Pyöräilyn iloa ja tuskaa Turuus'

Olen nyt pyöräillyt reilun kuukauden Turussa. Alkuun tuntui Turun pyöräilyolot todella hienoilta ja pyöräily täällä suurelta ilolta. Maasto-olosuhteiden vuoksi täällä on mukava pyöräillä, en ole kovin moniin jyrkkiin ylämäkiin törmännyt, Kaskenmäen olen pari kertaa työntänyt ylös, kun ei ole ollut alkuvauhtia. Alamäet eivät ole minulle ongelma, kiva päästellä täysillä, jos liikenne ja tienpinta antavat siihen mahdollisuuden.  

Tamperelaisetkin varmasti arvostaisivat sitä, miten helppo on Turusta pyörällä löytää pois. Pyöräilyn viitoitukset ohjaavat niin Lietoon, Raisioon kuin Kaarinaankin ja kaikkiin näihin suuntiin on hienot kevyenliikenteen väylät. 

Tarkempi tutustuminen Turkuun pyörän selässä nosti esiin ilon ohella myös tuskaa, joka tuli pyöräilyolosuhteiden ongelmista. 

Keskustassa on miltei mahdoton pyöräillä, kun torin ympäristö on kaivettu ylös. Myöskään pyöräilylle erikseen ohjattua reitistöä ei ydinkeskustasta löydy, vaan pyöräily tapahtuu suurimmaksi osaksi autokaistoilla, tosin varmaan 50 % ihmisistä ei autoteille uskaltaudu, vaan pyöräilee jalkakäytävillä, vaikka se on "rikollisempaa" kuin kadulla pyöräily. Pyöräilylle osoitettu väylä (kevyen liikenteen seassa tai omana pyöräkaistanaan) voi myös päättyä (ja alkaa) aivan yllättäen, ilman että pyöräilijää mitenkään ohjataan mihin pitäisi mennä. Tosin fiksummat pyöräilijät varmaan kaivavat esiin Turun pyöräilykartan, minä olen vain GoogleMapsin avulla suunnistanut ja vasta tätä kirjoittaessani tajusin, että Turusta löytyy varsin hyvä pyöräilykartta. Netistä löytyy myös paljon valmiiksi suunniteltuja pyöräreittejä Turun ympäristössä, jos ennätän testaan ainakin muutaman niistä.

Kun tutustuu Turun pyöräilykarttaan, niin minulle tuskaa aiheuttaneet epäjatkuvuuskohdat löytyvät... Ehkä minun pitää lukea seuraavan kerran kartta ennalta kunnolla, kun suunnittelen reittiä (ai, niin, mä en paljon suunnittele 😁 tai ainakaan suunnitelmia noudata, varsinkaan keskusta-alueella)

Hämeenkadulla pyörätie alkaa yllättäen. En tässä mutta parissa muussa kohtaa olen saanut torven tööttäyksiä, kun en ole huomannut vieressä kulkevaa pyörätietä ja olen ajanut autokaistalla.

Pyörätie hävisi... Aninkaistenkadun ja Eerikinkadun kulmassa, kiva polkea kadulla tuonne ylämäkeen kohti linja-autoasemaa (ja rautatieasemakin löytyy siltä suunnalta).

Rakennus- ja tietöiden kohdalla ei ole ohjeistettu kiertoreittejä ja myöskään tapahtuma-aikaan ei kiertoreiteille ole ohjeistusta, vain ohje taluttaa pyörää tapahtuma-alueella. Ja kun pyöräilyolosuhteet muualla kuin jokirannassa ovat todella onnettomat, niin jokirannan tapahtumien kiertäminen on ainakin turistille pyörän kanssa miltei mahdotonta. Sattumalta löysin keski-aikatapahtuman aikana Hämeenkadusta eristetyn pyöräkaistan, mutta sinne ei mitenkään ohjattu. 

Turussa on pyöräilijällä mahdollisuus ihan itse keksiä mitä kautta jatkaa matkaa, kun työmaan takia on reitti katkaistu. Aina tällainen vapaus ei kuitenkaan ole ilo, vaan voi aiheuttaa tuskaa.

Pyörien parkkeeraukseen en ole paljon kiinnittänyt huomiota, koska omassa pyörässäni on tällä hetkellä hyvä "jalka", joten voin aika huolettomasti parkkeerata mihin vaan. Erään suuren kauppaketjun kohdalla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että pyöräparkit on jotenkin kätketty rakennuksen taakse tai sivulle, ettei niitä löydä ilman etsimistä, kun ei ole mitään viitoitusta. Sama yritys on satsannut sähköautojen parkkeeraukseen, mutta pyöräilijälle ei ole mitään reittejä tai viitoitusta kaupan pyöräparkkiin ja esimerkiksi pyörätie voi olla toisella puolella katua, mutta sieltä ei ole liittymää kaupan pihaan. Tämän olen todennut useamman ao. ketjun kaupan kohdalla.

Onkohan pyöräparkkien sijoittelussa jokin pielessä, kun ei pyöriä riitä virallisiin parkkeihin, mutta erilaisiin aitoihin yms on pyöriä kiinnitetty ympäri kaupunkia.

