Turku nähty

Turku on nyt melko perusteellisesti nähty, mutta tänne voin palata toistenkin. Olen pyöräillyt täällä nyt lähes kaksi kuukautta. Muutaman kerran olen saanut myös autokyytiä (kiitos Juli, Liisa, Jokke ja Anne).

Kuvia en tähän postaukseen laita, seuraavaan postaukseen sitten, kunhan ennätän kotosalla rauhassa niitä tutkailla.

Vuosia sitten mietin, miten saisin vietettyä “arkea” jossain vieraassa kaupungissa (etätyötä ei meidän firmassa silloin oikein suosittu). Ajattelin, että voisin puoli vuotta - vuoden viettää eri Suomen kaupungeissa. Tätä parin kuukauden jaksoa ei kyllä voi oikeaksi arjeksi luokitella, vaan tämä on ollut pitkä loma. Mutta kuitenkin kokemus pidemmästä oleskelusta poissa kotoa. Aikuisena en varmaan ole samassa osoitteessa yli kuukautta yhteen menoon majoittunut, aina on tullut vähintäänkin mummulareissu katkaisemaan majoitusputket. Nyt olin siis reilusti yli kuukauden samassa kohteessa eikä aika tullut pitkäksi.

Turusta on löytynyt joka päiväksi uutta katsottavaa ja tekemistä. Kotona ei  ehkä olisi tullut joka päivä lähdettyä liikkeelle, ainakin sadepäivinä olisi ollut vaikea motivoida itseään liikkumaan. Auton vein heti alussa kotiin, poikani on kesän ajellut sillä, minä olen tyytynyt pyörän kyytiin. Yllättävän vähän on kuitenkin pyöräilykilometrejä kertynyt, vaikka lähes joka päivä olen polkenut.  

Eniten olen kotoa kaivannut järveä ja uimapaikkaa En ole koskaan asunut näin kaukana uimarannasta (lähin ranta noin kuuden kilometrin päässä ja maauimaloihinkin matkaa yli kolme kilometriä). Toinen kaipaamani asia on pihalla olevien istutusten kasvun seuraaminen, pelkään, että kirsikkani ovat joutuneet parempiin suihin ennen kuin ennätän niitä suojaamaan ja poimimaan.

Turku on Suomen mittapuussa varsin historiallinen paikkakunta ja täällä todella löytyy tekemistä ja tutkimista. Paljon on tapahtumia, jotka olen bongannut vasta jälkikäteen. Ja monessa nähtävyydessä voin käydä vielä vastaisuudessakin. 

Kesään on mahtunut yllättäviä kohtaamisia, vanhoja tuttuja, vähän taapero elämän seurantaa, vaihtuvia “kämppiksiä”, yksinkin elämistä hetkittäin, koiruuden kanssa samassa taloudessa elämää. Siis varsin vilkasta ja monipuolista eloa, kun vertaa yksin kotona vietettyyn talveen.  

Kaikille tilastoja rakastaville keräilin vähän lukumääriä, en ole mikään innokas päiväkirjan pitäjä, joten suurin osa “faktoista” on kerätty hataran muistini uumenista. Linkkejä en harrasta, kun ei tiedä koska yhteydet häviävät eli googleta tai kysäise minulta, jos joku erityisesti kiinnostaa.

pyöräilykilometrejä noin 1200 km

pyöräilypäiviä noin 45 päivää

Uimassa / vesijuoksemassa:

Kupittaan maauimala 3x

Samppalinnan maauimala 4x

Kakskerran järvi 1x

Maarian hiekkakuopat 1x

Museot museokortilla:

Forum Marinum

Suomen Joutsen  2x

Sigyn 1x

Sotalaivat 1 x

Bore 1 x

Museorakennuksessa 1 x

Sibeliusmuseo (myös konsertti pihalla)

Aboa Vetus Ars Nova 2x (3x jos lasketaan hukkareissu mukaan)

Turun linna 2x  (kiitos Oona seurasta 2.käynnillä, oli myös opastus)

Liedon Vanhalinna (jäi lupaukseni Aimo-koiralle lunastamatta ja luontopolut kiertämättä)

Apteekkimuseo 2x

WAM Wäino Aaltosen museo

Taidemuseo 3x (rakennus ja lahjoitushistoria mielenkiintoisia)

