Raisiossa ja Kemiönsaarella

Kyllä oli kiva pyöräillä Raisioon, kun oli reitti hyvin viitoitettu eikä turhan mäkinen. Olisin varmaan ilman viitoitustakin osannut, on sen verran tuttua maisemaa. Takaisin sitten tulinkin enempi seikkailureittiä. Raisiossa suuntasin ensin alppiruusupuistoon ja siellä sain "henkilökohtaisen oppaan", jonka kanssa polkaistiin leipomon ja kirjaston kautta hänen kotiinsa. 

Raisiossa tuntui "sinivuokot" kukkivan siihen malliin, että liikkuminen oli varmasti turvallista. Joka risteyksessä oli poliisi turvaamassa kulkua, poliisi-invaasio liittyi varmaan Naantalin kesävierailuihin. Myös tänään Kemiön suunnalla näytti olevan poliiseja liikkeellä.

Tänään siis sain autokyydin Kemiön suunnalle. Kaverini ja koiruuksiensa kanssa käytiin Taalintehtaalla ja Dragsfjärdin hautausmaalla. Västanfjärdin vanhalla kirkolla sade hääsi meidät takaisin autoon. Googlea tutkailtuani huomasin, ettemme huomanneet Västanfjärdin uutta kirkkoa ollenkaan, vaikka sen pitäisi olla lähellä vanhaa kirkkoa, ilmesesti sade vaikutti havaintokykyymme. Loppumatkan satoi, niin että jäi Kemiön hautausmaa tutkimatta. Muuten tuli kierrettyä lähes koko Kemiönsaari.

Koiralle ja isännälle oiva lepopaikka, tosin polku tänne oli aika umpeutunut.

Alppiruusupuistoonkin on viitoitukset kunnossa.

Alppiruusupuiston kahvila ennätti kyllä avautumaan vierailumme aikana, mutta jätimme kahvittelun täällä väliin (pelkäsimme "pullanhuuruista" tilaa ;) ).

Asiallinen varoitus "pullanhuuruisista asiakkaista".

Pyöräily piti unohtaa alppiruusupuistossa eikä koirien ulkoilutus täällä ole hyvä idea, lannoittavat liikaa.

Alppiruusuja lähes silmän kantamattomiin.

Alppiruusuja on ilmeisesti voinut lahjoittaa ja saanut oman kilven alppiruusun juurelle. Tässä kilvessä lukee "Mummille äitienpäivänä 2020".  

Alppiruusuja eri väreissä.

Alppiruusupuistoja taitaa nykyään olla eri puolilla Suomea, Raisiossa näytti alppiruusujen ihailijoita riittävän. Hieno tapa houkutella ihmiset myös liikkumaan. 

Yläkerrassahan on vaikka mitä... kuuntelupaikka, näyttelytila, lukupaikat, digitointi, taidelainaamo...

Kirjaston kävijöitä 1970-luvulta.

Nostalgiaa 1970-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneelle.

Raision kirjastotalo on saanut valmistumisvuonnaan 1999 Betoniteollisuus ry:ltä vuoden betonirakenne -tunnustuksen. Ensi vierailuni Raision kirjastoon olen varmaan tehnyt yli parikymmentä vuotta sitten. 
 

Paluumatkalla Raisiosta löysin sattumalta Koroisten piispanistuimen paikan. 

Kotimatkalla löysin tois'puolt' jokkee kivoja ideoita pyörän kiekkojen uusiokäyttöön... tälläinen köynnöstuki olisi kiva.

Tälläinen "maapallo" pyörän vanteista ois' kanssa kiva. 

Ehkä vielä käväsen huoltamssa pyörääni joku pyhä.

Etsi kuvasta polkupyörä ;)

Työläisten asuntokasarmi Taalintehtaalla.

Entisajan "jääkaappeja"

Taalintehtaan torin ympärillä  on kerrostumia monilta vuosikymmeniltä.

