Seniorileidit pyöräilivät Teneriffalla

Tämän jutun olemme kirjoittaneet yhdessä matkakaverini Merjan kanssa.

Pakkasten keskeltä oli kiva välillä päästä kesäisiin tunnelmiin.

Jännitystä ilmassa

Ennen matkaa oli jännitystä ja seikkailumieltä ilmassa. Matkaanhan lähdettiin puolitutun kanssa, olimme tavanneet toisemme pari kertaa senioreiden pyörälenkeillä ja matkavarauksia tehdessämme. Somea täytyy kehua sen verran, että Retkipyöräilijät-ryhmässä Merja ilmoitti hakevansa pyöräilyseuraa Kanarialle ja Tuija  huomasi ilmoituksen samalla muistellen, että tuon tyypin on tavannut aikaisemmin. Mutta oli kivaa, kun sai kaveriksi pyöräilystä tykkäävään ihmisen, joka oli riittävän rohkea heittäytymään seikkailuun. Biletystä ja rantalomaa ei kaivattu vaan aktiiviloma on parasta.

Teneriffan pyöräilyolosuhteista olimme saaneet vähän ristiriitaista tietoa. Joku kertoi, ettei missään nimessä pyöräilisi Teneriffalla ja toinen taas kehui olosuhteita. Jännitti liikenne, korkeuserot yms. Seikkailun makua toi myös se, että olimme varanneet vain menoliput ja kolmen ensimmäisen päivän majoituksen.

Muraali Granadilla de Abonassa. Pyöräilyviikon 2026 pääteemana on  muuten "Pyöräily ja Taide".

Pyörävuokraamot ja pyörät

Meille oli suositeltu ”Kanarian parasta” pyörävuokraamoa ja mehän marssimme ensin sinne ja varasimme pyörät kolmeksi päiväksi. Tässä vuokraamossa oli varmaan saaren paras pyörävalikoima, mutta niin oli hinnatkin huipussaan. Naapurista löytyi toinen vuokraamo, josta vuokrasimme myöhemmin pyörät jälleen kolmeksi päiväksi. Harmi vaan, että valikoima oli huomattavasti suppeampi ja Merjalle ei löytynyt sopivan kokoista maantiepyörää (pituus 156 cm). Eli kannattaa ajoissa laittaa vuokraamoille tiedot omista mitoista ja millaisen pyörän haluaa. Maantiepyörän sijaan Merja varasi e-biken mallia “mummo”. Sen käytössä oli alkuun opettelua, koska se oli nopeatempoisessa liikenteessä hurjan painava pyörä. Korkea runkotanko oli ketterää maantiepyörää huomattavasti hankalampi käyttää. Muutamien manauksien ja kilometrien jälkeen pyörä kuitenkin oli varmatoiminen ja akku kesti hyvin haastavissakin maastoissa.

Jos yhtään pidempään haluaa pyöräillä Kanarialla, saattaa oman pyörän kuljettaminen tulla edullisemmaksi kuin vuokraamon pyörät ja saisi ainakin oman tutun ja itselle mitoitetun pyörän käyttöönsä. Finnairin sivuilla oli 77 e/siivu pyörän kuljetuksen hinta.

Omaa kypärää oli ikävä, joten varmaan kannattaa pakata se seuraavalle reissulle mukaan. Osa oli melkoisen käytetyn näköisiä ja sopivaa kokoa ei aina löytynyt.

Merja oli tyytyväinen gravel-pyöräänsä. Kymmenen kilometrin yhtämittainen nousu ei tuntunut tälläkään pyörällä miltään.  

Pieni "kierrätysvinkki" pyörävuokraamon ratkaisu repun kiinnittämiseksi tarakalle.

