Mä metsään haluan mennä nyt...

 Ma 30.8.21 - ti 31.8.21

Sunnuntai-iltana suunnittelin maanantaille souturetkeä lähisaariin. Sitten fb-kaveri laittoi päivityksen, että on jäänyt mökilleen. Siitä muistui mieleeni, että on jo pidempään pitänyt käydä heinäntorjunnassa kuusitaimikossa Hartolassa em. mökin lähellä. Vihdoinkin sain impulssin lähteä metsään. Ajattelin, että äkkiäkös tuon vajaan hehtaarin taimikon heinistä puhdistaa. No, heinien lisäksi kuusentaimet piti löytää vatukosta, pihlajien ja koivun taimien joukosta ja taisi siellä olla pajua ja mäntyäkin seassa. Vatukko vei voiton 6-0 ja luovutin parin tunnin jälkeen ehkä viisiprosenttia taimikosta käsiteltyäni. Luovutettuani heinikon raivaamisesta menin impulssin antajan luo mökille lounaalle ja uimaan, jonka jälkeen päädyin ajelemaan Pertunmaan ja Mäntyharjun kirjastojen kautta Mikkeliin. 

Löytyi sentään kuusentaimi vatukosta.

Pertunmaan kirjasto on kauniilla paikalla.

Olisipa sopiva projekti virkata polkupyörään koristeet.

Mäntyharjun kirjastossa pääsee "junamatkalle".

Löysin siis itseni Mikkelistä eli koskaan ei tiedä mihin sitä voi joutua lähdettyään metsään. Mikkelissä etsin majapaikan ja sain sieltä vuokrattua polkupyörän, jolla polkaisin vielä tutustumaan kirjastoon. 

Mikkelin kirjastossa oli käytetty kivasti värejä sisustuksessa muuallakin kuin lastenosastolla. 

Mikkelissä oli vielä kesää jäljellä ja esim. jäätelökioski ja kesäkahvila myivät tuotteitaan ale-hintaan kesän lopettajaisiksi. Eteläisemmässä Suomessa oli tuntunut kesän päätös jo pari viikkoa aiemmin suljettuina palveluina. 

Majapaikan vuokrapyörässä oli renkaat niin tyhjinä, että hirvitti ajaa kanttareiden yli, onneksi aamulla löytyi pyöräliike, josta sain ilmaa renkaisiin. Eihän tuolla vaihteettomalla pyörällä pitkiä matkoja viitsinyt ajaa, mutta taas kerran huomasin, miten paljon paremmin pyörän selässä kaupunkikuva avautuu kuin autolla ajaen tai kävellen. 

Patsas Naisvuorella näytti tähyävän suoraan näkötornin seinään. 

Naisvuorella kävin peräti kahdesti, kun ei aamusta vielä ollut näkötorni auki. Jalkaväkimuseokin tuli katsastettua, mutta Päämajamuseoon ei ollut pääsyä. Facebookiin laittamani kuva aamukahvista Mikkelin torilla sai entisen "naapurin tytön" laittamaan vinkin, että kävisin moikkaamassa hänen veljeään. Ja niinpä valitsin lounaspaikaksi tämän "naapurin pojan" työpaikan, olipa mukava nähdän neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen. 

Kirkkopuisto, jossa ei ole kirkkoa... selvisihän se miksi tällainen puisto Mikkelissä on. Kirkko no palanut jo yli 200 vuotta sitten. 

Pyöräilijät otetaan nykyään entistä paremmin huomioon.

Lumipukuinen "hevonen" jalkaväkimuseossa.

Mikkelin keskussairaala on huomattavasti värikkäämpi kuin Jyväskylän uusi musta sairaala.

En löytänyt Sotkun kirjastoa...

Suorin reitti Mikkelistä kotiin olisi kulkenut Kangasniemen kautta, mutta kun Kangasniemen kirjaston olen jo viime kesänä bongannut, päädyin ajelemaan Hirvensalmen kautta. Hirvensalmi on ollut monet kerrat pyöräretkiä suunnitellessani tutkailujen alla, mutta kun siltä suunnalta ei löydy retkibudjettiin sopivaa majapaikkaa, niin on jäänyt ko. kunta väliin. Kerran tosin poljettiin Hirvensalmen läpi, kun palailtiin Tanskan pyöräreissulta, mutta silloinkin kutsuttiin poika hakemaan meidät autolla kotiin jostain väliltä. 

Hirvensalmen kirjasto oli koulukeskuksen vieressä ja pihalla oli kiva leikkipaikka. Kirjasto oli pieni ja viihtyisä.