Talkoilua keskiajassa ja turismia nykyajassa

Olin toistamiseen talkoolaisena Hämeen keskiaikamarkkinoilla ja talkoilun ohella ennätin pyöriä myös turistina Hämeessä. 

Hattulan kirjasto

Ensimmäinen talkoopäiväni päättyi sen verran varhain, että ennätin vierailla Hattulan kirjastossa. Jostain kumman syystä Hattulan kirjasto oli jäänyt bongaamatta, vaikka olen tässä parin vuoden aikana kaksikin kertaa Hämeenlinnassa viettänyt useamman päivän. Edellisillä reissuilla kävin Hattulan vanhassa kirkossa, mutta seurueeni eivät olleet kirjastoista kiinnostuneita, joten siksi en itsekään käynyt kirjastossa. Tosin viime kesänä olisin voinut yksikseni käydä kirjastossa, mutta ilmeisesti vain unohtui, ehkä talkoilin ahkerammin. Nyt sitten tämän aukon sivistyksessä korjasin. 

Linnanpuisto vielä aika paljaana tiistaina, perjantaina alueella on jo täysitohina päällä viikinkileirin alueella.

Hetkinen... Juteinitalo... kukas tämä Juteini oli?

Jaakko Juteini "Arvon mekin ansaitsemme...", jotain tuttua. Googlen avulla tämäkin selvisi, hän oli suomenkielisen kansallisromanttisen kirjallisuuden uranuurtaja. Patsaaseen on kirjoitettu hänen kuuluisimmat sanansa ja kirjaston talo nimetty hänen mukaansa.

Kirjastossa oli esillä toinen toistaan hienompia linnunpönttöjä, jotka olivat osallistuneet jo päättyneeseen äänestykseen.

Myös taidenäyttely oli kirjastossa.

Äänestyksen lisäksi kirjasto tuntui olevan muutenkin kiinnostunut linnunpöntöistä, kun palauteillekin oli oma pönttö.

Hattulan kirjasto oli hyvin viihtyisä, tässä lastenosastoa.

Hieno yksityiskohta tuo "kirjakasa" pöytänä.

Leffaharrastajille kiva "kädenojennus", kun lainaa tarpeeksi leffoja, saa lahjaksi kolme leffaa. 

Uskollinen "ratsuni", jo täysi-ikäinen (19 v) "Niskahiki" kulki taas mukanani auton peräkoukussa. Se on mainio kumppani siirryttäessä autolta talkoopaikalle ja muutenkin pieniin retkiin reissun aikana. Hämeenlinnassa tuli ajeltua ihan vaan "siirtymäajoja" autolta festaripaikalle ja takaisin noin 15 kilometriä. Olihan pyörällä mukavampi liikkua ja hieman nopeampikin (tosin pyörä piti aina laittaa auton perään telineeseen) kuin kävellen.  

Iittalassa naivismia, lasia ja puoteja

Toisena talkoopäivänä työni alkoivat vasta iltapäivällä, joten ennätin sadepäivän ratoksi vierailla Iittalassa. Naivistien näyttely oli mielenkiintoinen ja lasitehtaassakin kävin katsomassa, kun ihmiset tekivät töitään lasinpuhalluksen yms parissa. Lasitehtaalta en viitsi julkaista kuvia, koska kuvissa on työntekijöitä työnsä äärellä. Iiittalassa on myös monta mielenkiintoista puotia, onneksi sain ostohaluni hillittyä.

Upea lankakauppa ja paljon muita puoteja oli Lasimäellä Iittalassa. Lankakaupat ovat siitä ikäviä, että pitää itselleen kokoajan vakuuttaa, että kyllä kotona on riittävästi lankoja ja että ne kotona olevat pitää ensin kutoa pois.

Hieno taideteos tämäkin, "kierrätyskahvikuppi".

Parolan panssarimuseo

Jossain sentään olen käynyt aiemminkin, Parolan panssarimuseossa kansakoulun retkellä vuonna 1970. Ehkä oli jo aika päivittää panssarivaunutietämystäni tälle päivälle... tai siis museossahan oli vanhaa kalustoa eli ei siis päivittynyt kovin paljon tietämykseni, jota ei ennestäänkään ollut ripaustakaan. 

Vähän päivitin panssaritietämystäni vuosikymmenten tauon jälkeen, mutta hataraa se edelleen on.