Näkymät vuorilta on upeat. Ensimmäisestä vuokraamosta Tuija vuokrasi tehokkaimmalla akulla (800 Wh). Akku kestikin mainiosti ja aiheutti vuokraamon työntekijällä joka ilta ihmettelyä, miten vähän se on kulunut päivän aikana. Normaalisti kuulemma turistit ajelevat 15 km rannalle ja akkua kuluu yhtä paljon kuin meidän vuorille suuntautuneissa 50 km lenkeissä. 

Reittisuunnittelu ja liikenne

Reittisuunnittelua teimme Komootin ja GoogleMapsin avustuksella.  Komoot oli meille kummallekin vähän uusi ja outo väline, mutta tulipa sitäkin opeteltua. GoogleMapsiin voi aina luottaa… eli välillä todella outoja polun pätkiä ajelimme Kuukkelin ohjauksessa. Eipä olisi noita reittejä ollut kiva maantiepyörällä ajella, mutta tukevilla kaupunkisähköpyörillä ajaminen onnistui. Kuukkeli ohjasi meidät myös rannan kävelybulevardeille ja aika pian saimme  poliisit häätämään meidät sieltä pois.

Liikennekulttuuri Kanarialla oli yllättävän maltillista. Kaahailijoita ei näkynyt ja hyvin kärsivällisesti paikalliset jaksoivat antaa tietä jalankulkijoille suojateillä ja huomioivat myös pyöräilijät. Tööttäily oli yleistä ja alkuun säikytteli meitä, mutta sekin oli ehkä meille enemmän varautumista autoon kuin epäystävällistä. Taisivat myös moikkailla toisilleen tööteillä.

Reittivinkkejä löytyi Komootista ja pyörävuokraamon sivulta. Kun olimme hieman tutustuneet alueeseen, Merja kehitteli itse reittejä. Tällä reitillä nousimme ensin kymmenen kilometriä ja paluumatkalla saimme nauttia mutkittelevasta laskettelusta. Tie oli suhteellisen leveä ja autoliikennettä oli maltillisesti.

Pilvet näyttävät uhkaavimmilta kuin olivatkaan. GoogleMaps ohjasi välillä vähän haasteellisille reiteille, joten välillä piti työntää pyörää. 

Liikenne oli etenkin Los Cristianoksen / Americanoksen keskustojen ympyröissä melkoista sekamelskaa ja pyörillä pujottelu autojen välissä oli melko kuumottavaa. Niinpä kahden kokeilukerran jälkeen emme enää suunnanneet siihen suuntaan.

Pyöräily isoissa sekavissa liikenneympyrähäkkyröissä oli haasteellista. Tässä Komootin piirtämä edestakainen reitti eli toiseen suuntaan ajettiin TF1-moottoritien toista puolta ja toiseen suuntaan toista puolta. 

Toisaalta Los Cristianoksesta pohjoisen suuntaan sai ihailla upeita merimaisemia ja matkan varrella oli useita kivoja pikkukyliä, joissa saattoi pysähdellä nauttimaan välipalaa.

Välttääksemme ruuhkaisen kaupunkiliikenteen suuntasimme koilliseen etelärannikolle ja itään päin vuoriston suuntaan. Teiden tulivuoren huiputusta emme edes uskaltaneet haaveilla, ehkä joku toinen kerta. Vuorille polkeminen vähän jännitti, mutta liikenne siellä oli aika hiljaista ja pientareet melko leveät. Ihan riittämiin oli meille kiipeämistä yhtäjaksoisesti reipas kymmenen kilometriä. Mukavasti tie onneksi kiemurteli serpentiinin lailla helpottaen nousu-urakkaa. Onneksi ei tarvinnut pelätä jyrkkiä pudotuksia, koska tien reunoissa oli paikoitellen hyvät turvakaiteet. Takaisin tullessa alamäkikiito sai vedet silmiin ja kädet puutumaan, kun yhtäjaksoisesti täytyi jarrutella vauhdikkaissa kurveissa. Onneksi oli riittävästi lisävaatetta mukana laskuja varten ja vuorilla oli muutoinkin kylmempää ja pilvisempää.