Luostarinmäki

Tuomiokirkkomuseo

Paimion käsityömuseo (maksoin jo sähkömuseossa, tietämättä, että on museokortti kohde)

Louhisaari (tosin unohdin käyttää museokorttia)

Muut nähtävyydet

Vartiovuori

Kakolan museo (ei käy museokortti)

Kahvimuseo Liedon … (vapaaehtoinen pääsymaksu, ei museokortti)

Lasarettimuseo (ilmainen)

Kuusiston piispanlinna

Harjattulan kartano alue

Sähkömuseo Paimiossa (ei käy museokortti, haluan mennä vielä uudelleen)

Kirkot ja hautausmaat:

Pyhän Katariinan kirkko + hautausmaa

Taalintehtaan kirkko

Dragsfjärdin hautausmaa

Kemiön kirkko + hautausmaa

Turun hautausmaa

Maarian kirkko  + hautausmaa

Tuomiokirkko

Paimion kirkko + hautausmaa

Kakskerran kirkko (ulkopuolelta) + hautausmaa (Tamara Lundin hauta)

Naantalin kirkko + hautausmaa

Raision kirkko (ulkopuolelta) + hautausmaa

Raision Alppiruusupuisto (kiitos Juli)

Koroisten alue

Kesäteatterit:

Hetki lyö (Ruissalon kesäteatteri) (kiitos seurasta Tarja, Anne ja Jouko)

Kesäteattereissa ois kyllä voinut käydä enemmänkin...

Ohjatut kävelyretket yms

Salaperäinen Turku

Hautausmaakävely “Makkaramestarista Salvusälliin”

Löytöretki Turkuun (kiitos Antti, ehdottomasti yllättävin kohtaaminen)

Arvokasta arkkitehtuuria

Kakolan kierros

Brinkhallin kartano

Paimion parantola

Kirjastoja:

Liedon pääkirjasto

Kaarinan pääkirjasto

Raision pääkirjasto

Nummen kirjasto (useita kertoja, myös lainoja täältä, tätä tulee ikävä, vain kilometrin päässä)

Turun pääkirjasto (useita kertoja)

Naantalin pääkirjasto

Littoisten kirjasto (omatoimiaikana)

Askaisten ex-pääkirjasto (on kyllä pienin näkemäni yleinen kirjasto)

Tapahtumia;

Keskiaikamarkkinat kolmena päivänä (kiitos Ella, Essi, Immo, Olavi, Anne ja Jouko)

Turnajaiset (kiitos Mimmi)

Pyöräilyn iloa ja tuskaa Turuus'

Olen nyt pyöräillyt reilun kuukauden Turussa. Alkuun tuntui Turun pyöräilyolot todella hienoilta ja pyöräily täällä suurelta ilolta. Maasto-olosuhteiden vuoksi täällä on mukava pyöräillä, en ole kovin moniin jyrkkiin ylämäkiin törmännyt, Kaskenmäen olen pari kertaa työntänyt ylös, kun ei ole ollut alkuvauhtia. Alamäet eivät ole minulle ongelma, kiva päästellä täysillä, jos liikenne ja tienpinta antavat siihen mahdollisuuden.  

Tamperelaisetkin varmasti arvostaisivat sitä, miten helppo on Turusta pyörällä löytää pois. Pyöräilyn viitoitukset ohjaavat niin Lietoon, Raisioon kuin Kaarinaankin ja kaikkiin näihin suuntiin on hienot kevyenliikenteen väylät. 

Tarkempi tutustuminen Turkuun pyörän selässä nosti esiin ilon ohella myös tuskaa, joka tuli pyöräilyolosuhteiden ongelmista. 

