Mutkan kautta suoraan...

 16.9.21

Maanantaina polkaisin auton kaasupoljinta niin tehokkaasti, että ajelin Tampereella Turun tiehaaran ohitse ja havahduin vasta ajellessani Pyhäjärven yli kohti Vaasaa ja Poria. Eikä ollut eka kerta, kun en huomannut kääntyä Tampereelta Turkuun. Tällä kertaa ilmeisesti kuuntelin niin intensiivisesti äänikirjaa, etten suunnistamiseen ennättänyt keskittymään. Tässä yksi syy miksi en puhu puhelimessa autoa ajaessani, en koskaan tietäisi mistä itseni löydän, jos keskittyisin puheluun. 

No, eipä tuo pieni harha-askel haitannut, kävinpä tutkailemassa Ylöjärven kirjastoa. Ylöjärven pääkirjasto Leija on valmistunut vuonna 2002. Muistelin, että olisin käynyt Ylöjärven kirjastossa työmatkalla joskus reilu kymmenen vuotta sitten, mutten muistanut sen olevan näin hieno ja luulinkin sen valmistuneen vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä kävin jo alkuvuodesta 2002 Ylöjärvellä.

Syksy ja koulun alkaminen näkyvät Ylöjärven kirjastossa.

Ihaa-aasi istuskelee yksikseen Ylöjärven kirjaston lastenosastolla.

Ylöjärven kaupungin sivulla kerrotaan: "Kirjastosalin 80-metrinen lasiseinä avautuu Kuruntielle. Leija koostuu kahdesta suuresta kolmiosta, joiden välinen käytävä erottaa asiakastilat henkilökunnan työtiloista."

Onneksi autossani on kääntyvät pyörät ja ei ollut mikään kiire. Pienen harharetken jälkeen pääsin jatkamaan matkaani kohti Paimiota. Paimiossa tapasin sisareni miehineen ja majapaikassamme vieraili vielä illalla muutama pikkuserkku, joista osan tapaamisesta oli vierähtänyt jo jokunen vuosikymmen. 

Paimion reissuun kuuluu aina "pakollinen" haudalla käynti. Tällä kertaa bongasin yhden "uuden" sukuhaudan, isän sedän haudasta sain kuvan. Osallistuin myös maanmittaustilaisuuteen, joka oli meidän osaltamme varsin lyhyt ja koruton tilaisuus. Siskon kanssa käytiin pariin otteeseen metsissä. Alttarvahan bongasin jostain kivistä kertovasta kirjasta ja retkipaikassakin on ollut siitä juttua, joten pitihän se käydä bongaamassa. 

Altarvahan kautta on kulkenut liputustie, jota pitkin Kaarle Herttua ratsasti Marttilan taisteluun vuonna 1599.

Ennen taistelua sotaväki siunattiin Altarvahan tietämillä ja myöhemmin mm. Isovihan aikaan täällä pidettiin jumalanpalveluksia. 

Vahaan (=kiveen) on kiinnitetty muistolaatta PAIMIO-SEURAn toimesta jo vuonna 1958.

Keskiviikkona lähdin ajelemaan takaisin kohti Keski-Suomea. Ennen lähtöäni pohdin mitä kirjastoja väliltä on vielä bongaamatta... Jokioinen, Humppila ja Urjala tulivat mieleeni, Forssan kautta koukkaaminen toisi muutaman lisäkilometrin. Onneksi kuitenkin tarkistin, miten em. kirjastot ovat auki ja totesin olevani liian varhain liikkeellä poiketakseni Jokioisissa ja Humppilan kirjaston on kokonaan suljettu omatoimikirjaston asennuksen vuoksi. Päätinpä sitten poiketa kuitenkin Forssaan ja ajella sieltä Urjalaan.

Forssaa lähestyessäni tuli mieleeni, että kirjasto on jossain vanhassa teollisuuslaitoksessa ja että olen kyllä siinä ympäristössä käynyt ennenkin. Kehräämöalueeltahan kirjasto löytyikin ja olen siellä joskus käynyt, mutta kirjastossa en kuitenkaan ollut ennen vieraillut.

Forssan kirjaston lastenosastolta löytyi "tuttuja" ja kivaa oli että tietokirjat löytyivät omista hyllyistään (varmaan näin on muuallakin, mutten ole ennen huomioinut näin hyvin organisoitua lastenosastoa).

Urjalan kirjasto

Uutuudet esillä Urjalassa.

Kirjoista tehtyjä "himmeleitä" Urjalan kirjaston rappukäytävässä.