Kun olimme hieman tutustuneet ympäristöön, Merja kehitteli myös itse reittejä. Tällä reissulla GoogleMaps ohjasi meitä myös pienille hiekkapoluille ja pihakoirien reviireille.

Espanjassa autojen pitää ohittaa pyöräilijät puolentoista metrin etäisyydeltä. Hyvin autoilijat tätä suositusta noudattivat ja odottelivat, että tulee sopiva ohituspaikka.

Päivän päätteeksi oli mahtavaa nautiskella kunnon ateria hyvällä ruokahalulla. Ravintoloissa oli valinnanvaraa ja hintataso oli kohtuullinen. Paljon parjattu turismi ei näkynyt paikallisten palvelualttiudessa.

Lennot, bussit, junat

Menolennot varattiin hyvissä ajoin, mutta paluumatkat vasta pari päivää ennen lentoa. 

Lentokentältä siirryttiin paikallisbussilla hotelliin ja paikallisbussilla käytiin myös Los Cristianoksessa varaamassa pyörät ja siirryttiin sinne loppulomaksi. Paikallisbussit olivat varsin ruuhkaisia ja eivät kulkeneet ihan aikataulussa. Matkan teko oli myös hidasta ruuhkien vuoksi. Myös paluumatka lentokentälle sujui paikallisbussilla. GoogleMaps kertoo  varsin kivasti aikataulut ja reitin.

Paluulennolla oli hyvin tilaa, niin että saimme molemmat oman penkkirivin käyttöömme.   Yölento vähän jännitti, mutta hyvin se sujui, vaikkei uni tullutkaan. Suorastaan kätevää oli lentää yöllä, niin paluuyhteydet Helsinki-Vantaalta junalla Jyväskylään olivat toimivat eikä tarvinnut enää jäädä Helsinkiin yöksi. 

Yöllisellä paluulennolla ei uni tullut, vaikka tilaa olisi ollut vaikka pitkälleen pötkähtää.

Hotellit

Hotellit varasimme Bookingin kautta halvinta etsien. Ensimmäinen hotellivalinta Los Silenciossa oli vähän ongelmallinen, kosk siellä ei ollut pyörävuokramoita. Halusimme valita itse pyörät, joten kävimme Los Cristianoksessa bussilla varaamassa pyörät. Seuraavan hotellin varasimme Los Cristianoksesta. Tämä hotelli oli Los Cristianoksen keskustassa, mutta sinne ei saanut pyöriä vietyä säilytykseen. Niinpä veimme pyörät iltaisin pyörävuokraamoon yöksi. Kolmas hotellimme oli vähän Los Cristianoksen keskustan ulkopuolella ja sieltä oli hyvä lähteä vuorille polkemaan ja pyörät pääsivät nauttimaan hulppeasta sadan neliön huoneistostamme. Pyörävuokraamo myös kävi hotellilla "kuittaamassa" pyörien luovutuksen ja palauttamassa takuusumman.

Hotellia varatessa kannattaa tarkistaa, että pyörän saa yöksi säilytykseen hotelliin. Näitä portaita ei oikein pyörää voinut rahdata, joten veimme pyörät yöksi pyörävuokraamoon.

Viimeisessä hotellissamme pyörät pääsivät nauttimaan sisätiloista, tosin sänkyyn niitä ei päästetty.

Sää ja ympäristö

Meitä suosivat säät erityisen hyvin. Joka päivä oli aurinkoista ja ajoittain pilveilyä, mutta sehän ei pyöräilijöitä haitannut. Tuulisiakin päiviä oli joitakin, jopa 9 m/s mutta onneksi vältyimme pahimmilta puuskilta ajon aikana. Yhdessä pitkässä alamäessä tuuli otti aika voimakkaasti sivusta pyörään ja sai tosissaan pidellä ohjaustangosta kiinni, jotta pyörä ei suistunut ojaan tai ajoradalle. Lämmintäkin oli parikymmentä asetetta ja mukavaahan se oli ajella lyhythihaisissa ja -lahkeissa. Hyvän sään takia pysyttelimmekin etelärannikolla, koska pohjoisen puolella on tunnetustikin viileämpää. 

