Naantalista Turkuun

Lauantai-aamuna tutustuimme Naantalissa museoon, kävimme Kailon saarella vähän vakoilemassa muumeja, Nunnanlahdessa uimassa ja tutustuimme myös sukkamatamien toimintaan.  

Naantalin vanha paloasema on iloisen keltaisen värinen. 

Pistäydyttiin Kailon saarella vähän vakoilemassa Muumimaailmaa.

Nunnalahdessa käytiin uimassa.

Ljuda kutoi (Naantalissa kudotaan!) muutaman varvin Naantalin sukkamatamien ennätyssukkaan. Tällä sukalla pyritään Guinnessin ennätysten kirjaan. 

Naantalin museossa oli mielenkiintoinen näyttely peikoista ja ensimmäisten muumihahmojen synnystä, valitettavasti ei tullut niistä otettua kuvia. Myös luostarin historiasta kertova "nukkekoti" oli mielenkiintoinen. 

Tällaista uunia, jossa on "lämpölevy" en muista ennen nähneeni.

Matkalla Turkuun kävimme kolkuttelemassa Raision kirkon ovia, mutta ne eivät auenneet meille. 

Turussa majoituimme birgittalaissisarten vieraskotiin. Jos etsit edullista majoitusta Turusta, tämä kannattaa tarkistaa. 

Kävimme lauantai-iltana tuomiokirkossa iltahartaudessa ja olimme viimeiset poistujat kirkosta illalla.

Pois saaristossa

Aamu Teersalossa aukeni pilvisenä. Huomasin, että pieni retki lossilla Palvan saarelle sopisi hyvin aikatauluumme. Niinpä kävimme Palvan saarella katsastamassa Velkuan kirkon ja uuden koulun, jonka rantaan osa koululaisista meni uimaan. Palvan retken jälkeen vähän odottelimme sadetta, mutta kun sitä ei kuulunut lähdimme polkemaan kohti Naantalia. Reitti oli jo täysin lautaton eli saaristo alkoi jäädä taaksemme.

Retken viimeinen lossireissu Palvan saarelle. Aamulla kulki majapaikkamme ohi koululaisia, jotka ilmeisesti tällä lossilla menivät Palvaan kouluun.

Velkuan kirkkoon emme päässeet tutustumaan sisältä. 

Palvan saarelta palattuamme löysimme Teersalon kirjaston. 

Vaski-kirjasto-kortilla pääsin kirjautumaan Teersalon kirjastoon omatoimiaikana. Seinän takaa kuuluivat palvelutalon äänet varsin hyvin kirjaston puolelle.

Matkan varrelta löytyi hauska pihapiiri, josta näkyi paljon ilahduttavia rakennelmia matkailijan iloksi. 

Keitäköhän tässä "kerrostalossa" asuu.

Pienen majoitushämmingin jälkeen kävimme pienellä kävelyllä ja pääsimme Naantalin kirkkoon sisälle. Majoitushämminkiä ilmaantui, kun olin tehnyt varauksen edelliselle päivälle. Onneksi löytyi huone, vaikka se vähän kukkaroa kirpaisi. 

Kerrankin kävi tuuri matkapäivän suhteen, kun Kultarannnan puutarhaan pääsee perjantai-iltaisin tutustumaan ilman pääsymaksua ja opasta. Kultarannasta näkyi Naantalin kirkko.

Kävin Kultarannan puutarhassa edellisen kerran kolme vuotta sitten. Kesät 2023 ja 2024 puutarha onkin ollut suljettuna remontin vuoksi. Puutarhan lähes kilometrin mittainen kuusiaita on uusittu ja uusia kuusia on lähes 4000 kpl. Myös ruusutarha oli upea. 

Eipä kukaan testannut olisiko kiinnijäänti ollut miten nopeaa, jos olisi näitä portaita lähtenyt nousemaan. Kyllä siviilipukuisia miehiä ajeli pyörällä ympäriinsä ja seisoi vahdissa monessa paikkaa.

Ovet kutsuvasti auki kämppäämme, eikä niitä oikein voinut lukitakkaan, sillä...

Laitoimme oven lukkoon Kultarantaan lähtiessämme, mutta emme saaneet sitä enää auki. Kaverini piti kiivetä ikkunasta ja avata ovi sisäkautta.

