Sataako?

 La 14.8.21

Aamulla heräsin sateen ropinaan. Onneksi sade loppui ja näytti sadetutkakin, ettei lisää ole luvassa. Aamupulahdus "omaan lampeen" ennen liikkeelle lähtöä. 

Sateen jälkeen paistaa aurinko.

a

Lähikukkakioski ei ollut vielä auki.

Kannon alla on jonkun koti :)

Latokartanonkoskella kiersin lyhyen luontopolun. Kiskonjoessa oleva koski on Etelä-Suomen näyttävin koskialue. Putouskorkeus koskessa 500 metrin matkalla on lähes 16 metriä.  

Latokartanonkosken rannalla on varsin näyttävät myllyn rauniot.

Latokartanonkoski kuohui yllättävän paljon vaikka vesimäärät näin kesällä ovat vähäiset.

Myllyn rakennus vuosi lienee 1805. 

Salosta Raaseporiin ja maakuntakin vaihtuu.

Tenholan kirkonkylällä pidin ensin taukoa kirkon kupeella ja muutaman vesipisarankin sain niskaani. Omia eväitä nautittuani löysin myös kivan kahvilan ja pitihän sielläkin vähän evästää. Kirjaston ja kirkon kiersin ulkoapäin. Kirkon vieruspenkillä istuessani halusi eräs vanhempi herra halusi testata ruotsin kielen taitoani ja kysyi minulta "När är kyrkan öppen?", vastasin "Nej, jag tror icke"... eli en tainnut ihan oikein kysymystä ymmärtää, mutta vastaus tuli kuin pyssyn suusta. 

Pyöräilyn rannikkoreittiä pitkin Tenholasta Tammisaareen matkaa on 25 kilometriä ja Kuukkelin suosittelemaan 52-tietä pitkin 14 kilometriä. Löysin itse näiden välistä noin 18 kilometrin reitin, josta 7 kilometriä oli kohtuullisen hyvää hiekkatietä. 

Tenholan ex-pääkirjasto ei ollut auki lauantaina.

"Vapaan köyhälistön puolesta" on Tenholassa moni menettänyt henkensä. Ihan kirkon nurkalla tämä punaisten muistomerkki. 

Tenholan kirkko on rakennettu jo 1200- ja 1300-luvuilla. Esivanhempanikin lienevät tässä kirkossa vierailleet, vaikka muuttivat pois jo yli 300 vuotta sitten.

 

 Anjovisvoileipää ja vichy ...
Pyöräilijän välipala vai "dagen efter"...

Tenholan kylänraittia.

Helsingin lähestyessä alkoi ilmaantua jopa tälläisiä tienviittoja.

Aimo-koira on seuranani mökillä. 

Perjantaina Perniöön

 Pe 13.8.21

Tämån kesän ensimmäiset torikahvit nautin Salon torilla. Ei ollut yhtä vilkasta kuin iltatorilla, mutta kahvittelijoita tuntui riittävän. 

Ainakin Salon toria osataan kehua ja kyllä lyhyen tutustumisen jälkeen todella vilkkaalta paikalta tuntuu verrattuna Jyväskylän lähes olemattomaan torielämään. Edellisellä Salon ohipolkaisullakin muistan torilla olleen todella vilkasta. 

Aamukahvit torilla nautittuani ajelin Uskelanjoen vartta yläjuoksulle päin kunnes pyörätie päättyi. Moisionkoskea lähdin katsomaan, mutta se oli kyllä melkoisen kuiva. Piti ihan tarkistaa mitä sana "moisio" oikein tarkoittaa, kun siihen olen niin usein eripuolilla Suomea törmännyt. Moisio on aidattu viljelysalue (metsän keskellä), uudispelto, raivio. 

Salo on kiva kesäkaupunki, joki keskellä kaupunkia luo oman leimansa kaupunkikuvaan. Ison ankkurin on sotalaiva joutunut jättämään pois painolastista ajauduttuaan karille joskus 1800-luvun alkupuolella. Moision riippusillalta katselin lähes kuivaa Moisionkoskea Uskelanjoessa.

"Haikin" (?)  joutuu haukkomaan ilmaa kuivassa Moisionkoskessa.

Kun yläjuoksun ja Moisionkosken olin tarkastellut, ajelin alajuoksun suuntaan ja kipusin Uskelan kirkon mäelle. Uskela on ollut minulle täysin vieras Suomen kuntakartalla. Salo on kuitenkin erotettu kauppalaksi Uskelasta 1887 ja Uskelan emäpitäjä on liitetty Saloon 1967. Eli tuo varmaan selittää Salon kirkon pienuudenkin, kun Salo on ollut alun perin Uskelaa ja Uskelan kirkko on reilun kilometrin päässä Salon torilta.