Keskustassa on miltei mahdoton pyöräillä, kun torin ympäristö on kaivettu ylös. Myöskään pyöräilylle erikseen ohjattua reitistöä ei ydinkeskustasta löydy, vaan pyöräily tapahtuu suurimmaksi osaksi autokaistoilla, tosin varmaan 50 % ihmisistä ei autoteille uskaltaudu, vaan pyöräilee jalkakäytävillä, vaikka se on "rikollisempaa" kuin kadulla pyöräily. Pyöräilylle osoitettu väylä (kevyen liikenteen seassa tai omana pyöräkaistanaan) voi myös päättyä (ja alkaa) aivan yllättäen, ilman että pyöräilijää mitenkään ohjataan mihin pitäisi mennä. Tosin fiksummat pyöräilijät varmaan kaivavat esiin Turun pyöräilykartan, minä olen vain GoogleMapsin avulla suunnistanut ja vasta tätä kirjoittaessani tajusin, että Turusta löytyy varsin hyvä pyöräilykartta. Netistä löytyy myös paljon valmiiksi suunniteltuja pyöräreittejä Turun ympäristössä, jos ennätän testaan ainakin muutaman niistä.

Kun tutustuu Turun pyöräilykarttaan, niin minulle tuskaa aiheuttaneet epäjatkuvuuskohdat löytyvät... Ehkä minun pitää lukea seuraavan kerran kartta ennalta kunnolla, kun suunnittelen reittiä (ai, niin, mä en paljon suunnittele 😁 tai ainakaan suunnitelmia noudata, varsinkaan keskusta-alueella)

Hämeenkadulla pyörätie alkaa yllättäen. En tässä mutta parissa muussa kohtaa olen saanut torven tööttäyksiä, kun en ole huomannut vieressä kulkevaa pyörätietä ja olen ajanut autokaistalla.

Pyörätie hävisi... Aninkaistenkadun ja Eerikinkadun kulmassa, kiva polkea kadulla tuonne ylämäkeen kohti linja-autoasemaa (ja rautatieasemakin löytyy siltä suunnalta).

Rakennus- ja tietöiden kohdalla ei ole ohjeistettu kiertoreittejä ja myöskään tapahtuma-aikaan ei kiertoreiteille ole ohjeistusta, vain ohje taluttaa pyörää tapahtuma-alueella. Ja kun pyöräilyolosuhteet muualla kuin jokirannassa ovat todella onnettomat, niin jokirannan tapahtumien kiertäminen on ainakin turistille pyörän kanssa miltei mahdotonta. Sattumalta löysin keski-aikatapahtuman aikana Hämeenkadusta eristetyn pyöräkaistan, mutta sinne ei mitenkään ohjattu. 

Turussa on pyöräilijällä mahdollisuus ihan itse keksiä mitä kautta jatkaa matkaa, kun työmaan takia on reitti katkaistu. Aina tällainen vapaus ei kuitenkaan ole ilo, vaan voi aiheuttaa tuskaa.

Pyörien parkkeeraukseen en ole paljon kiinnittänyt huomiota, koska omassa pyörässäni on tällä hetkellä hyvä "jalka", joten voin aika huolettomasti parkkeerata mihin vaan. Erään suuren kauppaketjun kohdalla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että pyöräparkit on jotenkin kätketty rakennuksen taakse tai sivulle, ettei niitä löydä ilman etsimistä, kun ei ole mitään viitoitusta. Sama yritys on satsannut sähköautojen parkkeeraukseen, mutta pyöräilijälle ei ole mitään reittejä tai viitoitusta kaupan pyöräparkkiin ja esimerkiksi pyörätie voi olla toisella puolella katua, mutta sieltä ei ole liittymää kaupan pihaan. Tämän olen todennut useamman ao. ketjun kaupan kohdalla.

Onkohan pyöräparkkien sijoittelussa jokin pielessä, kun ei pyöriä riitä virallisiin parkkeihin, mutta erilaisiin aitoihin yms on pyöriä kiinnitetty ympäri kaupunkia.

Siis kyllä on Jypsiä ikävä, Jyväskylässä pyöräilyseuralaiset aktiivisesti puuttuvat pyöräliikenteen ongelmakohtiin ja mm. pitävät huolen, että kiertoreitit erilaisten poikkeusolojen vallitessa on asianmukaisesti merkitty. Pitkään jatkunut yhteistyö Jyväskylän kaupungin kanssa on tuottanut hedelmää ja puolin ja toisin kaupunki ja pyöräilijät arvostavat toisiaan ja toistensa näkemyksiä.

