Kirjastoja Torre del Marissa

Pyörän palautettuani kävelin sateisen Torre del Marin rannalle ja löysin rantakirjaston, jonka pienen googlettamisen jälkeen tiedän olevan erittäin suosittu ja yksi rannikon eniten käytetyistä kulttuurikohteista. Vuonna 2023 rantakirjastolla oli yli 20000 käyttäjää, sekä paikallisia että turisteja. Kirjastossa on kirjoja "kaikilla kielillä", myös Suomi oli listassa mainittu. 

Rantakirjasto koostui ainakin kahdesta "kioskista" ja "lukusalista", joka oli kioskin edessä. Sateessa ei tullut tarkemmin tutkailtua koko konseptia.

Rantakirjasto on auki myös talvikaudella (ja sateella).

Rantakirjastossa on tarjolla luettavaa eri kielillä, sateen vuoksi vierailuni oli vähän hätäinen, enkä henkilökuntaa arvannut häiritä kyselemällä suomenkielistä luettavaa (en ollut vielä googletellut enkä tietoinen että lukemista löytyy "kaikilla kielillä").

Rantakirjaston lisäksi Torre del Marista löytyy myös "oikea kirjasto", joka on nimetty  (?espanjalaiseen tapaan jonkun kuuluisuuden?) "Maestro Jose Ramos Cabellon" mukaan. En pienellä googlettamisella saanut selville, mitä tämä "maestro" on tehnyt. 

Torre del Marin kirjaston lastenosasto.

Kirjaston julkisivun ikkunat oli peitetty värikkäillä metallipyörylöillä.

Vielä pyörällä Torre del Marissa

Viikonloppuna annettiin Teijan kanssa smurffijoukon mennä rankemmille vuoristolenkeille keskenään keräämään korkeusmetrejä ja matkakilometrejä. Meidän retkemme suuntautuivat vähän matalampiin maisemiin.

Pyörä piti nostaa yöksi sisään lataukseen, kun akkua ei saanut irti.

Lauantaina aamupäivällä ajeltiin kylällä ja rantaa pitkin. Mielenkiintoisia pyörätieratkaisuita, kun vaan olisi jatkuvuus kunnossa eikä tarvitsisi parin kilometrin välein ihmetellä mihin se pyörätie hävisi. Kyllä sai nopeasti huomautuksen paikallisilta autoilijoita, jos erehtyi ajamaan tiellä paikassa, jossa pyörätie kulki vieressä, aina vaan ei ollut kovin helppo sille pyörätielle siirtyä. 

Iltapäivällä ajettiin vähän vuoristoon Sayalongan suuntaan, kunnes totesimme viisaammaksi kääntyä takaisin, jottei jouduta ajamaan välillä alamäkeen ja kipuamaan takaisin. Keli oli mukava (lue: ei satanut).

Kaksisuuntainen pyörätie oli melkoisen kapea ja liikenneympyröiden kohdalla kierrettiin autokaistan yli eli tuli kolme suojatieylitystä. Toivottavasti Suomeen ei oteta näistä pyöräteistä mallia.

Algarrabon ja Sayalongan väliseltä tieltä näki laaksoon, jossa kiemurteli pieni joki.

Silta joen yli johti Escalerillan puistoon, jonka GoogleMaps kertoi olevan ainoa nähtävyys Algarrabossa.

Sunnuntaina ajeltiin Nerjaan, käytiin vain rantaa ihailemassa ja jätettiin tippukiviluolat väliin. Matkalla poikettiin välipalalla ja takaisin ajettiin sadetta pakoon, mikä onnistuikin. Kun päästiin "kotikylän" rannalle käytiin rantaravintolassa syömässä. 

Ravintolan seinän koristeena oli tarjoilijan kuva.

Pieni linna tien varrelta.

Kummallinen muistomerkki, tuntui, että siinä oli kuolleiden ihmisten elinaikoja yms ja lisäksi ihmiset olivat randomisti lisäilleet omia kiviään.

Torre del Maren ja Nerjan välillä ei ole koko matkaa pyörätietä, vaan välillä ajellaan tällaisella pientareella.

Näkymä Nerjasta Torre del Marin suuntaan.

Smurffiretkellä (Torre del Mar)

Silloin smurffijoukko ajaa yli joen... Suursmurffillekin yllätykseksi tien yli meni useammankin kerran pieniä jokia, täällä on tänä talvena saatu vesivarojen täydennystä edellisenkin vuoden edestä.

