Polkien Paraisille

 Herätys anivarhain, autolla junalle ja junalla Turkuun. Turusta matka jatkui kohti Paraista polkien.

Pyörät sulassa sovussa Tampereen vaihdon jälkeen. Konduktööri kertoi, ettei tarvitse nostaa pyöriä niihin "giljotiinikoukkuihin", sitä en kyllä olisi missään nimessä tehnytkään. Lisäksi sain konnarilta tiedon, että nykyään näihin "giljotiinipaikkoihin" myydään liput vain kahdelle pyörälle. Vielä viime kesänä muistelen kolmen pyörän olleen tuossa välikössä, tosin ehkä kaikki eivät olleet ostaneet lippua ja yksi pyörä oli solakka maantiepyörä.

Poikkesimme suoraan Paraisille vievältä reitiltä katsastamaan Kuusiston piispanlinnan raunioita ja vähän ennen linnaa oli taidekartano, jonka näyttely ei valitettavasti ollut auki, mutta metsän siimeksessä oli puuveistoksia ja myöskin tämä "kalavaleeksi" ristimäni "Kohtaaminen".

Kuusiston linnanraunioilla on aina kiva käydä ja saada vähän historiallista perspektiiviä maailmaan ja sen murroksiin.


Kirjalansalmessa on iso siltatyö menossa.

Paraisten kalkkikivilouhosten maisemia kannattaa käydä ihailemassa, jos tällä seudulla liikkuu. Jo 1600-luvulla on täällä kalkkia louhittu. Järjestelmällisempi louhinta on alkanut 1898. Alue on noin 70 hehtaarin kokokoinen, kaksi kilometriä pitkä ja leveimmillään noin 500 metriä ja syvyys on noin 150 metriä.

Kirjastokin löytyi, vaikka ajaessani ohi kalkkikivilouhokselle en sitä huomannut.

Kaksikielisiä hyllyjä tutkaillessani mietin, että tulisiko luettua enemmän ruotsin kielellä, jos olisi näin hyvä tarjonta. Nuoruudessa jonkun verran luin ruotsinkielisiä teoksia, mutta nyt se on kokonaan jäänyt. Paraisten kirjasto kuuluu Blanka-kirjastoihin yhdessä Kemiönsaaren kirjaston kanssa. Nyt on sitten molemmat Blanka-kirjastot bongattu. 


Pääsimme sisälle myös Paraisten kirkkoon, upea holvikirkko seinämaalauksineen.

Pieni leirintämökkimme varsin rauhallisella Solliden alueella, väkeä automäärästä päätellen oli, mutta elo oli rauhaisaa. Kiipeilyä tässä maastossa kyllä sai harrastaa ja mökin pihalle ei pyörää viitsinyt "vintata".




.

Saaristoon

Lupauduin keväällä ukrainalaisen Ludmilan seuraksi saaristoon. Tuntuu, että nyt on kyllä hyvin suunniteltu retki, kun varattiin menomatkan junaliputkin jo toukokuussa. Lisäksi olen ennalta varannut jo kolme majapaikkaa ja yhden lauttapaikan. Nuo lautat on haastavia tuolla saaristossa, että saa aikataulut sujumaan lauttojen kulun mukaan. 

Kun selvisi, että ollaan Turun seudulla vähän pidempään, niin uskaltauduin tekemään pienen mutkan Ahvenanmaan puolelle Brändöhön ja varasin lauttalipun ennalta Houtskarin ja Torsholman välille. 

Tässä reittisuunnitelma ennen huomista reissuun starttaamista. Saa nähdä toteutuuko suunnitelma vai tuleeko muutoksia matkan varrella. Bongaamattomia kirjastoja ei taida täältä löytyä kuin Paraisilta.

Lumme-kirjastot bongattu

Kotimatkan Uukuniemeltä Jyväskylään reititin niin, että pääsin bongaamaan Enonkosken ja Joroisten kirjastot.  Sattumalta tuli ensimmäinen "kokonainen" kimppa bongattua. Eli nyt on kaikki Lumme-kirjastojen kirjastot bongattu. 