Hieno kokoelma vanhoja rautaristejä Uskelan kirkon kupeella.

Uskelan kirkolta lähdin suunnistamaan majapaikkaani ja näin ensimmäiset "Rannikkoreitin" -opasteet. Kumma, etten niitä havainnut torin liepeillä? Tuo yksityistie voisi aremmat pyöräilijät pelotttaa pois, mutta onneksi on tuo reittimerkki samassa tolpass.

Ensimmäinen havaitsemani kyy tänä kesänä, joskus niitä on samana päivänä näkynyt useita, milloin auton alle liiskautuneina, milloin elävinä kiemurtelemassa. Tämä yksilö ei ollut liiskaantunut, mutta liikkui aika verkkaiseen.

Ajattelin, että menen majoittumaan ja poljen sitten edes takaisin kymmenen kilometriä Perniön kirkolle. Matkalla majapaikkaan aloin miettimään, ettei ole mitään järkeä polkea ees' taas tässä helteessä, vaan fiksumpaa olisi majoittua hieman kauempana, niin ettei huomenna olisi niin itkää matkaa poljettavana.  Päätin kuitenkin poiketa varaamassani majapaikassa kysymässä saako varauksen peruttua. Peimmenen kilometrin päästä. ä

Jatkoin siis matkaa kohti Perniötä. Matkalla poikkesin Galleria Levolassa ja Perniön museossa. Perniön kirkon kävin myös kiertämässä ja mietin, että varmaan tänne on joskus haudattu sukulaisia. Mutta on esivanhempien täältä lähdöstä jo jokunen vuosisata vierähtänyt. 

Matkan varrella tapasin saksalaisen pariskunnan, joka oli tullut lautalla Göteborgiin ja siitä Oslon kautta Tukholmaan, sieltä Ahvenanmaalle ja Turkuun ja oli nyt viimeisiä päiviä retkellään. Tulin vähän harrastelija olo näiden "pro-tyyppien" kanssa jutellessa. Heiltä kuulin myös, että on sadetta tiedossa ja he sen vuoksi pyrkivät pääsemään mahdollisimman pian Hesaan. Sateenuhkasta kertoi myös pitserian pitäjä. Olin luottanut, että saan kuivana polkea, mutta ei nyt siltä näytä.

Aika järeä kivipöytä ja -penkit, eivät kovin helposti ohikulkijoiden matkaan lähde.

Perniön museo on jo vuonna 1930 rakennettu nimenomaan museoksi. Mielenkiintoinen vierailu siellä. 

Ihana auringonkukkapelto matkan varrella, harmi, kun en voinut poimia yhtään kukkaa mukaan. 

Matkan pölyt ja hiet pääsin huuhtomaan pihasaunan lauteille ja pienen lammen laineille. 

Harhailua Halikossa

 to 12.8.21

Tänään poljin Halikon suunnalla. Halikko on ihan Salon kupeessa ei taida olla keskustoilla väliä kuin 3-4 kilometriä. Salon Prisma ja Lidlkin näyttivät olevan Halikossa. 

"Meni Halikon ahteesta ales Märynummelle päin". Ois tehnyt mieli käväistä Märynummella, muttei tänään ollut tarpeeksi voimia tehdä lenkkiä sitä kautta. Tuolla em. sanonnalla isäni vastasi, kun kysyi missä äiti (tai joku muu) on ja hän ei tiennyt vastausta. Toinen tapa hänellä oli sanoa "viimesten jälkiens pääs".  Kysyin joskus mikä "Märynummi" oli, kuulemma mielisairaala.  

Halikonlahden esteetön lintupolku oli helppo ajella myös pyörällä. Pihlajanmarjat punaisia ja linnut kerääntyvät muuttomatkaa suunnitelemaa, aikamoinen kaakatus kävi.

Tämä penger toi mieleeni hiljattain lukemani kirjan saaren, jossa vuorovesi peitti saareen menevän tien.

Mikä lienee Salon asemapuistossa kaltereiden takana oleva kivikasa? Pieni googlettaminen ei tuonut helpotusta tiedon tuskaani. 

Elektroniikkamuseo osui matkalleni Halikkoon. Kuninkaantietä olen reilu kymmenen vuotta sitten polkenut tästäkin ohi. Halikon kirkonmäeltä oli hienot maisemat ja hautausmaa oli hyvin hoidettu.

Salossa riittäisi ex-pääkirjastoja kierrettäväksi, tehtiinhän täällä Suomen suurin kuntaliitos 2009, liittämällä Salon kaupunkiin Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Pertteli, Perniö, Suomusjärvi ja Särkisalo. Ainakin Angelniemi on liitetty Halikkoon jo 1967 ja sieltä ei enää kirjastoa löydy. Halikon kirjastossa tietty vierailin, kun lähellä liikuin. Onneksi eivät ex-pääkirjastot kuulu projektiini, muuten saisin polkea täällä Salon seudulla vielä ainakin viikon.