Trumputtaja kutsuu kuulemaan iltavesperiä Naantalin kirkon tornista. 

Tour de Skiftet ?

Kello soimaan eka kertaa tällä reissulla, kun piti aamulla ennättää puoli yhdeksäksi lautalle. No, ei sitä herätystä tarvittu vaan herättiin ajoissa, tosin sen verran unisia olimme, että jäi jääkaappi lähtiessä tarkistamatta ja eväitä jäi sinne. Ja kun eväitten unohtuminen huomattiin, oli myöhäistä kääntyä takaisin niitä noutamaan, kun lauttaan piti ennättää.

Lyhyehköllä matkalla kaverin vuokrapyörä "rutisi" polkiessa, enkä ennen lauttaan menoa ennättänyt sitä tarkemmin tutkimaan. Lautalla laitoin viestiä "Pyöräilijän tiepalveluun" ja miehelleni tuosta rutinasta. Kohta soitti kaveri Maarianhaminasta, mutta kun todettiin, että olemme menossa pois päin, totesimme, ettei kannata selvitellä puhelimessa asiaa tarkemmin. Kohta tämän jälkeen sain toisen puhelun ja sain varsin asiantuntevan opastuksen pyörän vaihteiden säätöön ja kohta puhelun päätyttyä vielä tekstiviestin, jossa oli vinkki katsoa aiheesta Velogin video Youtubesta. Puhelun päättyessä tajusin äänestä puhuneeni "itse" Velogin kanssa. Todella hyvä palvelu tämä "Pyöräilijän tiepalvelu". Satamassa sitten testasin kaverin pyörää, eikä rutinoita enää kuulunut. Ja soittelin myös miehelleni, jolta sain samat neuvot kuin Velogilta. 

Isompi lautta jäi rannalle odottelemaan korjaajaa ja kymmenkunta pyöräilijää ja vähän enemmän autoja mahdutettiin pienempään lauttaan. 

Hauskoja ITE-taideluomuksia havaitsee, kun katselee vähän ympärilleen. Tämä "moottoripyörä" parikymmentä metriä tieltä erkanevan mökkitien laidassa.

Matkan varrella oli pieni "kierrätyskeskus".

Mielenkiintoinen "taideteos" tämäkin. 

Ensimmäinen "Tour de skiftet" -opaste, jonka reissun varrella näin, enkä myöhemminkään näihin kovin usein törmännyt. Tämä "Kihdin kierros" ajetaan Kustavista Iniön kautta Brändöhön ja palataan Kustaviin. Me emme tätä "touria" suorittaneet, kun ajoimme Paraisilta ja Iniö jäi väliin. Mielestäni tuossa kyltissä saisi Paraisen korvata Iniöllä, niin reitin hahmottaisi paremmin. Tämän kyltin nähdessäni luulin meidän ajaneen "Tour de Skiftet" -reitin.

Kustavin kirkon läheltä löytyi todella hyväsatoinen punaherukkapensas.

Kustavin kirjasto oli "rantautunut" uuteen kunnantaloon. Kustavin kirjaston olin bongannut jo muutama vuosi sitten, mutta nyt pääsin bongaamaan uuden, tammikuussa avatun kirjaston. Kun vähän selvittelin Kustavin kirjaston liikkeitä viime vuosien aikana, totesin sen olleen tässä välillä jo kahdessa evakkopaikassa käyntini jälkeen.

Vähän jäi nämä aukioloajat mietityttään, kun kirjaston ja kunnantalon aula on yhteinen, mutta kirjasto ei ole avoinna kunnantalon kanssa yhtä aikaa. Aulaan, jossa on myös kirjaston hyllyjä päässee kuitenkin myös kunnantalon aukioloaikoina.

Kustavin kirjaston ja kunnantalon aulatila.

Useita kirkkoja tuli reissulla katsastettua, mutta ehdottomasti mieleenpainuvin oli Taivassalon Pyhän ristin kirkko. Miten en ole aiemmin näistä seinämaalauksista kuullut, ovat ainakin yhtä upeat kuin Hattulan Pyhän ristin kirkossa.