Ensimmäisenä päivänä Torre del Marissa smurffit suuntasivat pyörävuokraamoon hakemaan varaamansa pyörät. Minulla ei ollut pyörää varattuna. Lähdin kuitenkin mukaan, jotta osaan myöhemmin iltapäivällä hakea seuraavaksi päiväksi varatun pyörän, jonka käyttäjä oli tulossa vasta illalla. Ja mietin myös pyörän vuokraamista muutamaksi tunniksi. 

Vuokraamossa selvisi, että seuraavalle päivälle varatun pyörän saa jo nyt mukaan. Se oli sähkömaantiepyörä, jollaista ei minulle joko habitukseni tai muusta syystä edes esitelty, vaan näytettiin vankkoja kaupunkisähköpyöriä. Pyörät vuokrataan vuorokausihinnalla eikä vuokraamo ollut viikonloppuna auki, joten päädyin vuokraamaan kaupunkisähköpyörän kolmeksi vuorokaudeksi. Jotain epäilyttävää minun habituksessani oli, koska minulta kysyttiin myös onko minulla kypärää (roikkui repussani), mutta smurffit saivat pyöränsä ilman kypäräkyselyitä.

Smurffijoukko oli varannut vuokrapyörät ennakkoon. Heidän pyöränsä olivat vähän virtaviivaisempia kuin minun.  

Vähän vankempi tämä minun ajopeli kuin smurffijoukon maantiepyörät. 

Suursmurffi kannusti lähtemään smurffijoukon kanssa lenkille: "Ajellaan tuonne länsipuolelle, siellä ei ole niin pahoja nousuja, kyllä sä avustuksen kanssa pärjäät". Hulluahan ei paljon tarvitse yllyttää... Niinpä sitten viiden maantiepyöräilevän, hyväkuntoisen miehen joukon jatkoksi lähdin, ajatuksella, että käännyn alkumatkasta pois, jos meno on minulle liian rankkaa. Tietysti selvästi näki, etten kuulu joukkoon, kun pyörän lisäksi myös muu habitukseni vaatetusta myöten poikkesi täysin smurffijoukon yhtenäisestä asusta.

Sateen pitoa hyvässä seurassa Aldin katoksessa. Erehdyin ottamaan kuvan koirista ja omistaja yritti jotain selittää en tiedä olisiko halunnut jotain korvausta tms.

Torre del Marin maamerkki majakka.

Alkumatkasta sattui rengasrikko, mutta ei siinä kauan nokka tuhissut, kun oli rengas vaihdettu.

Reitin pohdintaa, päädyttiin Almácharin pikku kylään poikkeamaan.

Almácharissa olisi ollut kirjastokin, mutta siesta-aika, joten en edes yrittänyt vierailua.

Kaunis hattu ripustettuna talon ulkoseinään.

Almácharissa oli "pitsiliinat" kaivettu kaapista ja ripustettu katujen ylle.

Kulttuuritalosta olisi ehkä löytynyt kirjasto, mutta jätin sen tutkailun väliin, kun ruokakaupan löytyminen oli tärkeämpää.

Almácharin kapeat ja jyrkät kujat tuli hyvin kartoitettua smurffijoukon etsiessä ruokakauppaa. Liikuntavammaisen olisi kyllä vaikea asua tässä kaupungissa. Pääsin testaamaan pyöräni kävelyavustetta, kun tuli niin jyrkkä mäki, ettei sitä polkea viitsinyt ja pyörä oli todella raskas työntää. Avustettuna työnnetty pyörä meinasi karata käsistä ja oli pakko myös jarrulla avustaa.

Lopulta hajaantuneesta smurffijoukosta toinen löysi tämän "Supermercadon" koululaisten avustuksella. Ilman apua tämä "tunnukseton" hämärä kauppa olisi jäänyt löytymättä. 

"Supermercadon" vesivarasto.

Kun kauppa oli löydetty, matka jatkui Almácharista eteenpäin. Tähän asti oli noustu ja nyt alkoi "laskettelu" shikaanimutkissa kohti merta. Tiellä oli melkein koko oman kaistamme levyinen sortumakin, mutta onneksi se oli sen verran suoralla pätkällä, ettei kukaan ajanut siihen. Laskussa  minulla menivät korvat lukkoon, eli vähän ilmanpaineet vaihtuivat. Rantaan päästyämme saimme myötätuulen matkan teon avuksi. Tosin myös ukkoskuuro kasteli meidät, mutta onneksi matkaa ei ollut enää monta kilometriä jäljellä. Piti vielä kotimatkalla poiketa vuokraamossa täytättämässä renkaat, kun olivat melko huonoilla paineilla antaneet pyörän vuokralle.

