Automuseoita matkan varrella

Kuukkeli on jostain syystä päättänyt, ettei Orivedeltä Kangasalle voi ajaa pyörällä kuin E63-tietä (9-tietä)., pyöräilyn GT-kartassa oli kuitenkin reitti hiekkatietä pitkin E63:n ja 58:n välissä. Itse päädyin ajamaan 58-tietä, kun tie Oriveden ja Kangasalan välillä oli pinnaltaan parempaa ja maisemiltaan vaihtelevampaa kuin Mäntän ja Juupajoen väli. Mäet olivat jyrkempiä ja mutkiakin oli enemmän, onneksi myös liikennemäärät olivat vähäisiä. Mukava "vuoristorataosuuskin" välillä oli eli alamäessä hankitulla vauhdilla pääsi lähes seuraavan ylämäen päälle.

Pyöräilyn GT-kartta ehdottaa hiekkatiereittiä.

58-Tien päättyessä on opasteessa Kangasalalle vain moottoritievaihtoehto, ehkä moottoritielle päin kääntymällä olisi löytynyt myös pyöräilyyn sopiva reitti, mutta päädyin ajamaan Lahdentien yli suoraan Mobiliaan päin, niin pitkän olen sitä vierailua hautonut. Olin vuonna 1983 Jämsän automuseolla matkailuneuvojana ja siitä lähtien on pitänyt Vehoniemen museossa käydä, Mobilia on tullut perustettu vasta myöhemmin.  

Olikohan tuo globeliini mummulan seinällä vai jossain naapurissa? 

Mobilian autokylässä ja Vehoniemen automuseossa vierailua suosittelen etenkin lapsiperheille.

Mobilian vierailun jälkeen totesin, että aiemmin suunnittelmani Arboretum  Frick-vierailu tekisi parikymmentä kilometriä lisää päivämatkaan ja Kangasalan kirjastoon poikkeamalla tulisi ainakin kymmenen kilometriä matkaa lisää. Kangasalan kirjastossa vierailin viime sysksyisellä Turun reissulla ja hankin sieltä Piki-kirjastojen kirjastokortinkin silloin, joten sen voin kuitata nähdyksi "projektini" puitteissan. Niinpä suuntasin Mobiliasta suoraan harjua pitkin Vehoniemen automuseoon.

Vehoniemellä on katseltu maisemia ja matkailtu jo pitkään.

Kangasalalla liikkuessa tulee aina mieleeni ensimmäinen kerta, kun näissä maisemissa lapsena perheen kanssa ajeltiin .Taisi  olla vuonna 1972, kun Kangasalla oli asuntomessut. Äiti lauloi "Mä oksalla ylimmällä" ja kertoi laulun kertovan Kangasalan maisemista. 

"Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmä siintää, näen järviä lahtineen. Kas, Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoja hyväelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoja hyväelee."


Ajatuksenani oli ensin majoittua ja lähteä sitten tutustumaan Pälkäneen kirkonkylään ja etsiä kirjasto. Tiet kuitenkin veis suoraan kylille ja niinpä yritin epätoivoisesti löytää kirjastoa sieltä. Majoittumisen jälkeen en enää jaksanut lähteä kirjastoa etsimään vaan tyydyin kävelemään majapaikan läheisyydessä olevalle rauniokirkolle, mielenkiintoinen kohde sekin.

Veturimiesten lakko tuo perjantaille oman haasteensa ja suunnitelmien muutoksen. Piti polkaista Toijalaan ja sieltä junalla Turkuun, mutta joku suunnitelmien muutos tässä on tehtävä. Ei kyllä tuo tämän päivän kylmä vesisade houkuttele polkemaankaan. Ehkä joku bussiviritys tästä kehkeytyy.

Torstain 20.5.21 polkaisu