Kiinteä viitoitus on hyvää, mutta tapahtuma-alueen tungoksessa voi olla haasteellista taluttaa täydessä retkivarustuksessa olevaa pyörää. Tietysti Turussa on vaikea löytää kunnollista kiertoreittiä Aurajoen rantaa kulkeville väylille, kun torin ympäristö on myllätty auki. Ehkä nuo kiertoreitit voisi merkitä jo aiemmin, niin että matkaajat, jotka eivät halua tuonne tungokseen pyörineen tunkea, voisivat valita reittinsä  esimerkiksi satamaan jo aiemmin. 

Hämeenkadulle oli keskiaikatapahtuman ajaksi eristetty oikein aidalla pyörätie, valitettavasti mitään viitoitusta tähän reitille en havainnut.

Förillä pääsee pyörän kanssa kätevästi Aurajoen yli, alajuoksulla on heinäkuussa "pikku-Föri", jossa pyörän kuljettaminen on suurempi haaste, kun laiturille on useampi porras ja tilat lautalla aika ahtaat.

Ei vain torin ympäristössä, vaan muuallakin rakennetaan. Tässä on ensin viitta, että Raisioon pääsee ajamalla suoraa ja seuraavassa hetkessä reitti katkeaa nuoliin oikealle ja vasemmalle.. Kumpaankas suuntaan sitä lähtiskään?? Ensin näyttää oikea paremmalta vaihtoehdolta (normaalioloissa sitä kautta pääsisi näppärästi), mutta olen käynyt tutkailemassa, että reitti oikealle katkeaa lopullisesti parin sadan metrin päässä samaisen työmaan vuoksi.

Hämeen suuntaa pääsee nyt näppärästi aivan uutta pyörätietä ainakin Lietoon asti.

Pyöräilijät oikeelle, kävelijät vasemmalle. Arvostaisin, jos kävelijöiden merkkiin olisi lisätty esim viittaus mahdollisiin portaisiin, niin en turhaan yrittäisi sitä kautta mennä (joenrantareitti tietty minua kiehtoisi).

Kylläpä mieltä ilahduttaa tällainen pyöränhuoltopiste. 

Mukulakivipäällyste ei ole pyöräilijän mielimaastoa.

Yksi ikuisuus ongelma on tietysti pyöräparkit. Kaarinan kirjaston edessä olisi tilaa kunnon pyöräparkille, muttei siinä sellaista näy olevan. Ehkä ei sovi arkkitehtuuriin😕 tai jäi minulta huomaamatta, kun ajoin tietysti punaisena loistavan sisäänkäynnin viereen. 

Jokirannassa on kiva ajella, jos ei ole kiire minnekään ja kestää jatkuvan muun liikenteen väistelyn. Jonkinlainen "kaistoitus" olisi toivottavaa, tai että kävelijät edes itse oivaltaisivat, että heidän kannattaa kulkea kivetyllä alueella ja jättää asfaltoitu alue pyöriä käyttävälle liikenteelle.

Torin ympäristö on täysin myllätty, jopa pyörän taluttaminen kapeilla kujilla ihmisvilinässä on välillä hankalaa.

Yo-kylässä on pyöräpysäköintipaikkoja todella hyvin ja vara valita jättääkö pyöränsä oven pieleen taivasalle vai pyöräkatokseen tai ihan pyörävajaan (jossa tosin ei ole runkolukitusmahdollisuutta). Ja Fölläritkin tulivat lopulta RuisRockin kynnyksellä käyttöön ja niitä löytyi parkkeerattuna ihan kotiovelle.

Tähänkään en olisi "eksynyt", jos olisi aiemmin ollut viittaus portaisiin. Hyvin kyllä sain pyöräni pudoteltua porras kerrallaan noin 100 porrasta alas. 

Kaskenkadun mäen kyllä työnsin pari kertaa ylös jalkakäytävää pitkin, pyöräkaistaa pitkin en kehtaa pyörää työntää. Tämä kuva ei anna oikeaa kuvaa mäen jyrkkyydestä.

Pyöräkaista päättyy Itäisellä Pitkäkadulla. Tästä pitäisi pyöräilykartan reitityksen mukaan siirtyä vasemmalle Kupittaankadulle pyöräilemään, mutta kun ei ole mitään opastusta,  niin pyöräily jatkuu autojen seassa (ainakin tällaisella turistilla). 

Nyt on hyvin merkitty kaistat pyöräilijöille ja kävelijöille ja vieläpä bussipysäkin sijoittelu on erinomainen !😄