Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat

Lappeenrannan jälkeen oli vuorossa yö Simpeleellä siskon luona, siellä oli seuranani mm. kaksi reipasta nuorta miestä kirjastoreissulla ja ulkoilemassa. Simpele kuuluu Rautjärven kuntaan, joten Rautjärven pääkirjasto tuli bongattua.

Rautjärven pääkirjastoon mitä parhaimmassa seurassa.

Simpele on Saipan kannatusaluetta.

Saipa-näyttely vitriinissä. 

Kiva nurkkaus lastenosastolla, ikkunatkin lapsille sopivalla korkeudella.

Simpeleellä sain siikojen sijaan muikkuja syödäkseni ja Parikkalan kirjastosta ei löytynyt piikoja, vaan näytti olevan enemmänkin renkejä kirjaston palveluksessa (Heili-kimpassa muutenkin kiinnitti huomiotani miesten määrä kirjastojen väessä). Ei siis  "mainoslauseessa" "Simpeleen siiat, Parikkalan piiat" ole mitään perää... 

Parikkalan kirjaston seinissä tiiltä ja lasia.

Parikkalassa kirjakin kukkii. Hieno taideteos tehty vanhasta kirjasta.

Lukutoukka Parikkalan lastenosastolla.

Parikkalassa ovet avautuvat nappia painamalla, näin taisi olla Joutsenossakin.

Parikkalan jälkeen kotimatkani jatkui Punkaharjun ja Savonlinnan kautta. Laiskuuksissani en viitsinyt Punkaharjun kirjastoa etsiä, kun sen aukioloaikoja tarkistaessani havaitsin Punkaharjun liittyneen Savonlinnaan, joten ei ollut enää "projektikirjastoa" Punkaharjulla. Savonlinnan kirjastoon oli helppo poiketa "uudelta" (minulle) ohikulkutieltä. Ennen oli Savonlinnan läpi pujottelu melkoisen haasteellista, nyt tuo oikaistu tie helpottaa Savonlinnan ohitusta huomattavasti. Maakuntarajan ylityksen Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon myötä vaihtui myös kirjastokimppa Heili-kimpasta Lumme-kimppaan. Lumme-kimpan kirjastokortin olenkin jo hankkinut Pieksämäen kirjastossa vieraillessani. 

Savonlinnan kirjaston puupintaa.

Savonlinnan pääkirjasto on nimetty Joeliksi ja rakennus on valmistunut vuonna 2013.

Savonlinnan kirjastosta voi lainata "harrastusvälineen" myös plogging-lenkkeilyyn eli roskankeruuseen. 

Kirjastoissa kyllä "asustaa" viherpeukaloita, tässä Savonlinnan kirjaston kukkia.

Savonlinnassa varastoon pääsee asiakkaatkin.

Savonlinnasta olin ajatellut "vanhasta muistista" ajella Juvan läpi kotiin päin, mutta onneksi tarkistin google mapsista reittiä ja havaitsin reitin Rantasalmen ja Varkauden kautta vievän vain minuutin enemmän. Ja kaiken lisäksi näytti Juvan kirjaston väki olevan koulutuksessa ja kirjasto suljettuna. Rantasalmen kautta en olekaan ennen ajellut muuten kuin vuosikymmeniä sitten linja-auton kyydissä. 

Rantasalmella oli kirjastossa kaikkea kivaa katseltavaa ja hyllyjä siivoavan henkilön kanssakin ajauduin jutustelemaan. Luontainen (?) ujouteni tai hämäläisyyteni ("ei tehrä tästä nyt numeroo") yleensä aiheuttaa sen, etten kovin paljon kirjastoissa "mainosta" projektiani, vaan hissukseen hiivin ympäriinsä. 

Rantasalmen kirjasto löytyi kunnantalosta.

Upea taideteos Rantasalmen kirjastossa. 

Ketunpentu -diplomi alle kouluikäisten perheille, ihana tapa aktivoida vanhempia lukemaan lapsilleen. 

"Kulkuri" arvostaa latauspistettä. Toenperä on Joroisten ja Rantasalmen kirjastojen yhteenliittymä.

Kunnantalon aulassa oli upea puuveistos.

Penkkikin oli yhdestä puusta veistetty.

Varkautta lähestyessäni talvinen hämärä muuttui pimeydeksi, vielä ei ole päivä paljon pidentynyt, kello ei ollut neljääkään. Varkaudessa olen joskus asunut, joten kirjaston osoite antoi viitteen miltä suunnalta pimenevässä päivässä kirjastoa etsin. Jouduin kuitenkin yhden ylimääräisen kierroksen ajelemaan ennen kuin "paketoidun" kirjaston pihaan löysin. Kirjastossa oli menossa vesikattoremontti ja sen vuoksi talo oli paketissa.