Mielenkiintoista "bikepackingia" vuosikymmenten takaa. Runkolaukku tehty puusta.

Varsinaiset festarit

Varsinaiset festarit ovat kolmipäiväiset. Perjantai-aamuna talkootyöt alkoivat anivarhain kauppiaiden opastuksella myyntipaikoilleen, puolilta päivin päästettiin yleisö alueelle. Minulta loppuivat talkootyöt yhden aikaan, joten jäi hyvää aikaa kierrellä vielä festarialueella ja vierailla linnassakin. Illaksi olin ostanut lipun Viikinkien pitoihin. Ruoka oli hyvää, mutta "buffet-tarjoilu" vähän latisti juhlamieltä.

Linnaan kapuamalla avautui hienot maisemat myös festivaalialueelle.

Linnasta näkee tietysti myös junaradalle, kun sieltäkin näkee linnan

Ensimmäisenä festariaamuna kampaaja loihti ilmaiseksi kampauksia talkoolaisille

Perun perukoilla

Tein huhtikuussa parin viikon reissun Perun perukoille. Matkalla en monta kirjastoa enkä pyöräilijää nähnyt, muuten oli kiva reissu ja tuli paljon käveltyä. Portaita riitti, vaikken Inka-polkua vaeltanutkaan (onneksi, olisi näillä kymmenillä ja kiloilla varmaan olleet polvet entiset sen porrasramppaamisen jälkeen). Ainakin seuraavat paikat reittimme piti sisällään Lima-Arequipa-Colca-kanjoni-Puno-Titicaca(Uros-saaret)-Cusco-Pyhälaakso-Cusco-Ollantaytambo-MachPicchu-Cusco-Lima. 

Sinänsä mielenkiintoista, että tuntui, etten aina oikein tiennyt missä olin eilen, mihin menen huomenna. Outo tunne, kun on yleensä tottunut itse organiseeraamaan reissunsa ja pysymään kartalla.

Tässä paluu reissutunnelmiin kuvien kautta.

Mennen tullen oli koneen vaihto Amsterdamissa.

Kartalla kohteet, joissa Perussa kävimme.

Olihan se aika pitkä lentomatka.

Parque del Amor, Rakkauden puisto Tyynenmeren rannalla, mosaiikkipenkkejä, veistoksia ja upeat näkymät Liman lahdelle. 

Rakkauden puistossa oli tietty kasapäin rakkauslukkoja.

Nämä taitaa olla ainoat Perussa näkemäni kaupunkipyörät. Bongasin nämä Limassa linja-autonikkunasta.

.

Limassa oli useita "naispatsaita" eri tavoin maalattuna.

Limasta jatkoimme matkaa Arequipaan, jossa tutustuimme mm. Santa Catalinan luostariin, johon on aikoinaan tytöt tulleet 12-vuotiaina ja neljä ensimmäistä vuotta asuneet tällaisessa huoneessa.

Santa Catalinan luostarin kujaa.

"Oikea" inkkari.

Alpakoilla oli "korvakorut", joista omistaja tunnistaa ne.

Pääsimme uimaan kuumiin lähteisiin.

 

Aamukävelyllä Punossa löytyi tämä hurja patsas.

Titicaca-järvi on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi (3821 m), jossa on merenkulkua ja se on myös Etelä-Amerikan suurin järvi. Meidän piti yöpyä perhemajoituksessa Titicaca-järven saaressa, mutta turvallisuustilanteen vuoksi jouduimme lähtemään Cuscoon päivää aiemmin. Seuraavana päivänä olisi vaarana olleet mielenosoitukset ja bussikaappaukset (mikäli oikein ymmärsin).

Uros-saaret ovat Titicaca-järven ja ehkä koko Perun suosituimpia nähtävyyksiä. Saaret on tehty totoro-kaisloista ja ne syntyivät, kun paikalliset pakenivat inkojen hyökkäyksiä. 

 

Nykyisin Uros-saarilla asuu noin 300 henkeä. Saaret ovat eri kokoisia ja niillä asuu yksittäisiä perheitä tai laajempia perhekuntia.

Melko vähän näkyi minkäänlaisia polkupyöriä liikenteessä, jokunen perinteinen lastipyörä sentään matkan varrella näkyi.