Enonkoski

Enonkosken kirjasto avautui jo klo 9, niin että ei tarvinnut odotella iltapäivään sen avautumista. 

Jotenkin kirkkomainen on Enonkosken kirjaston päätyikkuna.

Mukavat löhöilytyynyt lastenosastolla.

Olisi tehnyt mieli vähän pidempäänkin tutustua kesäiseen Enonkoskeen, siellä oli ollut hiekkaveiston EM-kisat kesäkuun lopussa ja niitä teoksia ihailin mansikkaostosten lomassa. 

Käsittämättömän upeita hiekkaveistoksia Enonkoskella. 

Joroinen

Joroisten kirjasto

Ulko-ovi kutsuvasti auki.

Latauskaapit ilahduttavat matkaajaa, tosin tänään kuulin, että voi olla tietoturvariski laittaa puhelimensa usb-piuhaan lataukseen. 

"Luokituspuu"

Vanha puistonpenkki saanut uuden "mekon". 

Lännestä itärajalle

Kun heinäkuulle tuli kutsu itärajalle Uukuniemelle puutarhajuhliin, päätin tietenkin ajella muutaman kirjaston kautta.  Vietin edellisen viikon läntisessä Suomessa eikä Jyväskylän kautta ajaminen tuntunut vaihtoehdotla, kun noita Multian metsiä saa muutenkin ihailla turhan usein. Niinpä päätin bongata pohjoisen Keski-Suomen vielä bongaamattomia kirjastoja. Ja ehkä jonkun Savon / Karjalankin kirjaston  saan reitille mahtumaan. 

Yritin olla ennakoiva ja tarkastelin reitin varrelle sattuvien kirjastojen aukioloaikoja ja omatoimisuutta ennakkoon. Totesin, ettei Kivijärven kautta kannata kiertää, kun kirjasto on suljettu koko heinäkuun ja omatoimisuutta ei ole. Kivijärven kirjaston ovia olin kolkutellut jo pari vuotta sitten Keski-Pohjanmaan pyöräretkellä eli ei kannattanut mennä tarkistamaan sijaintia. Kyyjärvellä ja Kannonkoskella ei näyttänyt olevan pitkä poikkeama reitiltä ja molemmissa oli myös omatoimisuus ja minulla Keski-kirjastojen kortti. Torstaina tosin molemmat kirjastot aukesivat vasta iltapäivän puolella, ja olin aamusta liikkeellä. 

Kulkuvälineeksi valikoitui tällä kertaa auto, kun pyörällä olisi pitänyt varata matkaan viikko, autolla ajelin yli viidensadan kilometrin matkan päivän aikana. 

Kyyjärvi

Kyyjärveltä löytyi kaunis, kirkkaan punainen kirjastorakennus, mutta ....

Eipä suostunut Kyyjärven omatoimikirjaston lukija tunnistamaan minun Keski-kirjaston tunnuksiani. Näyttää yleistyneen kirjastoissa vaatimus kirjastokohtaisesta sopimuksesta omatoimikirjaston käyttöön. 

Kannonkoski 

Kannonkosken kirjastokin löytyi ja sen vuoksi tein pienen ylimääräisen mutkan, mutta....

Kannonkoskella en päässyt edes yrittämään omatoimikirjastoon kirjautumista, kun minulla ei ollut fyysistä Keski-kirjastojen korttia, vain nettisivulta kännykkään avautuva viivakoodi. Kannonkosken lukija oli vanhaa mallia, johon olisi pitänyt työntää kortti kahden levyn väliin. 

Viitasaari

Viitasaaren kirjastoon pääsin tutustumaan sisälle ja sen jälkeen jätinkin Keski-kirjastot taakseni ja siirryin Savon puolelle Rutakko-kirjastojen maailmaan Keiteleelle. 

Kolmantena kolkuttelin Viitasaaren kirjaston ovia...