Ruukeilla on osattu hyödyntää sivutuotteena syntynyttä kuonaa rakennusaineena.

Lyhyt matka pääkirjastoihin

12.6.2022

Kivaa täällä Turussa on ainakin se, että lyhyellä polkaisulla saan bongattua useamman Vaski-pääkirjaston. Turun pääkirjasto on bongattu niin moneen kertaan, etten "projektin" vuoksi viitsi siellä käydä, muuten kyllä voin käväistä. Torstaina kävin Liedon pääkirjastossa ja perjantaina oli vuorossa Kaarina. Ensi viikolla Raisio, kaikkiin em. kirjastoihin noin kymmenen kilometrin matka... Jyväskylässä ei oikein alle 30 kilometrillä selviä kirjastopolkaisuista (siis pääkirjastoista), siis ees'taas' kuusikymppinen.

Kaarinan kirjastossa haahuilin tapani mukaan vähän päämäärättömästi sinne tänne, kunnes satuin lastenosastolle, jossa ystävällinen lastenosaston "täti" kyseli miten voi auttaa. Kerroin vain bongailevani kirjastoja ja hän ehdotti, että voi esitellä kirjastoa, mikä oli todella kivaa, kiitokset!  Kaarinan kirjasto sijaitsee Kaarina-talossa, joka on valmistunut vuonna 2018. 

Kaarinan kirjaston sisäänkäyntiä ei voi olla huomaamatta. Tuli vähän "déjà vu" -olo tuosta värikkäästä sisäänkäynnistä, mutten kyllä keksinyt missä olisin vastaavan nähnyt. Kirjastoa esitellyt henkilö kertoi, että Paimion kirjaston on suunnitellut sama arkkitehti kuin Kaarinan kirjaston, ehkä tuttuuden tunne tulee siltä. 

. 

Kirjaston näyttelyssä oli tämä virkkaustyö, joka tuntui viritetyn auton renkaan päälle. ehkä tästä voisi ottaa jonkin vinkin ...

Näyttely alkoi 1.kerroksesta ja jatkui 2.kerrokseen, jossa oli myös tietokirjallisuus. 

Lainauspiste 2.kerroksessa.

Lastenosastolla oli kiva "satusoppi", jonka sai tarvittaessa myös eristettyä. Henkilöstö oli saanut olla mukana suunnittelmassa tiloja ja koki myös tulleensa kuulluksi ehdotuksineen. Tosin säästösyistä oli tiloista tingitty, niin että esim. lukusalitilat olivat jääneet toteuttamatta.

Pyhän Katariinan patsas Kaarina-talon vieressä. Kaarina on saanut nimensä Pyhän Katariina Aleksandrialaisen mukaan. 

Kukkia Kaarinan kirjaston pihamaalla.

Turun ja Kaarinan välisellä pyörätiellä on jalankulku ja pyöräily erotettu varsin selvästi.

Poljin Kuuvuorelle, vaikka liikennemerkki osoitti umpikujaa... arvelin, että aina pyörällä pääsee jotain polkua tai sitten samaa reittiä takaisin. Maisema oli hieno, joka ei tietty kuvassa oikein näy.

Pääsihän pyörällä alas... reilut sata porrasta kun pyörää talutti.

Kaarinan kirjastosta löytyi kirjastopalveluista kertova esite.

58 euroa/ vuosi / asukas maksaa Suomessa kirjaston käyttö... Montako kirjaa sillä summalla ostaisit?

Aurajokea yläjuoksulle Lietoon

10.6.2022

Halistenkoski toimii minulle "vedenjakajana" Aurajoen alajuoksun ja yläjuoksun suhteen. Eilen lähdin liikenteeseen ajatuksena mennä Halisista joen toiselle rannalle, vasta kun lähdin kivoja polkuja ajelemaan Halisista joen yläjuoksun suuntaan keksin, että Liedossa pitää käydä ainakin kirjasto bongaamassa.  

