Kirkkokonsertti ja ITE-taidetta Vaasassa

Aamu Mustasaaressa valkeni varsin pilvisenä ja tihkusateisena, joten ei houkutellut ajella Maalahden tai Laihian kirjastoihin, kuten ensin suunnittelin. Niinpä suuntasin Vanhaan Vaasaan ilman sen tarkempia suunnitelmia. Kovin tarkkaan en ollut etukäteen suunnitellut mitä Vaasassa haluaisin nähdä. Niinpä Vaasassa viettämieni puolentoista päivän aikana vastaani tuli kivoja yllätyksiä ja kohtaamisia. En ollut suunnitellut meneväni illalla kirkkokonserttiin, kun majapaikastani oli keskustaan hieman matkaa ja sää melko sateinen. Kuitenkin poikkesin katsomassa Vaasan kirkkoa ja siellä oli illan konsertin harjoitukset menossa. Ja harjoittelemassa oli sukulaislikka, Jonna Pirttijoki (tuleva tangokuningatar?).  Jonna innosti minut illan konserttiin, jossa tapasin hänen isänsä (serkkuni)  ja äitinsä. 

Alkulan tilalla on Vaasan 4h-yhdistyksen toimipaikka ja sieltä löytyi "kuninkaallinen puutarha", jota "kuningas" vartioi.

Näinkin voi kasvatuslaatikot asetella.

Onneksi ei ollut liian märkää historiapolun kiertämiseen.

Vanhasta Vaasasta löytyi Pyhän Marian kirkon rauniot, kirkko tuhoutui Vaasan palossa1852. Tämän palon jälkeen Vaasan keskusta rakennettiin uudelleen lähemmäs merta. 

Mielenkiintoinen tämä koivun runko, varmaan melkoisen paljon elämää nähnyt.

Legendaarinen Datsun 100A museossa. Ollessani töissä "muutama" vuosi sitten automuseossa oli Datsun 100A vielä ihan käyttöauto. 

Myös polku- ja leikkiautoja löytyi automuseosta.

Automuseosta löytyi myös polkupyöriä. Kerrassaan monipuolinen ja mielenkiintoinen museo.

Vaasan rautatieasemalla on hieno pyörätalli, mutta en tällä reissulla kaivannut tätä palvelua. Tosin muualla Vaasassa en kummoisia pyörän parkkeerausmahdollisuuksia huomannut.

Vaasan kirjasto ilahdutti viihtyisyydellään ja avaruudellaan.

Vielä löytyi vanha, kunnon kortistokaappi, tosin se oli ihan tyhjä. Muistelen urani ensimmäisiltä vuosilta, kun olin "kotikirjastossani" ja mietin, että katsonpa jotain kortista ja käännyin katsomaan kortistolaatikoita... ja tajusin, että eihän enää ole kortistoja vaan "Askosta" (ensimmäinen asiakaskäyttöliittymä) kirjat löytyvät. 

Tämäkin tuli minulle yllätyksenä, kirjastomuseo. Ajattelin odotella puolituntia, että museo aukeaa. Kun sitten ihmettelin, etten päässyt hissillä museon kerrokseen, luin vähän tarkemmin tuon aukioloajan... vain maanantaisin auki, joten jäi vierailematta kirjastomuseossa tällä kertaan. Suomen ensimmäinen kirjasto perustettiin Vaasaan 1794. 

Tämä on varmaan "myrkkykaappi", luin siitä vasta tätä blogia kirjoittaessani, joten en sen sisältöä tajunnut tarkemmin tutkia.  Toisen maailmansodan jälkeen valvontakomissio puuttui kirjastojen kokoelmien sisältöön. Neuvostovastaiset kirjat tuli poistaa ja pakata poliisin sinetöimänä varastoon. Vuonna 1958 kirjat sai palauttaa kirjastojen kokoelmiin, muttei lainattaviksi. Vaasan myrkkykaappia säilytettiin varastossa, kunnes nykyistä taloa suunniteltaessa tuli ajatus kaapin saattamisesta esille kulttuuri- ja kirjastohistoriallisena kokoelmana. 

Näiden hyllyjen lasiseinät ja -lattia toivat avaruutta kirjastoon.

Ennen kämppille menoa kurkkasin kirkkoon ja sieltä löytyi harjoittelemasta sukulaislikka, jonka konserttiin illalla päädyin.

Kirkkokonsertti Vaasan kirkossa, illan muusikot, Jonna Pirttijoki-Helanen, harmonikka, laulu ja Sauli Perälä, piano, laulu

Laskuun lähtiessäni mietin, kannattaisiko kääntyä takaisin. Olin juuri laskenut jyrkän mäen, jossa oli irtosoraa. No, tämä lasku ei ollut vaativa, ei edes mutkaa mäen alla...uskoisin suksillakin tässä laskussa pysyväni pystyssä.

Ja mäen alla totesin todella kannattaneen laskea, sillä ITE-taiteilija Edvin Hevonkosken taideteoksia koko lenkkipolkun ympäristön täydeltä. Lisäksi alueella oli sotahistoriasta kertova korsukylä.