...ja ovihan aukesi (myös ulospäin mennessä)

Käsityön harrastajia Viitasaaren kirjaston ystävissä.

Valoa tulvii Viitasaaren kirjastosaliin yläikkunoista.

Keitele

Keiteleen kirjaston oven takana kävin viime kesänä Ouluun polkiessani...

...tällä kertaa Keiteleen kirjaston ovi avautui minulle.

Talligalleriassa oli kiva taidenäyttely Keiteleen kirjastossa.

Puiset kattopalkit luovat kotoista tunnelmaa Keiteleen kirjastoon. 

Tuusniemi

Tuusniemen kirjasto kuuluu Kuopion hallinnoimaan kirjastokimppaan.

Olipa kaikenlaista nostalgista katseltavaa.

Tämä kirja/lehtinen löytyi lapsuudenkodistani. Äiti oli innokas merkkaaja, minulle ei kyllä tuo taito mitenkään tarttunut.

Taidon näyte tämä polkupyörä, joka on "kudelmilla" peitetty.

Tuusniemen kirjaston vitriineistä löytyi paljon katseltavaa.

Outokumpu

Outokummun kirjaston asiakkaat kiitettävästi tarkistivat, että ovi sulkeutuu omatoimiaikana heidän poistuessaan.

Outukummun kirjaston ovi ei omatoimiaikana suostunut avautumaan minun Vaara-kirjastokortillani, joten tämä kirjasto on edelleen bongaamatta.

Rääkkylä

Ehkä lyhyempi tai ainakin nopeampi reitti olisi mennyt Joensuun kautta, mutta Rääkkylän suunta houkutti, kun keli oli hieno ja lossikin osui matkalle. Toiselta reitiltä ois kyllä ainakin Tohmajärven kirjasto löytynyt. 

Arvinsalmen lossilla.

Rääkkylän kirjasto kuuluu Vaara-kimppaan.

Onko tullut mieleesi lainata mehumaija kirjastosta?

Kiva idea omatoiminen askartelupaja, toivottavasti löytyy askartelijoita.

Välipalapiste on myös asiakasystävällisyyttä.

Kitee

Kovin pitkää ylimääräistä lenkkiä ei poikkeaminen Kiteen kirjaston oven takana tehnyt, mutta olisin kyllä voinut etukäteen tarkistaa, että olen liikkeellä reilun puolituntia sulkemisajan jälkeen. 

Kirkkokonsertti ja ITE-taidetta Vaasassa

Aamu Mustasaaressa valkeni varsin pilvisenä ja tihkusateisena, joten ei houkutellut ajella Maalahden tai Laihian kirjastoihin, kuten ensin suunnittelin. Niinpä suuntasin Vanhaan Vaasaan ilman sen tarkempia suunnitelmia. Kovin tarkkaan en ollut etukäteen suunnitellut mitä Vaasassa haluaisin nähdä. Niinpä Vaasassa viettämieni puolentoista päivän aikana vastaani tuli kivoja yllätyksiä ja kohtaamisia. En ollut suunnitellut meneväni illalla kirkkokonserttiin, kun majapaikastani oli keskustaan hieman matkaa ja sää melko sateinen. Kuitenkin poikkesin katsomassa Vaasan kirkkoa ja siellä oli illan konsertin harjoitukset menossa. Ja harjoittelemassa oli sukulaislikka, Jonna Pirttijoki (tuleva tangokuningatar?).  Jonna innosti minut illan konserttiin, jossa tapasin hänen isänsä (serkkuni)  ja äitinsä. 

Alkulan tilalla on Vaasan 4h-yhdistyksen toimipaikka ja sieltä löytyi "kuninkaallinen puutarha", jota "kuningas" vartioi.

Näinkin voi kasvatuslaatikot asetella.

Onneksi ei ollut liian märkää historiapolun kiertämiseen.

Vanhasta Vaasasta löytyi Pyhän Marian kirkon rauniot, kirkko tuhoutui Vaasan palossa1852. Tämän palon jälkeen Vaasan keskusta rakennettiin uudelleen lähemmäs merta. 