Warkaus 365 lainaamosta voi lainata vaikka mitä harrastusvälineitä. 

Ylhäältä Warkaus 365 lainaamosta oli hienot näkymät alas kirjastoon.

Ja kyllä, on näissäkin maisemissa joskus pyöräilty. Edellisessä postauksessani mainitsemallani pyöräretkellä ajeltiin Simpeleeltä Imatran, Ruokolahden, Sulkavan, Savonlinnan, Punkaharjun, Parikkalan kautta takaisin Simpeleelle. Ja kerran pyöräreissulla naapurin kesämökille Pieksämäen Paltaseen innostuttiin polkemaan saman tein Varkauteen asti (ja bussilla takaisin ;)). 


pk 80 kpl, 8/2022, ex-pk 11

Karjalan Heili

Etelä-Karjalan kirjastokimppa on nimetty Heiliksi, varmaan Georg Malmstenin kappaleen innoittamana.

Autoilin muutama päivä sitten Lappeenrantaan. Olen täällä hiihdellyt ja kylpenyt. Eilen lähti seurani pois, joten tänään otin aikaa kulttuurille ja kiersin lähistön kirjastoja. Toki aamulla kävin hiihtelemässä ja autoillessani ladun varteen kuulin autoradiosta, että SM-kisan maastoissa hiihtelen. Viikonloppuna on Imatran Ukonniemen laduilla vähän vauhdikkaampaa menoa. 

Kyllä tuntuivat nämä varoitukset liioittelulta Keski-Suomen ja Lakeuden Lapin latuja kolunneelle, vaikka arka mäenlaskija olenkin,

Vaikka tällä kertaa ei polkupyörää ollutkaan mukana, niin paljon pyöräilymuistoja on tullut tällä(kin) reissulla mieleen. Imatralla on pyöräretkellä katseltu koskea ja käyty kesäteatterissa. Ruokolahden kirkon portailla on syöty eväitä Ruokolahden eukkojen esimerkkiä seuraten. Lappeenrannasta on pyöräilty Viipuriin ja tultu laivalla kanavaa pitkin takaisin. 

Hiihdosta virkistyneenä lähdin autoilemaan melkoisen lumipyryn sekaan. Ensin piti bongata Joutsenon kirjasto. Se ei enää ole "projektikirjasto", kun kunta on liittynyt Lappeenrantaan. Joutsenon tietokannasta minulla on kuitenkin paljon muistoja, kun järjestelmän vaihdon jälkeen jouduin korjaamaan vanhasta tietokannasta virheellisinä siirtyneitä nidetunnuksia. Muistaakseni yksi nolla oli ylimääräinen ja se piti poimia pois. Kun kirjastossa löysivät virheellisiä nidetunnuksia, niin lähettivät minulle tiedoston, jonka avulla korjasin "käsin" suoraan tietokantaan päivittämällä nidetunnukset oikeiksi. Joutsenon kirjasto oli hieno tummasta tiilestä rakennettu ja valoisa kattoikkunoineen.

Joutsenon kirjaston ovi on kutsuvasti auki edellisen sisään menijän jäljiltä.

Joutsenossa on ollut isoja paperiarkkeja "lumitähtien" taiteiluun.

Kirjastossa voi tutustua vaikka Marttojen toimintaan.

Joutsenon kirjaston katolla on hienot kattoikkunat. 

Joutsenossa laitoin navigaattorin etsimään "Lappeenrannan kaupunginkirjaston". Kaupunkia lähestyttäessä aloin ihmettelemään miksi navigaattori ohjaa Lauritsalan suuntaan eikä keskustaan... Ei ollut eka kerta, kun minä kuvittelen kaupunginkirjaston tarkoittavan pääkirjastoa ja navigaattori varmaan ekana luettelossa olevaa kirjastoa... Onneksi on kääntyvät etupyörät autossani. Lappeenrantaa lähestyttäessä tuli tunne, että tiedän miten Lappeenrannan kirjasto on kävelykadun päässä ja pysäköintihalli on ihan vieressä. Ja että olen ollut siellä joskus työasioissa jonkun työkaverin kanssa. Ja varmaan olen ollutkin, mutten mitenkään muista mitä siellä teimme, emme käyneet varmaan kuin alakerrassa jossain neuvotteluhuoneessa. Vain sisäänkäynti, vahtimestareiden kopit ja kulku vessoihin tuntuivat tutuilta, mutta muuten upea kirjasto ei herättänyt tuttuuden tunnetta. 

Lappeenrannan kirjaston takaovi näkyi jo parkkihallin ovelta.

Aulan portaikko kutsuu kipuamaan yläkertaan.

Automaatin lajittelukärryt ovat kivasti näkyvissä.

Ihana käsidesiautomaatti lastenosastolla.

Tilaa ja avaruutta kolmessa kerroksessa.