Hienoja näköispatsaita. Ensin en tajunnut,että tämähän on Pentti Arajärvi... mutta kun katsoin tarkemmin seuraavaa teosta niin...

..tajusin, että Tarjahan siinä...

Ilmeisesti Pohjanmaalla voi pienemmissäkin mäissä harrastaa syöksylaskua.

Pyörälläni oli hyvin tilaa matkustaa Tampereelle, eikä seuraavassakaan junassa kaikki pyöräpaikat olleet varattuina.

Vöyriltä Vaasaan

Vöyriltä matkani jatkui kohti Vaasaa tai oikeastaan Mustasaarta (Korsholm), josta olin varannut airbnb-majoituksen kahdeksi seuraavaksi yöksi. Pääsin taas ajelemaan Kyröjokivartta, joka on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta, ilmankos se on niin viihtyisä.

Vöyrillä yövyin rivitalossa, jonka takapiha oli tosi upea, harmi vaan kun oli niin märkää ja sateista, ettei siellä viitsinyt kauan aikaa viettää.

Vanhan postitien (Pohjanlahden rantatien matkailureitti) viitoitus vinkkasi minut ajelemaan Vähäkyrön kautta. 

Pitihän se käydä toteamassa, ettei Vähäkyrön kirjasto ollut vielä auki. Onneksi Vähäkyrö kuuluu nykyään Vaasaan, joten eipä tarvinnut jäädä bongailemaan tätä kirjastoa.

Vähäkyrön kuntoportaat johtavat suoraan Kyröjokken.

Vähäkyrön museon pihalla traktori, jonka rautarengas rikkoutunut.

Ei ole nuijasota vain tarua... "olen Jaakko Ilkka Nuijasodasta" ...

Kuntakyltistä voi päätellä, että Mustasaaren väestöstä suurin osa on ruotsinkielistä.

Totesin, että tämä kirjasto lienee historiaa, kun tiloissa näytti toimivan kotipalvelutoimisto. Nyt blogia kirjoitellessa googlailin Koivulahden kirjastoa ja totesin sen sijaitsevan oppimiskeskuksen yhteydessä (onpa hieno nimi keksitty koululle ;)). Koivulahti on jo vuonna 1973 liittynyt Mustasaaren kuntaan, joten eipä haittaa vaikka tuo uusi kirjasto jäi bongaamatta.

Ankkastukia... töissä nämä pohjalaisten sanat tuppasivat aina huvittamaan muita. Hampparin makkaraa toki Hämeessäkin syötiin jo lapsuudessani (tosin ei harmaita hajua millainen makkara se on).

Miksi aina rakennetaan kalliita kevyt väyliä? Tällainen tien sivussa kulkeva kaista usein olisi ihan riittävä ja halvempi ratkaisu. 

Ennen majoittumista piti vielä käydä bongaamassa Korsholman/Mustasaaren kirjasto. 

Tarpeellinen muistutus monille vanhemmille.

Ihana portti lastenosastolle.

Mustasaaressa ainakin tietokirjat olivat "kieliriippumattomasti" samassa hyllyssä, en Vöyrillä tätä huomannut ja Vaasassakin unohdin tarkistaa miten siellä on hyllytetty.

Bara bada ... Isokyrössä ja Vöyrillä

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina jatkoin matkaani eteläpohjalaisessa maisemassa, siirtyen loppupäivästä Pohjanmaan puolelle Isokyröstä Vöyrille. Sää oli kostea, muttei liian sateinen, kylmä kylläkin. Ihastuin taas kerran jokivarsiajeluun, tällä kertaa Kyrönjoen varressa. Pari vuotta sitten koin saman elämyksen Kokemäenjoen varressa. Todella kiva ajella kulttuurimaisemassa, kun asutusta on pitkin matkaa. Ehkä vielä joskus otan projektikseni pyöräillä "Oulun Siika Pyhä Kala" -teemalla mereen laskevien jokien varsia. Merelle päin ajellessa saa vieläpä ajaa alamäkeen, vaikkei maasto muutenkaan ole kovin mäkistä. Aakeilla laakeilla eli Kuortaneen ja Lapuan välillä viihdytin itseäni arvaillen, miten pitkä on matka suoran päässä näkyville tiluksille, jokivarressa ei tällaista viihdykettä kaivannut. 

Hieno postilaatikkoteline matkan varrella. Pyörällä liikkuessa viitsii pysähtyä kuvaamaan, autolla ei välttämättä edes huomaisi näitä tien varren pikku yksityiskohtia.

Postilaatikkotelineen lähellä oli myös tämä "kylämaisema"...

...eikä siinä vielä kaikki vaan liikenteen jakajassa samassa risteyksessä olivat myös nämä "saappaat" tuulettumassa. 

Maanantai on huono päivä olla liikkeellä, silloin on monet paikat kiinni... ja ylipäätään pyöräillessä olen usein liian aikaisin aamusta liikkeellä. Niin mielelläni olisin Wanhalla markilla vieraillut. Ehkä pitää ottaa se varta vasten kohteeksi joskus autoillessa. 