Luonto on aika karua näin pohjoismaalaisen silmin, mutta vähitellen huomaa alueen kauneuden. Meri ja vuoristo tekevät vaikutuksen kaikkialla saarella ja auringonlaskut ovat hurmaavia oranssin pallon painuessa Atlantin horisonttiin. Kaupunkeihin ja kyliin on istutettu erilaisia palmuja ja kukkaistutuksia ja väriloisto on monenkirjavaa. Kyyhkysten kujerrusta kuulee kaikkialta. Koiria ja kissoja ihmisillä on paljon ja kaupunkikoirat ovat ystävällisiä. Maaseudulla banaani- ja muita viljelyksiä vartioivat ärhäkän näköiset koirat ja satunnainen pyöräilijäturisti voi vain rukoilla, että ne eivät pääse irti tarhastaan. Puita ei niillä korkeuksilla näkynyt missä pyöräilimme. Silti erilaiset luonnossa vapaana kasvavat kaktukset olivat karunkauniita samoin kuin erilaiset pensaat ja heinäkasvit. Meri ei houkutellut laavakivisten terävien rantojen vuoksi uimaan ja ilmeisesti vilkkaimmilla paikoilla vesi on saastunutta.

Maisemat Teneriffalla ovat upeat. Sää on lämmin, pilvet vain vähän pelottelevat vuorten päällä. 

Yhteenvetona 

Voisi tiivistää, että ehdottomasti Teneriffalle uskaltaa mennä pyöräilemään, mutta tarvitaan kokemusta pyöräilystä ja ripaus rohkeutta työntää pyöränsä liikenteen keskelle vilkkaissa liikenneympyröissä. Joka kaipaa pyöräteitä tai tasamaata ei kannata vaivautua Kanarialle. Pyörävuokraamoita on paljon ja palvelu niissä hyvää, hintataso ja laatukin vaihtelee. Pyöräilijöitä näkee paljon ja maantiepyöräilijöitä enemmistö. Edullisia hotelleja löytyy hyvin ja ruokapaikoissa on valinnanvaraa ja hintataso kohtuullista.

Jypsin seniorileideillä säilyi hyvä tiimihenki ja yhteistyö reittien sekä majapaikkojen suunnittelussa sujui hienosti. Pyöräilyinnosta kertonee jo seuraavan retken suunnittelu Gran Canarian puolelle, jossa on ilmeisesti enemmän pyöräilyreittejä ja vuokraamoita.

Armenian helmiä

En ollut ajatellut matkustaa Armeniaan, mutta kun somen syövereistä tuli vastaani Miway:n mainos matkasta, niin totesin, että sinne on päästävä. Omatoimimatka ei houkuttanut, joten osallistuin ryhmämatkaan kolmentoista muun matkaajan kanssa.  Matka oli hyvin organisoitu, niin ettei paljon ylimääräistä vapaa-aikaa jäänyt. 

Pyöräilijöitä ei Armeniassa paljon näkynyt, yhdet retkipyöräilijät bongasin Tasavallan aukiolla ja ruokalähettejä pari kappaletta. Jerevanin pääkirjastossa käväisin, mutta siellä iski pakokauhu, kun ilmeisesti olisi pitänyt kertoa mitä on lainaamassa ja sitten virkailija olisi hakenut toivomani kirjan. Oven suussa yksi nainen kertoi, ettei ole kauppa vaan kirjasto, mutta että kyllä saa käydä tutustumassa. 

Ararat-vuori on armenialaisille hyvin tärkeä, vaikka se nykyään on Turkin puolella. Ararat-vuoren kuva on myös armenialaisessa leimassa, joka lyödään passiin. Nooan arkkikin rantautui tälle yli viisi kilometriä korkealle vuorelle.