Cuscossa kävelimme illalla katsomaan pääsiäiskulkuetta, kun tämän kirjaston ohittaessamme vuosia Cuscossa asunut oppaamme kertoi, että on nähnyt tämän kirjaston olevan kaksi kertaa avoinna. Yritin myöhemmin löytää kirjaston, mutten onnistunut, joten en päässyt tutkimaan oliko sillä aukioloaikoja.

1400-luvulla rakennettu Sacsayhuamán linnoitus Cuscon kaupungin pohjoislaidalla. Cusco on Inka-imperiumin historiallinen pääkaupunki. 

Sacsayhuamán linnoitus ja Cuscon kaupunki on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1983.

Cuscossa oli pyöräilyä priorisoitu, muttei kyllä pyöräilijöitä näkynyt.

Torikauppaa suoraan maasta kadun varrella.

Eläinten "turpia" myynnissä kauppahallissa.

Perunavalikoima on Perussa varsin laaja, yli 3000 lajiketta.

Cuscossa riitti portaita kiivettäväksi. 

Myös kukkia riitti portaiden vierellä ihailtavaksi.

Marsuja vartaissa....

..ja marsua lautasella. Varovasti maistoin, mutten voi sanoa kunnolla syöneeni.

Mihinköhän he kapuavat?

..ilmeisesti yöpymään näihin kapseleihin vuoren rinteelle. (skylodge) Olisi tainnut minulta jäädä kapuamatta.

Ollantaytambon kylässä pääsimme vierailulle kotiin, jossa oli myös käsityöverstas, myymälä sekä marsut juoksivat pitkin lattiaa.

Ollantaytambossa kävimme myös suomalaisen Päivin "pupukahvilassa".

Torilla kanat "koivet pystyssä"

Tälläisiä kadulla nukkuvia koiria oli paljon.

Kylmäketju saattaa vähän katketa.

Vihanneskauppiaita markkinoilla.

Tällä "urheilullisella" koiralla on varmaan omistaja.

Tämän koiran omistaja lienee innokas Brasilian kannattaja.

Moray on yksi kuuluisista inkaraunioista Cuscon lähellä. Inkojen edistyksellisessä "terassiviljelyjärjestelmässä" eri kerroksissa on erilainen mikroilmasto ja näin ollen eri kerrokset  soveltuvat ilmasto-olosuhteidensa vuoksi eri lajikkeiden viljelyyn. 

Cuscon Plaza de Armas -aukion suihkulähde.

Cuscon kaupungin portti.

Cuscon kaupunki on rakennettu puuman muotoon, tässä kadussa ollut "kompassi".

Pääsiäislauantain "muusiannos" yllätti iloisesti.

Juna Ollantaytambosta MachuPicchuPuebloon seurasi koko matkan vuolaasti virtaavaa Urubambajokea.

  

Inkavaelluksen kantajat vaelsivat kantamuksineen sateessa.

Junalla päästiin ihan hotellin oven pieleen MachuPicchuPueblossa.

Kirjasto löytyi MachuPicchuPueblossa (Aquas Calienties), mutta eihän se aamulla anivarhain ollut auki. 

Paddington on istahtanut evästämään MachuPicchuPueblossa, hänellä on täältä vielä matkaa kotiseudulleen Perun perukoille.

MachuPicchuPueblo oli mielenkiitoinen kaupunki, tosin turismin kyllästämä. 

Aamulla anivarhain oli myyntikojut pakattu suojaan.

MachuPicchuPueblossa jonotettiin MachuPicchuun lähteviä busseja.

MachuPicchu oli kyllä näkemisen arvoinen.  

Ei voi kuin ihalla näitä hienoja "veden ohjausjärjestelmiä". Millä nääkin on kaiverrettu..

Kyllä se junan "häntäkin" tulee perässä.

Radan varressa oli merkkejä kevään tulvasta hiekkasäkkien muodossa.

Poliisit ohjasivat liikennettä myös valo-ohjatuissa risteyksissä ruuhka-aikana.

Inka-museon kirjastoon kurkistin vähän ovelta. Sitten iski ujous/pakokauhu, että joku kysyy mitä täältä haet. 

Piti vielä ennen kotiinlähtöä käydä ostamassa alpakkalankaa. Kiitokset Päiville vinkistä mistä löytyi "kunnollinen" lankakauppa.