Alamäkeä ja myötätuulessa Tarvasjoelle

Tiistaina 1.6.21

Somerolta Tarvasjoelle sain lasketella myötätuulessa alamäkeen. Ainakin siltä tuntui, vasta Tarvasjoelta majapaikkaani polkiessa tuli pari tiukempaa ylämäkeä, muuten päivän aikana ylämäet taittuivat alamäen antamalla vauhdilla. Nautinnollinen ajopäivä.

Somerolle pitää vielä joskus palata, siellä tuntuu luontokohteita riittävän. Häntälän notko on päästävä ainakin näkemään. 

Härkätie kulkee toisella puolen Kirkkojärven kuin majoitukseni oli ja pohdin illalla, että jää muutama kilometri Härkätietä polkematta. Ylimääräisiä kilometrejä en halunnut kerätä ajamalla takaisin Someron keskustaan. Aamukävelyllä kuitenkin huomasin, että majapaikkani kohdalta meni joen yli kevyen liikenteen silta, jota GoogleMaps ei tuntenut. Eipä jäänyt Härkätiestä kuin lyhyt pätkä näkemättä.

Härkätiellä

Alligaattori vaanii Paimionjoen suulla

Paimonjoki lähti siis majapaikkani nurkalta ja seuraili Härkätietä milloin lähempää milloin kauempaa. Välillä joki leveni pieneksi järveksi. Mietin, että on saattanut olla vesitie tärkeämpi kulkuväylä entisaikoina kuin Härkätie, toki joki taitaa olla vielä paljon mutkikkaampi kuin tie ja kosket aina välillä estivät etenemisen. 

Paimionjoen yli takaisin Härkätielle.

Pyöräillessä tahtoo jäädä museot ja luontokohtteet kiertämättä, eivät ole auki tai on muuten vaan "kiire" eteenpäin.

Kylläpä olisi houkutteleva "projektikohde".

Pato Paimionjoessa Pitkäjärven ja Myllylammen välillä. 

Someron ja Koski Tl:n rajalla vaihtui Turuntie Hämeentieksi. Liekö tuutulaulu "Tulin pitkin Turuntietä hämäläisten Härkätietä..." syntynyt Somerolla, kun niin Varsinais-Suomen ja Hämeen rajamailla siellä elellään?

Koskelle ((Koski tl:ään, tl tuntuu vähän turhalta, kun Koski hl on muuttanut nimensä Hämeenkoskeksi) saavuin Patakosken ylittävän sillan kautta. Patakoski on Paimionjoen koskista suurin. Evästelin entisen myllyn (luultavasti) portailla, hieno taukopaikka. Tuota koskea en muista tai en isommin noteerannut viime kesäiseltä autoreissulla. Kirjastokin jäi silloin bongaamatta, kun en sitä huomannut ja se oli jo kiinni, niin en viitsinyt isommin edes etsiä. Yrjö Liipolan museon pihaan muistan parkkeeraaneeni ihmettelemään joko olen kirjaston ohi ajanut. 

Evästelyä myllyn portailla.

Nyt kirjasto löytyi helposti, kun vauhtia oli vähemmän ja näkökanta laajempi kuin auton ikkunasta. Minut otettiin ystävällisesti vastaan kirjastossa, kyseltiin tulinko äänestämään. Äänestin jo viime viikolla Vaajakosken kirjastossa, joten enpä nyt äänestämään käynyt. Sen sijaan kyselin saako jäädä kirjastoon omalla koneella kirjoittelemaan. Siinä kirjoitellessani pääsin myös haastateltavaksi digilaitteiden käytöstä.

Kyllä oli saatu hieno kirjasto aikaan vanhaan pankkihuoneistoon. Holvissa oli elokuvia ja vessan seinilläkin oli taidetta ja hienoja mietelauseita. 

Koski tl:n kirjastoon 

Holvistakin löytyy lainattavaa

Työpisteeni Kosken kirjastossa, ystävällinen virkailija haki minulle tuolin, kun oli koronarajoitusten vuoksi vähennetty niitä, mutta nyt oli rajoitukset ohi. 

Vessassa on "kirjahylly" maalattu seinälle

Mietteitä vessan seinällä. 

Vanha upea kortistolaatikko. Muistan, kun joskus 90-luvulla oli jo siirrytty tietokoneaikaan Vaajakosken kirjastossakin, mutta kun piti jotain etsiä, niin sieluni silmin käännyin kortistolaatikoihin päin ja tajusin, että koneeltahan etsintä pitää tehdä... pikkusen nolotti, onneksi kukaan muu ei tiennyt tätä ajatusharhaani, varsinainen kirjastojärjestelmän kehittäjä. 

Kosken ja Marttilan välille mahtui kaksi persoonallista kirppariakin (tai romuvarastoa...). Olivat aivan tien vieressä. Uskalsin poiketa, kun tiesin. ettei mukaan mitään mahdu, vaikka löytöjä tekisinkin, hyvä syy olla ostamatta.