Siis kyllä on Jypsiä ikävä, Jyväskylässä pyöräilyseuralaiset aktiivisesti puuttuvat pyöräliikenteen ongelmakohtiin ja mm. pitävät huolen, että kiertoreitit erilaisten poikkeusolojen vallitessa on asianmukaisesti merkitty. Pitkään jatkunut yhteistyö Jyväskylän kaupungin kanssa on tuottanut hedelmää ja puolin ja toisin kaupunki ja pyöräilijät arvostavat toisiaan ja toistensa näkemyksiä.

Kiinteä viitoitus on hyvää, mutta tapahtuma-alueen tungoksessa voi olla haasteellista taluttaa täydessä retkivarustuksessa olevaa pyörää. Tietysti Turussa on vaikea löytää kunnollista kiertoreittiä Aurajoen rantaa kulkeville väylille, kun torin ympäristö on myllätty auki. Ehkä nuo kiertoreitit voisi merkitä jo aiemmin, niin että matkaajat, jotka eivät halua tuonne tungokseen pyörineen tunkea, voisivat valita reittinsä  esimerkiksi satamaan jo aiemmin. 

Hämeenkadulle oli keskiaikatapahtuman ajaksi eristetty oikein aidalla pyörätie, valitettavasti mitään viitoitusta tähän reitille en havainnut.

Förillä pääsee pyörän kanssa kätevästi Aurajoen yli, alajuoksulla on heinäkuussa "pikku-Föri", jossa pyörän kuljettaminen on suurempi haaste, kun laiturille on useampi porras ja tilat lautalla aika ahtaat.

Ei vain torin ympäristössä, vaan muuallakin rakennetaan. Tässä on ensin viitta, että Raisioon pääsee ajamalla suoraa ja seuraavassa hetkessä reitti katkeaa nuoliin oikealle ja vasemmalle.. Kumpaankas suuntaan sitä lähtiskään?? Ensin näyttää oikea paremmalta vaihtoehdolta (normaalioloissa sitä kautta pääsisi näppärästi), mutta olen käynyt tutkailemassa, että reitti oikealle katkeaa lopullisesti parin sadan metrin päässä samaisen työmaan vuoksi.

Hämeen suuntaa pääsee nyt näppärästi aivan uutta pyörätietä ainakin Lietoon asti.

Pyöräilijät oikeelle, kävelijät vasemmalle. Arvostaisin, jos kävelijöiden merkkiin olisi lisätty esim viittaus mahdollisiin portaisiin, niin en turhaan yrittäisi sitä kautta mennä (joenrantareitti tietty minua kiehtoisi).

Kylläpä mieltä ilahduttaa tällainen pyöränhuoltopiste. 

Mukulakivipäällyste ei ole pyöräilijän mielimaastoa.

Yksi ikuisuus ongelma on tietysti pyöräparkit. Kaarinan kirjaston edessä olisi tilaa kunnon pyöräparkille, muttei siinä sellaista näy olevan. Ehkä ei sovi arkkitehtuuriin😕 tai jäi minulta huomaamatta, kun ajoin tietysti punaisena loistavan sisäänkäynnin viereen. 

Jokirannassa on kiva ajella, jos ei ole kiire minnekään ja kestää jatkuvan muun liikenteen väistelyn. Jonkinlainen "kaistoitus" olisi toivottavaa, tai että kävelijät edes itse oivaltaisivat, että heidän kannattaa kulkea kivetyllä alueella ja jättää asfaltoitu alue pyöriä käyttävälle liikenteelle.

Torin ympäristö on täysin myllätty, jopa pyörän taluttaminen kapeilla kujilla ihmisvilinässä on välillä hankalaa.

Yo-kylässä on pyöräpysäköintipaikkoja todella hyvin ja vara valita jättääkö pyöränsä oven pieleen taivasalle vai pyöräkatokseen tai ihan pyörävajaan (jossa tosin ei ole runkolukitusmahdollisuutta). Ja Fölläritkin tulivat lopulta RuisRockin kynnyksellä käyttöön ja niitä löytyi parkkeerattuna ihan kotiovelle.

Tähänkään en olisi "eksynyt", jos olisi aiemmin ollut viittaus portaisiin. Hyvin kyllä sain pyöräni pudoteltua porras kerrallaan noin 100 porrasta alas. 

Kaskenkadun mäen kyllä työnsin pari kertaa ylös jalkakäytävää pitkin, pyöräkaistaa pitkin en kehtaa pyörää työntää. Tämä kuva ei anna oikeaa kuvaa mäen jyrkkyydestä.

Pyöräkaista päättyy Itäisellä Pitkäkadulla. Tästä pitäisi pyöräilykartan reitityksen mukaan siirtyä vasemmalle Kupittaankadulle pyöräilemään, mutta kun ei ole mitään opastusta,  niin pyöräily jatkuu autojen seassa (ainakin tällaisella turistilla). 

Nyt on hyvin merkitty kaistat pyöräilijöille ja kävelijöille ja vieläpä bussipysäkin sijoittelu on erinomainen !😄