Uusi vihreä Heilin kortti.

Tätä sisäänkäyntiä muistelin lähestyessäni Lappeenrantaa... muistelen odotelleeni työkaveria saapuvaksi tässä kirjaston edessä...

Lappeenrantaa en viitsinyt jäädä lumipyryssä enempää tutkailemaan vaan suuntasin Imatran kirjastoon, missä tiedän varmasti käyneeni joskus työasioissa. Imatran kirjaston sijaintikin oli tuttu, joten oli helppo suunnistaa ilman navigaattoriakin. Imatralla on mahdollisuus harrastaa kulttuuria kunnolla kirjastoreissulla, Virta-kulttuuritalossa oli useita eri museon osastoja. 

Jääköhän joltain kirjasto-reissu väliin, kun missään ei lue, että kirjasto sijaitsee kulttuuritalossa.

Imatran kirjaston vieressä virtaa Vuoksi.

Imatran kirjaston takapihalla näkyy olevan myös amfiteatteri.

Avara ja houkutteleva portaikko Imatran kirjastossa.

Ja vielä halusin käydä "ruksaamassa" Ruokolahden kirjaston, kun se oli siedettävän matkan päässä ja huomenna ei ole kirjastot auki loppiaisen vuoksi. 

Ruokolahden kirjastossa oli tiukat ohjeet... en uskaltanut jäädä lorvimaan.

Ruokolahden kirjaston valot kutsuvat hämärässä talvi-iltapäivässä.

Ruokolahdellakaan ei kirjastoon tuleva valo ole ikkunoiden puutteesta kiinni, lumipyry vain hämärsi päivän. 

Heilin kirjastoista on nyt 3/9 bongattu ja perjantaina aion vielä Rautjärven ja Parikkalan bongata kotimatkalla. 

ps. Ei löytynyt Lappeenrannasta kissanpoikia pestäväksi.

pk 75 kpl, 3/2022, ex-pk 11

Varastossa lukemattomia luettuja kirjoja

 5.10.21

Kun avautui mahdollisuus päästä tutustumaan kirjaston varastoon, sitä ei voinut olla hyödyntämättä. Vierailu Jyväskylän pääkirjaston kellarissa olevaan varastoon järjestettiin liittyen parhaillaan meneillään olevaan varastoselvitykseen. Varastoselvityksessä mietitään mitä kannattaa säilyttää pääkirjaston alakerrassa olevassa varastossa ja mistä aineistosta kokonaan luopua tai siirtää varastoitavaksi Kuopion varastokirjastoon. 

Tuolla pääkirjaston kellarissa on varastoituna 142 000 nidettä, joka vastaa kolmen lähi-/aluekirjaston aineistoa (Vaajakosken, Kortepohjan ja jonkun kolmannen... unohtui minulta minkä). Varaston kokoa on tarkoitus pienentää huomattavasti, mutta mistä luopua... siinäpä pulma, joka lienee tuttu myös "kotikirjastojen" siivoajille. Eniten aineistoa on 1980- ja 1990 -luvuilta, uudempi aineisto ei vielä jouda varastoon ja vanhempaa ei ehkä koskaan ole ollutkaan niin paljoa (ihan oma arvaukseni)

Hyllymetreittäin (kilometreittäin?) kirjoja.

Tietosanakirjat joutavat nykyään olemaan varastossa.

Varaston vanhin kirjakin on saanut selkätarrat.

Jos puhelinluetteloita on ikävä, niitä löytyy vielä kirjastosta.

Paikallislehtiä, jotka odottelevat mikrofilmausta.

Suomen valtionkalentereita yli 100 vuoden takaa.

Yli satavuotta vanhassa kirjassa on kirjaston säännöt kirjan sisäkannessa.

Poistokirjojen myyntiä odotellessa.

Vanhin varastosta löytyvä kirja.

Vanhimman kirjan tiedot voi löytää myös verkkokirjastosta.

Mutkan kautta suoraan...

 16.9.21

Maanantaina polkaisin auton kaasupoljinta niin tehokkaasti, että ajelin Tampereella Turun tiehaaran ohitse ja havahduin vasta ajellessani Pyhäjärven yli kohti Vaasaa ja Poria. Eikä ollut eka kerta, kun en huomannut kääntyä Tampereelta Turkuun. Tällä kertaa ilmeisesti kuuntelin niin intensiivisesti äänikirjaa, etten suunnistamiseen ennättänyt keskittymään. Tässä yksi syy miksi en puhu puhelimessa autoa ajaessani, en koskaan tietäisi mistä itseni löydän, jos keskittyisin puheluun. 