Ilmeisesti tämä upea kirkko sai ajatukseni niin sekaisin, että unohdin poiketa Taivassalon kirjastossa. No, jäipä joku syy palata Taivassaloon. 

Myös silmän iloa syödessä saatiin Taivassalon torin penkeillä evästettäessä.

Matkan varrelta löytyi myös itsepalvelu kesäkoju, josta löytyi ainakin kesäkurpitsaa ja sipulia eväiden täydennykseksi.

Hakkenpäästä Teersaloon mentiin Kaita-lautalla, joka kuljettaa vain pyöräilijöitä. Jo vuosia olen tästä reitistä haaveillut, mutta koskaan se ei ole aikatauluihin sopinut. Nyt tämän voisi pyyhkiä yli "bucket" -listalta, jos minulla sellainen olisi. 

Teersalossa majoituttiin heti lauttarannan viereen.

Yöllinen vessareissu ei harmittanut, kun sen sai tehdä kuunvalossa.

Tuulessa Ahvenanmaalle

Edellisinä päivinä oltiin kastuttu, ensin hiestä, sitten sateesta. Nyt oli kuivauspäivän vuoro, kun tuuli oli melko navakkaa. Kittuisista poljimme Näsbyhyn, Houtskarin kirkonkylään, josta lautta kohti Ahvenanmaan Brändötä lähti. 

Houtskarissa on kotoisan näköinen pieni saaristolaiskirkko.

Ilahduttavaa, että taas pääsimme kirkkoon sisälle. Houtskarin kirkossa oli votiivilaiva, kuten useissa rannikon ja saariston kirkoissa. Usein votiivilaivan on lahjoittanut merihädästä pelastunut merimies.

Ehkä edellisen Houtskarin reissun vuoksi osasin oikeaan satamaan eli Näsbyn vierasvenelaituriin. Yhtä hyvä tuuri ei ollut nuorella parilla, joka oli odotellut lauttaa saaren päässä olevalla laiturilla, johon majoittaja oli heidät opastanut. He huomasivat erheensä sen verran ajoissa, että lujaa polkemalla ennättivät Roslaxin laituriin heiluttamaan lähtevälle lautalle. Kapteeni onneksi huomasi heidät ja peruutti hakemaan. Tälle lautalle vaaditaan ennakkovaraus, joten varmaan kapteenilla on aavistus, että lauttaan olisi enemmän tulijoita ja hän osaa jo vähän katsella tuleeko "rannalle ruikuttajia". Mielestäni lauttojen lähtöpaikat on merkitty todella huonosti aikatauluihin, taitaa siellä olla koordinaatit, mutta kuka niitä osaa käyttää.

Näsbyn Torsholman väliseen lauttaan mahtuu pyörien lisäksi kaksi autoa. Tällä kertaa matkassa oli vain yksi auto, puutavaralasti vei toisen auton tilan.

Tarvittaessa lautta poikkeaa välilaitureille, tällä kertaa vain jättämään kaksi matkustajaa Ytterstön saarelle.

Parin tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Torsholmaan Brändöhön.

Brändössäkin pääsimme tutustumaan kirkkoon sisältä.

Brändössä on valkoinen puukirkko.

Brändön kirjaston olen kaksi vuotta sitten käynyt bongaamassa, mutta poikettiin nyt ohikulkeissa katsomassa (ja vessassa).

Automaattisesti aukeava ovi kutsui astumaan sisään kirjastoon. Aulaa pidemmälle ei kuitenkaan päässyt, kun kirjasto oli suljettu. Aulasta löytyi kuitenkin matkailuinfoa ja wc.

Pettymystä siitä, ettei uimapaikkaa löytynyt majapaikan läheltä , lievitti vähän upea sateenkaari (välillä näkyi jopa kaksi sateenkaarta). Näky oli niin upea, että piti naapurikämpän oveen koputella ja pyytää heitäkin ihailemaan sateenkaarta. Naapurien kanssa jutustellessa selvisi sekin, miksi en saanut lauttalippua varattua seuraavalle aamulle. Naapurit olivat joutuneet jäämään Brändöhön toiseksikin yöksi, kun oli tullut lauttarikko eikä autoa saanut mahtumaan lauttaan. Vähän jäi jännittämään mahdummeko pyörinemme aamulla lauttaa, kun lippua ei saanut varattua.