Paikallinen villikoira, silittämistä en arvannut yrittää.

Smurffit olisivat mielineet kulkea tuota harjanteen päällä kulkevaa tietä, mutta maantiepyörien renkaat eivät oikein soratielle sovellu.

Jossain tuolla alueella poljettiin, jäi minulta jälki ottamatta talteen. 

Smurffiretkellä tuli yli 60 kilometriä ajoa, mutta Suursmurffin tavoitteeseen 75 kilometriin ei onneksi päästy, sillä silloin minulla olisi viimeinen kymmenen kilometriä mennyt ilman avustusta ja se olisi varmasti jäänyt polkematta. Nousumetrejä tuli tuhat ja ne söivät tehokkaasti avustusta.

Kämpille ennätettiin hyvissä ajoin ennen kuun nousua.

Smurffijoukon asut Jyväskylän pyöräilyseuran väreissä. Tämä retki osa Jyväskylän pyöräilyseuran Torre del Mariin suuntautunutta kevätretkeä.

Lisää "Vaaroja" (Juuka)

Kolin reissulla bongasin vielä kolme Vaara-kirjastoihin kuuluvaa kirjastoa: Juuka, Liperi ja Heinävesi. Kaikki olivat ilahduttavan rentoja ja valoisia "koko kansan olohuoneita". Vielä jäi Pohjois-Karjalaan bongailtavaa ja mieletön halu päästä sinne vaaroille pyöräilemään.

Juuan kirjasto

Kolmas kerta toden sanoo eli pääsin kolmannella yrittämällä Juuan kirjastoon.

Juuan kirjastossakin on upea "kirkon ikkuna", mitäköhän kirkkoarkkitehtejä täällä Pohjois-Karjalassa on liikkunut. 

Lasten osaston valoisuutta, vaikka harmaa päivä olikin.

Taas kerran suosittelen reissulaisia piipahtamaan kirjastoissa, niistä kun voi löytää tosi kivoja näyttelyitä.

Kyllä teki mieli piipahtaa tutustumassa tutkijan huoneeseen, mutta taas kerran ujous vaivasi.

Eteisen tähtitaivas ja pyöreä muoto suorastaan vaativat kurkkaamaan myös vessaan, jossa oli myös kiva kaareva seinä.

Eka kerta kun näin tarjolla nastasuojuksia kenkiin, tosi kiva.

Hyvä valikoima ulkoiluvälineitä tarjolla Juuan kirjastossa.

Liperin kirjasto

Liperin kirjastossa jäi maanantaisella Joensuun reissulla poikkeamatta, mutta kotimatkan suunnittelin niin, että sain Liperin kirjaston bongattua. Liperin kirjasto on perustettu jo 1845 ja on Suomen vanhin suomenkielinen pitäjänkirjasto. Nykyinen kirjastorakennus on vuodelta 1988. 

Liperin kirjaston sisäänkäynti.

Mielenkiintoiset kapeat kierreportaat, mitä lie niiden päässä.

Myös Liperin kirjastossa oli useita "kirkon ikkunoita".

Eeva Ryynäsen veistos Liperin kirjastossa. Jos Lieksan suunnalla liikut, kannattaa käydä Eeva Ryynäsen ateljeessa, itse kävin siellä edellisellä Kolin reissulla.

Heinäveden kirjasto

Heinävesi lienee tuttu lähinnä luostareistaan, joskus olen minäkin niissä vieraillut, mutta Heinäveden keskusta (ja kirjasto) on jäänyt bongaamatta. 

Luostarien lisäksi minulle Heinävesi tuo mieleen Kerman kanavan, joten kun se reitille sattui, niin piti poiketa sitä ihailemassa talviasussaan.

Heinäveden kirjasto ja Soisalo-opisto toimivat samassa talossa.

Lastenosaston "sateenvarjo".

"Kirkkoarkkitehtuuria" löytyi myös Heinäveden kirjaston upeista ikkunoista.

Vaara-kirjastojen aatoksia, vielä jäi monta Vaara-kirjastoa bongaamatta.