Kansanmurhan muistomerkillä palaa ikuinen tuli. Todella vaikuttava oli kansanmurhan (v. 1915) museo ja muistomerkki. Kansanmurhassa tapettiin yli miljoona armenialaista. Kansanmurhan tunnustamisesta on viime vuosiin asti keskusteltu myös Suomessa.

Tässä muistomerkissä kansanmurhan museon aulassa  ristin oikealla puolella kansa on vielä kasassa ja oikealla puolella kansanmurha on ajanut loput armenialaiset eri puolille maailmaa hajalleen,

Armenialaisilla on ilmeisesti paljon juhlia, sen verran paljon näytti Jerevanissa olevan juhlapukumyymälöitä.

Cascaden taidepuistoon ja Cafesidan modernin taiteen museoon olisin halunnut tutustua paremmin, mutta jäi tällä reissulla aikapulan vuoksi toteutumatta tämä haave. Onpahan syy palata Jerevaniin.

Eka aamuna ilahduin näistä "kaupunkipyöristä", kunnes lähempi tutkailu paljasti ne skoottereiksi.

Armenian historiaan kuuluvat vahvasti luostarit ja kirkot. Armeniaa pidetään maailman ensimmäisenä virallisesti kristinuskoon kääntyneenä maana. Pyhimys Grigori Valontuoja käännytti armenialaisia jo 300-luvulla. Nykyään satoja vuosia vanhat luostarit ja sisätiloiltaan hämyisät kirkot ovat Armenian tärkeimpiä matkailunähtävyyksiä. Yli 90 prosenttia maan asukkaista kuuluu Armenian apostoliseen kirkkoon.

Sen verran ahtaan paikan kammo vaivaa minua, etten vapaahetoisesti kaivoihin tai muihin maanalaisiin onkaloihin halunnut kavuta. 

Spitakin peltikirkko, joka rakennettiin tilapäiseksi vuonna 1988 sattuneen maanjäristyksen jälkeen ja on jäänyt matkailunähtävyydeksi. Maanjäristyksessä Spitakin kaupunki tuhoutui täysin ja kuolleita oli yli kolmekymmentätuhatta. 

Spitakin hautausmaalla oli myös Vuoristo-Karabahin sodassa kaatuneiden sotilaiden hautoja.

Hauskat leivinuunit armenialaisilla. Mies voi sukeltaa puoliksi tuonne uuniin laittaessaan sinne leipää.

"Vaihtorahana" vessamaksusta sain nunnalta tämän hedelmän, jonka googlasin olevan "intialainen granaattiomena". 

Kävimme oopperatalossa katsomassa balettia "Naamiohuvit". 

Katukoirat seurasivat rauhallisina elämää ympärillään. Joillakin koirilla oli "korvakoru", joka tarkoitti, että koira on steriloitu.

Aakkospuistossa oli armenialaiset aakkoset, armenian kielellä on oma kirjaimisto. Armenian kirjakieli ja kirjaimet on kehitetty jo 400-luvulla.

Aakkospuistosta näkyi "kivääriristi", joka kuitenkin oli turhan kaukana kävellen pistäytymiseen. 

Armeniassa on yli kuusituhatta vuotta vanha perinne valmistaa viiniä, tosin Neuvostovallan suunnitelmatalouteen ei kuulunut viinin viljely Armeniassa. 

Jerevanissa ei näkynyt juuri muita pyöräilijöitä kuin ruokalähetit.

Jerevanin pääkirjastossa oli kortistojärjestelmä, en tiedä onko siellä mitään muuta järjestelmää.

Kirjastoon sisäänkäynti oli vähän piiloisessa paikassa, Sen yhteydessä oli Amerikka nurkkaus ja myös joku brittiläinen huone.

