. Nyt oli kuitenkin Cava-suoni ehtynyt, mutta onneksi Sari keksi kutsua minut kylään ja katsomaan "Kiviä taskussa".  "Kiviä taskussa" -näytelmää on esitetty jo kaksikymmentä vuotta kahden miehen voimin, siitä kerrottiin tv-uutisissakin käyntimme jälkeen. Suosalo ja Nuojua esittävät kahdestaan viittätoista eri roolia, todellinen näyttelijätyön mestariteos. Kannatti käydä katsomassa, suosittelen. 

Martinlaakson kirjaston ovi on kutsuvasti auki.

En ole ennen nähnyt automaattista varaushyllyä, sellainen oli sekä Martinlaaksossa että  Tikkurilassa.

Kun kerran olin pääkaupunkiseudulle raahautunut, päätin jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. Pikkuveljen ja vaimonsa majataloon voi aina luottaa, niinpä viivyin pari yötä pidempään kuin alun perin olin suunnitellut.

Reissussa tuli hyödynnettyä museokorttia todenteolla. Museokorttia käytin kahdeksassa kohteessa, talvipuutarhaan pääsi perjantaina ilmaiseksi, joten sitä ei lasketa. Ihan hyvä saldo kolmen päivän (tai neljän) vierailuiksi, kun lisätään tähän vielä Hietaniemen hautausmaalla vierailu (jäi kyllä "must" haudat tarkastamatta, vähän pikainen vierailu siis), Arabia-kortteliin tutustuminen, kolme kirjastoa, yksi vanhan ystävän tapaaminen, suvun uusimman tulokkaan tapaaminen (tosin vain äitinsä masussa vielä) sekä päivällinen Zetorissa (ja tietty se teatterireissu ja sushibuffa). Elokuviinkin suunniteltiin menevämme, mutta aikataulu syistä piti jättää elokuvat väliin. 

Paljon uutta näkemistä ja kokemista mahtui päiviini, mutta myös tuttuuden tunnetta ja muistoja edellisiltä vierailuilta. Myös askeleita tuli otettua ihan huomaamatta, ainakin niin kelloni väittää. Tosin askeleet eivät taida ihan kuntoilusta käydä, mutta liike on tärkeintä. 

Hietaniemen hautausmaalla on toinen toistaan hienompia muistomerkkejä.

Amos Rexissä oli tunnelmaltaan mielenkiintoinen harmaa näyttely. "Hiljainen paraati on kokonainen, unenomainen puisto, jonka poluille mahtuu vain rajallinen määrä vieraita kerralla."

Taidehallin ovet oli suljettu minulta, siellä rakennettiin uutta näyttelyä.

Luonnontieteellisen museon rakennus on alun perin rakennettu venäläiseksi kimnaasiksi, jona se ei monta vuotta toiminut. Itse näyttely on tietysti mielenkiintoinen, mutta niin on rakennus ja sen historiakin.

Luonnontieteellisessä museossa oli ajoissa vesihiihtolomailmoitus vuodelle 2100...

Arabia-kortteli oli ihan yöpaikkani naapurissa, joten pitihän siihen käydä tutustumassa.

Arabianrannan kirjasto onnistui kyllä hyvin piiloutumaan minulta, mutta löytyi kuitenkin.

Arabianrannan kirjaston muraali (Aku Djedid) sisältää lisättyä todellisuutta. "Teoksessa kirjaston lentävät kirjat tiputtavat faktoja katsojien päälle - kauppatorin lokkien tapaan!"

Kansallismuseossakin kävin, en muista milloin olen edellisen kerran käynyt.

Näitä pyöriä ois tehnyt mieli kokeilla, mutta jätin tällä kertaa väliin.

Nyt on Vantaan pääkirjasto Tikkurilassa bongattu (84.s).

Tikkurilan kirjaston hyllyjen päällä hienoa kierrätystaidetta.

Kivan näköinen lastenosasto Tikkurilan kirjastossa.

Tikkurilan kirjastossa voi harrastaa vaikka mitä.

Hieno slogan Heurekassa.

Heurekassa oli mielenkiintoinen näyttely puusta. Yllättävän kiva oli yksikseenkin käydä Heurekassa, vaikka tulikin ensin sellainen olo, että täällä pitäisi olla lasten kanssa. Tekoäly ja puunäyttely olivat minulle sopivia. 

Heurekassa tekoäly apunani pääsin runoilemaan...

Helsingissä valmistaudutaan jo jouluun.

Museoiden tarrat tarttuivat parhaiten käsilaukkuni nahkaan. Kaikista museoista en tarraa saanut.

Turku nähty

Turku on nyt melko perusteellisesti nähty, mutta tänne voin palata toistenkin. Olen pyöräillyt täällä nyt lähes kaksi kuukautta. Muutaman kerran olen saanut myös autokyytiä (kiitos Juli, Liisa, Jokke ja Anne).

Kuvia en tähän postaukseen laita, seuraavaan postaukseen sitten, kunhan ennätän kotosalla rauhassa niitä tutkailla.

Vuosia sitten mietin, miten saisin vietettyä “arkea” jossain vieraassa kaupungissa (etätyötä ei meidän firmassa silloin oikein suosittu). Ajattelin, että voisin puoli vuotta - vuoden viettää eri Suomen kaupungeissa. Tätä parin kuukauden jaksoa ei kyllä voi oikeaksi arjeksi luokitella, vaan tämä on ollut pitkä loma. Mutta kuitenkin kokemus pidemmästä oleskelusta poissa kotoa. Aikuisena en varmaan ole samassa osoitteessa yli kuukautta yhteen menoon majoittunut, aina on tullut vähintäänkin mummulareissu katkaisemaan majoitusputket. Nyt olin siis reilusti yli kuukauden samassa kohteessa eikä aika tullut pitkäksi.