Leikkuupuimuri saanut uuden elämän jätskikioskina. 

Ei ollut apua vanhasta Eepos-kirjastokortista (vieläpä YTY-kimpan ajoilta) Ylistaron kirjastoon omatoimiaikana kirjautumisessa, kun ei ollut allekirjoitettua sopimusta omatoimikäytöstä.  

 

Onneksi Ylistaro on liittynyt jo vuosia sitten Seinäjokeen, joten Ylistaron kirjasto ei kuulu "projektikohteisiin", joten ei haittaa, vaikken sisälle päässytkään. Niinpä jatkoin matkaani kohti Isokyröä.

Pienet riippusillat Kyröjoen yli houkuttelevat ajamaan siksakia eestaas Kyröjoen yli, en kuitenkaan sortunut houkutukseen, vaikka jokaisen sillan kohdalla piti käydä kurkkaamassa jokea. Tämä silta oli Ylistaron Alapäässä. 

 

Kovin sotaiselta tuntuu Pohjanmaan historia. Muistomerkkejä  on paljon sekä Suomen sodan ajalta (1808-09) että Pohjan sodan ajoilta, joista tämä Napuen (19.2.1714) taistelun muistomerkki muistuttaa. Tuossa taistelussa venäläiset voittivat ruotsalaiset, tästä taistelusta on katsottu alkaneen isovihan aika. Löytyipä myös nuijasodan (1596-97) muistomerkki Isokyrön kirkon vierestä.

Perttilän riippusilta on tiettävästi Suomen vanhin käytössä oleva riippusilta. Se on teräsrakenteinen ja puukannella varustettu. Sen pituus on 86 metriä ja leveys 4,2 metriä. Se on rakennettu norjalaisen esikuvan mukaan vuosina 1909-10 ja  sillä ei sitten saa "juosten ajaa".

Eipä tarvitse tämän traktorin renkaiden puhkeamisesta huolehtia.

Upea meijeri ollut Isokyrössä aikoinaan, nyt tiloissa on Kyrönmaan maatalousmuseo ja panimon tiloja. Kumpaankaan en päässyt vierailemaan... maanantai...

Isokyrön kirjastoon...

Täällä ainakin osaa suunnistaa oikealle osastolle.

Erityisesti pyöräretkeläistä ihastutti lainattava pyörän pumppu.

Isokyrön kirjastossa myös hienot opasteet ilahduttivat.

Isokyrön vanhan kirkon remontti jatkuu vuoteen 2026, alkanut vuonna 2021, eli ihan pikkuhommasta ei ole kyse. Vierailu  vanhassa kirkossa jäi siis tällä kertaa tekemättä. Ja uusi kirkkokaan ei reittini varrelle sopinut. Sateinen keli ei innostanut liikoja mutkia tekemään.

Iloinen yllätys oli se, että Isokyrön kotiseutumuseo oli auki. Sieltä löytyi mielenkiintoista esineistöä, kuten tämä lasten ikivanha kolmipyöräinen.

Kattoon ripustettu kehto.

Onkohan tästä sängystä moni lapsi pudonnut? Vai onko toiminut "jäähypenkkinä" ylivilkkaille tenaville?

Nämä vanhat pyörät olivat museon nurkalla, mutta näyttää pohjalaisilla vastaavan kuntoisia pyöriä olevan myös omilla pihoillaan.

Isokyrössä poliisi valvoo... en muista tällaisia kylttejä muualla nähneeni.

Saavuin Vöyrille kosteassa ja kylmässä kelissä ja suuntasin ensin kirjastoon, ettei se jää bongaamatta.

Peppi/Pippi kirjoja vitriinissä Vöyrin kirjaston eteisessä.

Tänä kesänä olen bongannut monessa kirjastossa välinevuokrauskaappeja. 

Vöyrin kunnan vaakunassa "miesmerenneito" vai mikä lie ahti...

Tämäkin meinasi jäädä näkemättä, kun en isommin etukäteen reissusuunnitelmia tee. Onneksi kuitenkin jostain bongasin illalla, että Vöyrin Kreikan eli Ehrs parkenin (Bergpark). Puisto ei ole virallinen nähtävyys, vaan ITE-taiteilija Ernst Ehrsin unelmasta rakentunut kreikkalaistyylinen puisto, joka avattiin yleisölle vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Aamulla polkaisin ensimmäiseksi tämän puiston katsastamaan, kun näytti olevan sateeton hetki.

Matkan reittiä suunnitellessani huomasin, että Oravaisen ja Maksamaankin kirjastot pitäisi bongata. Asiaa tutkittuani totesinkin em. kuntien jo liittyneen Vöyriin, joten eipä tarvinnut tehdä mutkaa niiden kautta.

Vöyrin kirkkoon en päässyt, mutta tämän vaivaisukon tapasin. 

Vöyrin kunnantalon pihalla oli tietysti sauna ("Bara bada bastu.."). Vöyri on tänä keväänä saanut Ruotsin riveissä euroviisuihin osallistuneen huumoriyhtye KAJ:n ansiosta paljon julkisuutta.