No, eipä tuo pieni harha-askel haitannut, kävinpä tutkailemassa Ylöjärven kirjastoa. Ylöjärven pääkirjasto Leija on valmistunut vuonna 2002. Muistelin, että olisin käynyt Ylöjärven kirjastossa työmatkalla joskus reilu kymmenen vuotta sitten, mutten muistanut sen olevan näin hieno ja luulinkin sen valmistuneen vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä kävin jo alkuvuodesta 2002 Ylöjärvellä.

Syksy ja koulun alkaminen näkyvät Ylöjärven kirjastossa.

Ihaa-aasi istuskelee yksikseen Ylöjärven kirjaston lastenosastolla.

Ylöjärven kaupungin sivulla kerrotaan: "Kirjastosalin 80-metrinen lasiseinä avautuu Kuruntielle. Leija koostuu kahdesta suuresta kolmiosta, joiden välinen käytävä erottaa asiakastilat henkilökunnan työtiloista."

Onneksi autossani on kääntyvät pyörät ja ei ollut mikään kiire. Pienen harharetken jälkeen pääsin jatkamaan matkaani kohti Paimiota. Paimiossa tapasin sisareni miehineen ja majapaikassamme vieraili vielä illalla muutama pikkuserkku, joista osan tapaamisesta oli vierähtänyt jo jokunen vuosikymmen. 

Paimion reissuun kuuluu aina "pakollinen" haudalla käynti. Tällä kertaa bongasin yhden "uuden" sukuhaudan, isän sedän haudasta sain kuvan. Osallistuin myös maanmittaustilaisuuteen, joka oli meidän osaltamme varsin lyhyt ja koruton tilaisuus. Siskon kanssa käytiin pariin otteeseen metsissä. Alttarvahan bongasin jostain kivistä kertovasta kirjasta ja retkipaikassakin on ollut siitä juttua, joten pitihän se käydä bongaamassa. 

Altarvahan kautta on kulkenut liputustie, jota pitkin Kaarle Herttua ratsasti Marttilan taisteluun vuonna 1599.

Ennen taistelua sotaväki siunattiin Altarvahan tietämillä ja myöhemmin mm. Isovihan aikaan täällä pidettiin jumalanpalveluksia. 

Vahaan (=kiveen) on kiinnitetty muistolaatta PAIMIO-SEURAn toimesta jo vuonna 1958.

Keskiviikkona lähdin ajelemaan takaisin kohti Keski-Suomea. Ennen lähtöäni pohdin mitä kirjastoja väliltä on vielä bongaamatta... Jokioinen, Humppila ja Urjala tulivat mieleeni, Forssan kautta koukkaaminen toisi muutaman lisäkilometrin. Onneksi kuitenkin tarkistin, miten em. kirjastot ovat auki ja totesin olevani liian varhain liikkeellä poiketakseni Jokioisissa ja Humppilan kirjaston on kokonaan suljettu omatoimikirjaston asennuksen vuoksi. Päätinpä sitten poiketa kuitenkin Forssaan ja ajella sieltä Urjalaan.

Forssaa lähestyessäni tuli mieleeni, että kirjasto on jossain vanhassa teollisuuslaitoksessa ja että olen kyllä siinä ympäristössä käynyt ennenkin. Kehräämöalueeltahan kirjasto löytyikin ja olen siellä joskus käynyt, mutta kirjastossa en kuitenkaan ollut ennen vieraillut.

Forssan kirjaston lastenosastolta löytyi "tuttuja" ja kivaa oli että tietokirjat löytyivät omista hyllyistään (varmaan näin on muuallakin, mutten ole ennen huomioinut näin hyvin organisoitua lastenosastoa).

Urjalan kirjasto

Uutuudet esillä Urjalassa.

Kirjoista tehtyjä "himmeleitä" Urjalan kirjaston rappukäytävässä.

Kesän summaus

La 4.9.21

Syksy on tullut, tämän päivän pyörälenkillä tuuli niin kylmästi, ettei siitä ole epäilystäkään. 

Kesän pyöräretket on nyt tehty ja summailin vähän numerotietoa retkistä. 

Pyöräretket            6 kpl

Pyöräilypäiviä retkillä     27 kpl

Pyöräilykilometrejä        1335,90 kilometriä  / ka. 49,48 km / päivä

           max   87,50 km / päivä ja min 3,60 km / päivä

Yöpymiskulut                1370,55 eur  / ka. 54,82 eur / yö

Pääkirjastoja        43 kpl  tänä kesänä    69 kpl koko projektin aikana (joista 6 kpl vain ulkoapäin)

Muutama muukin kirjasto on pääkirjastojen lisäksi tullut käytyä. 

Vielä siis reilusti kirjastoja kiertämättä (yli 200), eli retkeily jatkuu, ehkä kirjoittelen vielä niistä retkistä. Kävin siis keskimäärin seitsemässä kirjastossa per retki. Näyttää pyöräilykilometrit ja yöpymiskulut menevän käsikädessä eli yöpymisille tuli hintaa noin euro/km.