Turusta on löytynyt joka päiväksi uutta katsottavaa ja tekemistä. Kotona ei  ehkä olisi tullut joka päivä lähdettyä liikkeelle, ainakin sadepäivinä olisi ollut vaikea motivoida itseään liikkumaan. Auton vein heti alussa kotiin, poikani on kesän ajellut sillä, minä olen tyytynyt pyörän kyytiin. Yllättävän vähän on kuitenkin pyöräilykilometrejä kertynyt, vaikka lähes joka päivä olen polkenut.  

Eniten olen kotoa kaivannut järveä ja uimapaikkaa En ole koskaan asunut näin kaukana uimarannasta (lähin ranta noin kuuden kilometrin päässä ja maauimaloihinkin matkaa yli kolme kilometriä). Toinen kaipaamani asia on pihalla olevien istutusten kasvun seuraaminen, pelkään, että kirsikkani ovat joutuneet parempiin suihin ennen kuin ennätän niitä suojaamaan ja poimimaan.

Turku on Suomen mittapuussa varsin historiallinen paikkakunta ja täällä todella löytyy tekemistä ja tutkimista. Paljon on tapahtumia, jotka olen bongannut vasta jälkikäteen. Ja monessa nähtävyydessä voin käydä vielä vastaisuudessakin. 

Kesään on mahtunut yllättäviä kohtaamisia, vanhoja tuttuja, vähän taapero elämän seurantaa, vaihtuvia “kämppiksiä”, yksinkin elämistä hetkittäin, koiruuden kanssa samassa taloudessa elämää. Siis varsin vilkasta ja monipuolista eloa, kun vertaa yksin kotona vietettyyn talveen.  

Kaikille tilastoja rakastaville keräilin vähän lukumääriä, en ole mikään innokas päiväkirjan pitäjä, joten suurin osa “faktoista” on kerätty hataran muistini uumenista. Linkkejä en harrasta, kun ei tiedä koska yhteydet häviävät eli googleta tai kysäise minulta, jos joku erityisesti kiinnostaa.

pyöräilykilometrejä noin 1200 km

pyöräilypäiviä noin 45 päivää

Uimassa / vesijuoksemassa:

Kupittaan maauimala 3x

Samppalinnan maauimala 4x

Kakskerran järvi 1x

Maarian hiekkakuopat 1x

Museot museokortilla:

Forum Marinum

Suomen Joutsen  2x

Sigyn 1x

Sotalaivat 1 x

Bore 1 x

Museorakennuksessa 1 x

Sibeliusmuseo (myös konsertti pihalla)

Aboa Vetus Ars Nova 2x (3x jos lasketaan hukkareissu mukaan)

Turun linna 2x  (kiitos Oona seurasta 2.käynnillä, oli myös opastus)

Liedon Vanhalinna (jäi lupaukseni Aimo-koiralle lunastamatta ja luontopolut kiertämättä)

Apteekkimuseo 2x

WAM Wäino Aaltosen museo

Taidemuseo 3x (rakennus ja lahjoitushistoria mielenkiintoisia)

Luostarinmäki

Tuomiokirkkomuseo

Paimion käsityömuseo (maksoin jo sähkömuseossa, tietämättä, että on museokortti kohde)

Louhisaari (tosin unohdin käyttää museokorttia)

Muut nähtävyydet

Vartiovuori

Kakolan museo (ei käy museokortti)

Kahvimuseo Liedon … (vapaaehtoinen pääsymaksu, ei museokortti)

Lasarettimuseo (ilmainen)

Kuusiston piispanlinna

Harjattulan kartano alue

Sähkömuseo Paimiossa (ei käy museokortti, haluan mennä vielä uudelleen)

Kirkot ja hautausmaat:

Pyhän Katariinan kirkko + hautausmaa

Taalintehtaan kirkko

Dragsfjärdin hautausmaa

Kemiön kirkko + hautausmaa

Turun hautausmaa

Maarian kirkko  + hautausmaa

Tuomiokirkko

Paimion kirkko + hautausmaa

Kakskerran kirkko (ulkopuolelta) + hautausmaa (Tamara Lundin hauta)

Naantalin kirkko + hautausmaa

Raision kirkko (ulkopuolelta) + hautausmaa

Raision Alppiruusupuisto (kiitos Juli)

Koroisten alue

Kesäteatterit:

Hetki lyö (Ruissalon kesäteatteri) (kiitos seurasta Tarja, Anne ja Jouko)

Kesäteattereissa ois kyllä voinut käydä enemmänkin...

Ohjatut kävelyretket yms

Salaperäinen Turku

Hautausmaakävely “Makkaramestarista Salvusälliin”

Löytöretki Turkuun (kiitos Antti, ehdottomasti yllättävin kohtaaminen)

Arvokasta arkkitehtuuria

Kakolan kierros

Brinkhallin kartano

Paimion parantola

Kirjastoja:

Liedon pääkirjasto

Kaarinan pääkirjasto

Raision pääkirjasto

Nummen kirjasto (useita kertoja, myös lainoja täältä, tätä tulee ikävä, vain kilometrin päässä)

Turun pääkirjasto (useita kertoja)

Naantalin pääkirjasto

Littoisten kirjasto (omatoimiaikana)

Askaisten ex-pääkirjasto (on kyllä pienin näkemäni yleinen kirjasto)

Tapahtumia;

Keskiaikamarkkinat kolmena päivänä (kiitos Ella, Essi, Immo, Olavi, Anne ja Jouko)

Turnajaiset (kiitos Mimmi)