Sevan järven rannat olivat varsinaisen sesonkikauden ulkopuolella varsin hiljaiset. Pääsin pulahtamaan Sevanissa, mutta ranta oli niin kivikkoinen, ettei siellä pitkälle viitsinyt kahlata, vesi oli melko raikasta, ehkä viisitoista asteista. 

Lasten ja nuorten taidekeskus oli mielenkiintoinen tutustumiskohde, 

Jotenkin hauska kontrasti, kun hienon linnan pihalla lastattiin trukilla viiniä autoon. Voskevaz-viinitila  oli tehty hienoksi linnaksi. 

Maisemaa Sevan järveltä, monin paikoin Armeniassa on maisema tämän kaltaista, näkyy kauas, vaikka onkin vuoristoa ja maisema oli aika ruskean sävyinen, kun oli kuivakausi. Vähän ruskaakin oli jo väreissä.

Tämä kissa tykkäsi seurata ruokailuamme ja tyytyi silittelyyn, kun ruokaa ei tarjottu.

Kasvisruoka oli varsin maittavaa.

Sillat ja lossit -reitti sekä Puumalan saaristoreitti

Lämpimät syyspäivät saivat suunnittelemaan vielä yhtä pyöräretkeä. Jo vuosia olen halunnut Saimaan saaristoon pyöräilemään, nimenomaan pyörälauttojen reiteille. Kun tutkailin näitä reittejä, huomasin, että Norppa2 liikennöi vielä syyskuussa lauantaisin.  Siispä Puumalaan, mutta miten? Näytti siltä, että perjantaina olisi päässyt linja-autolla Puumalaan, mutta takaisin päin en löytänyt linja-autovuoroja. Niinpä päätin lähteä omalla autolla ja mietin mitä kirjastoja voisin bongata matkalla. Totesin, että eipä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun käyn tällä reissulla bongaamassa Sulkavan kirjaston.

Tutkaillessani Puumalan pyöräreittejä löysin myös Sillat ja lossit -reitin ja päädyin lähtemään reissuun torstaina. Ajelin siis Puumalan ja Sulkavan välillä sijaisevaan B&B Rönölään, johon jätin autoni ja pyöräilin Sulkavalle ja Reittiöön ensimmäiseksi yöksi, toisen yön vientin B&B Rönölässä.

Kerrankin reissu, jossa en todellakaan viime tipassa liikkunut. Ensimmäisenä päivänä havahduin polkiessani siihen, että tajusin seuraavan yön varauksen olevan vasta sitä seuraavalle päivälle. Eli varauskalenteri jotenkin visualisoitui silmiini ja näin, että varasin perjantain lauantain välisen yön, vaikka olin torstaina liikkeellä. Samantien pois pyörän päältä ja sähköpostista tarkistamaan varaus. Ja kyllä olin tehnyt varauksen vasta perjantaille. Heti puhelu majoitukseen ja selvisi, että heille sopi mainiosti päivän vaihtaminen ja pääsin majoittumaan pihapiirin aitan sijaan Saimaan rannan mökin aittaan. Ja seuraavan kerran olin ajoissa Norppa II -lautalle saapuessani, olin jostain syystä "päättänyt", että lautta lähtee Hurissalosta klo 12. Kun tulin viime minuutilla rantaan, ei lauttaa eikä pyöräilijöitä näkynyt missään. Vähän aikaa ihmeteltyäni tuli rantaan toinenkin pyöräilijä ja kun tarkistin varamaamani matkan, selvisi, että lautta lähteekin vasta klo 13. Parempi niin, että on ajoissa paikalla, kuin myöhässä, viimeksi olin varannut majoituksen päivää liian aikaiseksi ja jouduin maksamaan kaksi kertaa majapaikan.

Tälläkin reissulla pyörä kulki pidemmän matkan auton peräkoukussa kuin polkemalla.

Sillat ja lossit -reitti oli hyvin opastettu.

Lossit olivat vasta reitin loppupuolella, joten eka päivänä ihailin vain vanhoja lossilaitureita silloilta.