Mielenkiintoinen tämä koivun runko, varmaan melkoisen paljon elämää nähnyt.

Legendaarinen Datsun 100A museossa. Ollessani töissä "muutama" vuosi sitten automuseossa oli Datsun 100A vielä ihan käyttöauto. 

Myös polku- ja leikkiautoja löytyi automuseosta.

Automuseosta löytyi myös polkupyöriä. Kerrassaan monipuolinen ja mielenkiintoinen museo.

Vaasan rautatieasemalla on hieno pyörätalli, mutta en tällä reissulla kaivannut tätä palvelua. Tosin muualla Vaasassa en kummoisia pyörän parkkeerausmahdollisuuksia huomannut.

Vaasan kirjasto ilahdutti viihtyisyydellään ja avaruudellaan.

Vielä löytyi vanha, kunnon kortistokaappi, tosin se oli ihan tyhjä. Muistelen urani ensimmäisiltä vuosilta, kun olin "kotikirjastossani" ja mietin, että katsonpa jotain kortista ja käännyin katsomaan kortistolaatikoita... ja tajusin, että eihän enää ole kortistoja vaan "Askosta" (ensimmäinen asiakaskäyttöliittymä) kirjat löytyvät. 

Tämäkin tuli minulle yllätyksenä, kirjastomuseo. Ajattelin odotella puolituntia, että museo aukeaa. Kun sitten ihmettelin, etten päässyt hissillä museon kerrokseen, luin vähän tarkemmin tuon aukioloajan... vain maanantaisin auki, joten jäi vierailematta kirjastomuseossa tällä kertaan. Suomen ensimmäinen kirjasto perustettiin Vaasaan 1794. 

Tämä on varmaan "myrkkykaappi", luin siitä vasta tätä blogia kirjoittaessani, joten en sen sisältöä tajunnut tarkemmin tutkia.  Toisen maailmansodan jälkeen valvontakomissio puuttui kirjastojen kokoelmien sisältöön. Neuvostovastaiset kirjat tuli poistaa ja pakata poliisin sinetöimänä varastoon. Vuonna 1958 kirjat sai palauttaa kirjastojen kokoelmiin, muttei lainattaviksi. Vaasan myrkkykaappia säilytettiin varastossa, kunnes nykyistä taloa suunniteltaessa tuli ajatus kaapin saattamisesta esille kulttuuri- ja kirjastohistoriallisena kokoelmana. 

Näiden hyllyjen lasiseinät ja -lattia toivat avaruutta kirjastoon.

Ennen kämppille menoa kurkkasin kirkkoon ja sieltä löytyi harjoittelemasta sukulaislikka, jonka konserttiin illalla päädyin.

Kirkkokonsertti Vaasan kirkossa, illan muusikot, Jonna Pirttijoki-Helanen, harmonikka, laulu ja Sauli Perälä, piano, laulu

Laskuun lähtiessäni mietin, kannattaisiko kääntyä takaisin. Olin juuri laskenut jyrkän mäen, jossa oli irtosoraa. No, tämä lasku ei ollut vaativa, ei edes mutkaa mäen alla...uskoisin suksillakin tässä laskussa pysyväni pystyssä.

Ja mäen alla totesin todella kannattaneen laskea, sillä ITE-taiteilija Edvin Hevonkosken taideteoksia koko lenkkipolkun ympäristön täydeltä. Lisäksi alueella oli sotahistoriasta kertova korsukylä.

Hienoja näköispatsaita. Ensin en tajunnut,että tämähän on Pentti Arajärvi... mutta kun katsoin tarkemmin seuraavaa teosta niin...

..tajusin, että Tarjahan siinä...

Ilmeisesti Pohjanmaalla voi pienemmissäkin mäissä harrastaa syöksylaskua.

Pyörälläni oli hyvin tilaa matkustaa Tampereelle, eikä seuraavassakaan junassa kaikki pyöräpaikat olleet varattuina.