Halikon kirjastossa oli vaikuttava elokuvakokoelma sijoitettuna heti sisäänkäynnin viereen. Huvitti tuo maski-loru, kun juuri olin ajatellut, että vaski ja maski rimmaisivat hyvin.  

Mitä olisi mahtanut Gustav Mauritz Armfelt tuumia nykypäivän kartanoelämästä? Lapsuuden kotikyläni kyläkirjan nimi on "Kartanokulttuurista nykyaikaan". Wiurilan kartanossa todella voi kokea tämän siirtymän, nykytaidenäyttely upeassa vanhassa kartano ympäristössä ja pellot golf-kenttinä.

Olen monesti nähnyt kuvan näistä Wiurilan kartanon rakennuksista, mutten ole tajunnut, että nämä ovat kartanon talousrakennuksia. Keskimmäinen on toiminut viljasiilona, ympärillään navetta ja talli. Monia kartanoita olen nähnyt, mutten näin upeita navettoja... ehkä aateliskartanot ovat luku sinänsä tai Armfelt ollut varsin suureellinen mies. 

Aamupäivällä elektroniikkamuseossa käydessäni huomasin, että samassa rakennuksessa olisi illalla teatteria. Ei ollut teatterin lippukassa auki, vaikka niin ovessa sanottiin. En siis saanut lippua ostettua enkä viitsinyt sitä vielä netistä varata. Illansuussa olin tyytyväinen, ettei tarvitse teatteriin lähteä, niin hikisen nihkeä oli oloni kuuman pyöräilypäivän jäljiltä. Iltatorilla hetken pyörittyäni suunnistin hotellille ja saunaan. 

Jätin pyörälaukut säilöön Salon kirjaston kaappiin.... ja meinasivat sinne jäädäkin yön yli. Kirjasto meni tänään kiinni jo klo 16 ja huomasin sen pari minuuttia yli neljän... onneksi henkilökuntaa oli vielä paikalla, ja sain herätettyä huomiota, niin että avasivat oven. Eipä tarvinnut viettää koko vuorokautta samoissa hikisen nihkeissä vaatteissa.

Salossa todella vilkas iltatori (vai olikohan tämä jo markkinat?), paljon kirppismyyjiä ja myös muita myyjiä kahden puolen jokea. Jyväskylässä ei iltatorit ole oikein menestyneet. 

Pyöräkin "halusi" maisemia katsomaan hotellihuoneeseen. Helpompi oli työntää pyörä lasteineen hotelli huoneeseen hissien kautta kuin alkaa laukkuja kanniskelemaan ja lukkoja virittelemään. 

Suuntana Salo

 ke 11.8.21

Aamulla ennen juna-asemalle suuntaamista poikkesin Riihimäen kirjastossa, vaikka vähän epäröin onko se edes auki. Olin autoradiosta kuunnellut edellispäivänä uuden kirjastonjohtajan haastattelua remontin alkamisesta.  Auki oli ja remontista ei ollut tietoakaan, ei edes ovilla tiedotetta remontin alkamisesta. 

Riihimäelläkin on kaupunkipyöriä.

Pääsinpä tällä kertaa sisällekin Riihimäen kirjastoon.

Viimeinen silmäys Riihimäen kirjastoon ennen remonttia.

Pienten lasten vanhemmillakin on hetki aikaa keskittyä kirjojen etsiskelyyn, kun lapsen voi laittaa leikkikehään.

Kivoja nämä jonkun teeman ympärille kootut kirjat. En uskaltanut katsoa kirjoja, ois vielä ollut "pakko" lainata.

Kirjastoissa näkee nykyään usein kirjoja myös kansi lukijaan päin. Se on todella kivaa, ei näytä vain kirjavarastolta. Toki tämä asettelu vaatii enemmän hyllytilaa ja henkilöstöltä viitseliäisyyttä, mutta lukija varmaan tarttuu kirjaan helpommin, kun kansi houkuttaa.

Rautatieasemalla oli hyvin aikaa ennen junan lähtöä ja odottelin myös hissin siivouksen valmistumista, kun ei lastissa olevaa pyörää viitsinyt portaita työntää / laskea alas. Tosin toisesta hissistä piti siivooja häätää, kun junan lähtö oli lähellä. Menin siis junalla Pasilaan, Tikkurilan jälkeen tajusin, että olisinhan voinut polkaista Tikkurilastakin Leppävaaraan, matka olisi tosin ollut tuplat pidempi, aina vähän myöhässä nämä oivallukset.