Sulkavan (Pisamalahden) linnavuorelta avautuu upeat maisemat Saimaalle.

Nimineuvoksentietä ajellessa mietin mikä se "nimineuvos" oikein on. Sitten löytyi nimineuvos Kaarlo Hämäläisen patsas ja olipa hän saanut kuvansa myös yhteen sähkökaappiin. Piti oikein googlettaa mitä nimineuvos tarkoittaa. Kyseessä on tsaarinvallan aikainen virka-arvojärjestykseen kuulunut nimitys.

Nimineuvoksen patsaan vierestä löytyi Sulkavan kirjasto.

Sulkavan kirjasto oli tosi viihtyisä.

Kaljaasin pienoismalli vähän hämmästytti soutupitäjän kirjaston somisteena, mutta sehän liittyi kirjan esittelyyn.

Löytyihän myös kirkkoveneiden pienoismalleja.   

Sulkavan kirjasto oli kivasti somistettu, mutta myös arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen. 

Ketunpentu on alle kouluikäisille lapsille perheineen suunnattu lukemiseen innostava kampanja.

Pieniä muistutuksia matkan varrelta.

Reittiön majoituksessa oli puuceessäkin maisemat kohdillaan. 

Puolukoita olisi ollut kovasti tarjolla majoitusmökin pihalla, mutta jätin ne somistukseksi pihaan. 

Reittiön talon pihapiiri oli viihtyisä, siellä olisi parin tunnin päästä lähtöni jälkeen ollut sienitapahtuma, mutta tien päälle piti päästä, joten en viitsinyt jäädä odottelemaan.

Nimineuvos Kaarlo Hämäläinen sähkökaapin seinässä.

Edellisen kerran olen polkenut Vekaransalmesta joskus yli viisitoista vuotta sitten, ei ollut silloin vielä tätä näköalatasannetta eikä koko siltaa, vaan lossilla mentiin yli, jos oikein muistan. 

Vekaransalmen korkea silta on valmistunut vuonna 2019.

Lohilahdella tuntui nykyisyys ja menneisyys kohtaavan, kun vierekkäin olivat näyttötaulu ja markan muistomerkki.Muistomerkissä on huomioitu Lohikosken kylää ja kyläläisten elämää koskevat elementit: työ, puu, vesi ja vesiliikenne. 

Tälläkin reissulla näin muitakin yliajettuja käärmeitä kuin tämän. 

Hyppäsin jyrkässä ylämäessä pyörän päältä poimiakseni yhden tölkin kyytiin, loppujen lopuksi tuli poimittua neljä tölkkiä sadan metrin matkalla pyörää työntäessä. Erityisen pettynyt olen "Isä" - limsatölkkiin, jonka varmaan joku vastuuton isä oli heittänyt  tyhjänä tien varteen. Mikä siinä on, etteivät tyhjät pakkaukset kulje takaisin, kun ne täysinä kuitenkin mukana kulkevat. 

Löytyivät ne lossitkin viimein, yksikseni sain Rongansalmen ja Kietävälänsalmen losseilla pyörineni matkata.

Olipa kotoinen paluu B&B Rönölään kun lampaat ja kanat sekä kukko tulivat tervehtimään.

B&B Rönölässä pääsi palaamaan sadan vuoden takaiseen maailmaan, kun sai lämmitellä saunaa ja sähköjä ei ollut. Tosin puhelin ja otsalamppu eivät ehkä sata vuotta sitten olleet oikein käytössä.

Aamulla pääsin huussiin kanojen saattelemana.

Puumalan saaristoreitillä oli "kurvit kohdillaan".

Vielä riitti pyöräilijöitä Norppa II:n kyytiin, vaikka ilmassa pientä sateen uhkaa olikin.

Nestori Miikkulainen on saanut näköispatsaan Nestorinrantaan.

Toki norppakin oli Nestorin seurassa rannalla.

Puumalan saaristoreitillä maisemat olivat tosi upeat.