Halisten koskeen on rakennettu varsin massiiviset kalaportaat ja lohi on alkanut nousta Aurajokeen. Halisten kosken kohdalla on myös vuokraamo kanooteille ja sup-laudoille.Ehkä vielä kesän aikana käväisen testaamassa melontaa ja/tai suppailua Aurajoessa.

Katson maalaismaisemaa... varsin läheltä majapaikkaamme löytyi myös heppoja katseltavaksi. Kyllä maaseutu alkaa läheltä Turun keskustaa. 

Tätä maisemaa on tullut katsottua monta kertaa joen toiselta puolen auton kyydissä.

Tämä polku houkutteli jatkamaan matkaa aivan joen rannassa. Viime kesän Aurajoentien pyöräily ei vienyt kertaakaan näin lähelle Aurajokea.

 

Google-maps opasti menemään kevyenliikenteen siltaa joen tois'puol' ison tien varteen, mutta kun polku näytti jatkuvan, niin otin riskin, että joudun kääntymään takaisin ja jatkoin maastossa ajoa.

Omakotitaloja Aurajoki-varressa, nämä bongasin, kun en kuukkelin ohjetta seuraten siirtynyt ison tien varteen polkemaan vaan ajelin polkua pellon reunassa.

Siltoja kevyelle liikenteelle Halisten ja Liedon välillä. Yhtäkään näistä en ylittänyt.

Pyörätie, joka löytyi, kun polkupyöräilystä jouduin luopumaan. Hyvä pyörätie kulkee kyllä koko matkan Liedon ja Turun välillä. Minua vaan viehättää vähemmän "hygieeniset" reitit.

Liedon kirkko on 1400-luvun lopulta, mutta sinne on juuri valmistunut kirkon nykyaikaan "siirtänyt" remontti, joka on vielä osin kesken laajennusosaan tulevan keittiösiiven osalta.  Eero Järnefeltin maalaus "Jeesus ja langennut nainen" vuodelta 1908, maalauksen on seurakunnalle lahjoittanut Littoisten verkatehtaan omistaja, tehtailija Louis Schnit (luin wikipediasta). Kirkon remontointi nykyaikaiseksi monitoimitilaksi tuntuu hatunnoston arvoiselta rohkealta teolta. Minulla kävi tuuri, kun kirkossa oli opas paikalla, vaikka virallinen tiekirkko ei vielä ollut avoinna. Kirkossa oli myös lauluharjoitus käynnissä sunnuntain kesämusiikkikonserttia varten. 

Liedossa vierailin tietysti kirjastossa. Valoisa, viihtyisä kirjasto sijaitsee kunnantalolla. Viime kesänä kuulin, että Liedossa on tehty päätös, että pääkirjasto riittää ja sen vuoksi Tarvasjoen liityttyä Lietoon kirjasto Tarvasjoelta lakkautettiin. Kuulostaa kyllä ikävältä päätökseltä. 

  

Liedon hautausmaa on hienolla paikalla Aurajoen varressa. 

Kiva lisäkyltti pyöräilijälle vauhdin hiljentämisestä, jo nähdäkseen lukea tuon kyltin on vauhtia hiljennettävä.

Liedossa on matonpesupaikka Aurajoen rannalla.

Mitäköhän tästä nostetaan? Vieressä oli pari muuta kerrostaloa, joiden edessä oli vastaava paikka. Liekö joku pelastusasema?

Kuninkaan hevosen jälkiä seurailen Hämeen Härkätiellä.

 
Viime kesäisellä Hämeen Härkätien pyöräilyllä jäikin tämä osuus härkätiestä ajamatta.

Replika viikinkiveneestä Vanhalinnassa, vielä viikinkiaikaan päästiin Vanhalinnalle asti merta pitkin seilaamaan, nyt on joessa Halistenkoski ensimmäisenä esteenä mereltä saavuttaessa.