Riihimäen asema on nähnyt monet lähdöt ja paluut sekä junan vaihdot. Nykyään siellä on jopa kaksikerroksiset pyörätelineet. Upeaa todistaa, että hissit siivotaan kunnolla, niin usein niissä on ikäviä tuoksuja. Pyörää on hyvä kuljettaa lähijunissa.

Pasilan asemalla tuntui kuin olisin ulkomaille tullut, olin ihan eksyksissä. "Vähän" on asema muuttunut sitten edellisen käynnin. En pyörän kanssa osannut sieltä ulos ennen kuin kävin infosta kysymässä ja infon tyttökin etsi reitin tietokoneelta. Ja ei infokaan osannut kertoa, että kun pääsen hissillä seuraavalle tasolle, niin pitää vielä mennä toisella hissillä ennen kuin ulosmenotaso löytyy. En kyllä muista ulkomaillakaan lentoasemilla olleeni yhtä eksyksissä. Eli ei kovin hyvin ollut viitoitukset (vielä?) kunnossa Pasilassa.

Pasilan asemalla ainoana pyörän työntäjänä oli jotenkin orpo-olo. 

Huh, selvisin ulos sieltä ostosparatiisista.

Kartalla! Tuttu hotelli.

Ulos kuitenkin pääsin ja kohta olin jo jotenkin "kartalla", kun näin tutun hotellin Pasilassa. Suunnistaminen oli kuitenkin jatkuvaa reitin tarkastamista GoogleMapsista ja laitoin myös "Kuukkelin" ääniohjauksen päälle, sain siten välillä vironkielellä ohjeistusta "vasakule" "paremale" ... jostain syystä Kuukkelin hemmo on kielekseen valinnut viron, enkä osaa sitä vaihtaa. Ehken ihan suorinta reittiä Leppävaaraan päässyt, mutta matkalta sorruin ostamaan myös yhdet kengät, mutta olin ajoissa odottelemassa Salon junaa.

Jos metsään haluat mennä nyt ...

Kyllä keskuspuistossa on kivoja polkuja ajella, suunnistaminen ummikkona on vaan vähän haastavaa. Varmaan olisi viisainta kompassisuunnan mukaan edetä eikä yrittää "Kuukelin" ohjeita seurata.

Oikein priorisoitua reittiä ajelin... tosin vain talvikäyttöön, ei huomannut priorisointia esim. viitotuksissa.

Työmaan kierto-opaste olisi voinut olla myös tuolta rantaa pitkin suunnistaneille, nyt turhaan kipusin mäelle todetakseni, että alikulun kautta pitää kuitenkin mennä. Olin jo kerran käynyt alikulun kautta toisella puolella, mutta todennut kuukelin opastavan toista puolta...

Déjà-vu, täällä oon ollut ennenkin.. 5-6 vuotta sitten Velocityn kaupunkipyöräajelulla. Silloin ei tarvinnut itse suunnistaa, oli meno paljon rennompaa, mutta vauhti kovempaa.

Ennätin Sellon kirjastossakin poiketa, olen siellä käynyt joskus aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen "projektikäynti". 

Sellon kirjaston hissin ovessa oleva vinkki: "Portaat liikuttavat sinua!" auttoi valitsemaan portaat toiseen kerrokseen siirtymiseen. Kun kerrankin ajattelin meneväni hissillä, yleensä käytän portaita.

Reissaajan mieleen on latauspiste. Sellon kirjastosta löytyi sellainenkin. Olen kyllä häpeilemättä pyytänyt kirjastoissa vieraillessani mahdollisuutta kännyn lataamiseen ja jos olen käyttänyt läppäriä, olen sen laittanut pistorasiaan.

Hyvin mahduin Leppävaarasta junaan, vaikka siellä oli jo yksi täyteen lastattu pyörä. Nappasin omat pyörälaukut pois, niin mahtuivat pyörät vierekkäin.

Salon asemalta suuntasin ensimmäisenä kirjastoa etsimään. Matkan ei pitänyt olla pitkä, mutta eka kerralla onnistuin ajamaan kirjaston ohi, vaikka epäilinkin taloa kirjastoksi. Iso ja monipuolinen kirjasto Salossa. 

Salon kirjaston sisäänkäynti.

Tälläisen karttafriikin oli vaikea pitää sormensa erossa näin hyvin esillä olevista kartoista.

Salon kirjasto kuuluu Vaskikirjastoihin.

Salon kirjaston edustan kukkia ja hauskoja "patsaita".

Salon kirkkoa en ensin meinannut kirkoksi uskoa, se onkin ollut alunperin rukoushuone ja tornikin rakennettu jälkikäteen. 

Näköala majapaikan ikkunasta oli kohdillaan.