Tinkimään oikein kehotetaan.

Vanha asuntovaunu toimi kanalana.

Piha-alueella oli useampia rakennuksia, mutta koira nosti metakan, kun yritin taloon sisälle, jätin sen siis tutkimatta, vaikka isäntä veneremontin keskeltä oli huikannut, että talossakin on myytävää.

Matka Varsinais-Suomessa kylien (kuntien) välillä ovat sisämaan asukista käsittämättömän lyhyitä. Koskelta Marttilaan noin 17 kilometriä ja Marttilasta Tarvasjoelle noin 10 kilometriä.

Ennen Marttilaa tuli vastaan taas yksi muistomerkki. Nyt muisteltiin yli 400 vuoden takaista sotaa ja Marttilan taistelua 29.8.1599, jolloin Kaarle-herttua  ruotsalaisjoukkoineen voitti kuningas Sigismundin puolesta taistelleet suomalaisjoukon. Tämä voitto lienee ollut Suomelle edullinen, koska tämän jälkeen katolinen usko ei saanut Suomessa valta-asemaansa takaisin. Suomea ei liitetty Puolaan ja suomen kielen asema parani.

Komea kivikasa on vuoden 1599 taistelun muistomerkki.

Taistelujen kulku 1599.

Marttilassa mallia siitä miten härät vetivät vaunuja Härkätiellä. 

Marttilassa en ruokapaikkaa löytänyt, kun oli vasta puoli kolmen aikaan liikkeellä ja lounaan tarjoilu oli lopetettu jo klo 14... Ostin vähän evästä kaupasta, mutta Tarvasjoelta löytyikin pitseria, jossa sain päivän aterian nautittua. 

Marttilan kirjastossa kävin jo viime vuonna yhdellä "mettäreissullani", mutta ajattelin kuitenkin poiketa siellä nytkin. Ovella havaitsin, ettei kirjasto ole auki, mutta siellä on ennakkoäänestys. Menin sisään ja kirjaston henkilökuntaakin oli vielä paikalla ja hän ystävällisesti päästi minut myös "koronasulussa" olleelle parvelle, "koronasulku" oli täälläkin juuri loppunut. Hieno, uudehko (2013)  kirjasto näin pienessä kunnassa.  

Kosken ja Marttilan välillä tajusin mokanneeni, kun en ole muistanut hankkia Koskelta Loisto-kimpan kirjastokorttia, Marttilassa en sitä kehdannut enää pyytää, kun kirjasto oli jo virallisesti kiinni. Myös Somerolta jäi hankkimatta kortti eikä Hämeenlinnassakaan Vanamo-kirjastojen kortin hankinta tullut mieleeni. Taas on syytä palata... Loisto-kimpan kaikki kirjastot  (Aura ja  Pöytyä (ulkoa), Oripää, Loimaa, Koski Tl ja Marttila) on nyt nähty ainakin ulkoapäin. Taitaa olla eka kimppa, joka täysin kierretty.

Pääsin suljettuna olleelle "parvelle", siellä näyttely- ja tapahtumatilaa. 

Taas pyörä odottelee kiltisti kirjaston edessä.

Marttilan kirjasto sijaitsee melkein 10-tieltä Marttilaan tulevan tien risteyksessä.

Kirjaston seinässäkin lukee näyttävästi KIRJASTO, tänne on helppo löytää. 

Taas kerran ihmettelen, mistä on saanut alkunsa "urbaanilegenda" varsinaissuomalaisten tylyydestä? Ksoken kirjaston edessä, kun valmistelin matkaan lähtöä, potkupyörällään paikalta poistunut mummu sanoi minulle "Hei, hei", Marttilassa vastaantulleet pikkutytöt moikkasivat, sekä Kosken että Marttilan kirjastoissa sain todella ystävällisen vastaanoton. Reilu viikko sitten Turussa paikallisasukas ryhtyi kanssamme juttusille, kun aamukävelyllä ihmettelimme entistä sähkölaitoksen rakennusta. Turussa olen ennenkin milloin bussipysäkillä tai parkkimittarilla ajautunut juttusille paikallisten kanssa (murteessa ei voi erehtyä), mitä muualla Suomessa ei kyllä ole tapahtunut. 

Marttilasta poljin Tarvasjoen keskustan kautta yöpaikkaani. Tarvasjoella sorruin (taas) etsimään kirjastoa, muistelen tehneeni niin viime kesänäkin. Tarvasjoen kirjasto on kuitenkin suljettu kunnan liityttyä Liedon kuntaan, käsittämätöntä, Tarvasjoella oli maakunnan vanhin kirjasto.  https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/752815/Maakunnan+vanhin+kirjasto+suljetaan+Tarvasjoella

Mitä? Onko Marttilan ja Tarvasjoen välillä järvi? Eiku..harsoja maassa kasvua vauhdittamassa.

Vaikka Tarvasjoella ei ole kirjastoa, niin jäähallipa siellä on....