Kävin tutustumassa Vanhalinnaan sisältä, mutta polut jäivät kulkematta. Päätinkin palata tänne vielä asuinkaverini Aimo-koiran kanssa polkuja kulkemaan.

Tästä portista kuljetaan vielä Aimon kanssa.

Härkätien varrella oli tauluja, joissa kerrottiin mm. Linnavuoren historiasta.

Aurajoen alajuoksulla

 10.6.2022

Muutaman päivän olen pyöräillyt ees'taas' Aurajokivartta, tässä postauksessa havaintoja alajuoksulta ja jokisuulta. Poikkesinpa Hirvensalon puolellakin, mutta siellä en juuri kuvia ottanut. Paljon on uutta nähtävää, mutta myös "kertausta". 

"Rupsahda rauhassa rakkaani", taidetta Aurajoen rannoilla.

Tiilitehtaan alueella lapsuutensa viettäneen sydäntä lämmittää, kun tiilentekijää muistettu kadun nimellä.

Sunnuntaina pääsin todistamaan ison risteilyaluksen satamakäyntiä. Se tuntui kiinnostavan myös  ympäristön asukkaita, sillä kuulin useammankin sanovat, että parvekkeelta nähtiin, että on laiva tulossa ja tultiin katsomaan. Pitkään minäkin odottelin, että matkustajia tulisi laivasta ulos, mutta erilaiset laskuportaiden virittelyt kestivät niin pitkään, että poistuin lopulta paikalta.

Onhan se kiva, että omalta takapihalta pääsee veneellä vähän etäämmäksi... mahtaako sitä autopaikkaa tarvitakaan?

Ajatukseni vierailla "taas kerran" AboaVetuksessa kilpistyi, kun siellä oli uusi näyttely rakenteilla ja se avautuu vasta 16.6.22. Edellisestä vierailusta lienee parikymmentä vuotta, poikani ei edes muistanut käyneensä siellä, se siitä lapsien sivistämisestä.

Aikamoisessa myllerryksessä on edelleen torin ympäristö, vaikka itse tori onkin jo kunnossa (oisko pari vuotta siitä, kun sitä myllättiin).

Kiva kukkapurkki.

Föri on hauska kulkuneuvo eipä taida muualla Suomessa vastaavaa olla.

Hautakartan avulla löytyi isoisovanhempien (ja muutaman muun sukulaisen) hauta, jota en ole  aiemmin onnistunut löytämään.

Funikulaari ei varmaan olisi niin kuuluisa, jos sen kanssa ei olisi toimintaongelmia... Useammastakin suusta kuulin ihmettelyä "toimiiko se", kun kerroin ajelleeni funikulaarilla. Sinänsä tuo hissi tuntui vähän turhakkeelta, vieressä olevia portaita pääsi Kakolanmäelle ihan yhtä sujuvasti. Tietysti tuo funikulaari palvelee liikuntaesteisiä, mutta pääseehän tuonne mäelle autollakin. 

Kukkaloistoa Kakolanmäellä, ilmeisesti Kakolan vanhaa esineistöä kierrätetty kukkapurkeiksi.

Kakolanmäellä ei ole tullut ennen käytyä... ehkä ei vankilamiljöö ole kiehtonut ja Turussa on aina niin paljon näkemistä ja tekemistä, ettei vankila-ajan jälkeen ole ollut tilaisuutta vierailuun.

Turun linnassa kävin eka kerran jo yli viisikymmentä vuotta sitten kansakoulun kevätretkellä ja sen jälkeen olen varmaan käynyt "tasaisin välein" pari kertaa ,edellisestä kerrasta lienee parikymmentä vuotta. Eipä noista aiemmista kerroista ole paljon jäänyt mieleen, mutta kyllä korkeat porrasaskelmat ovat ennenkin ihmetyttäneet... olikohan ennen vanhaan ihmisillä pitemmät jalat vai miten he selvisivät  portaista.