Talvella Saimaan saaristossa

 On jo vuosia ollut suunnitelmissa mennä Puumalaan pyöräilemään. Mutta aina on tuo suunnitelma jäänyt toteutumatta. Nytkään en pyörällä Puumalassa käynyt, vaan autolla ohikulkumatkalla poikkesin kirjaston bongaamassa ja vähän kävelin talvisessa Saimaan maisemassa tsekkaamassa valmiiksi pyöräreittien alkupisteet.  Puumalan kirjastolla oli kunnia olla tämän vuoden ensimmäinen bongaamani kirjasto. 

Kirjastolle hyvät opasteet.

Puumalan kirjasto on kerrostalon alakerrassa.

"Spekulatiivinen fiktio", mielenkiintoinen luokitus Puumalan kirjastossa.

Hyvin "kirjastomainen" kirjasto Puumalassa.

Puumala oli vuoden 2021 pyöräilykunta, eikä tullut edes silloin siellä vierailtua. Vaikka pyörällä ajaminen Mikkeli-Imatra välin tiellä 62 ei hirveästi houkuta, kapea tie ja paljon liikennettä. Tosin talvella liikenne oli todella hiljainen.

Autoilun lomassa olisin mielelläni sillalle noussut portaita, mutta portaikko oli lukittu, joten oli tyytyminen hissikyytiin. 

Sillalta oli kiva tähyillä jäälauttoja.

Paikallinen pyöräilijä tammikuun harmaudessa Puumalassa.

Nyt on suuntimat selvillä kesän pyöräretkelle. 

Kurkistuksia kirjastoihin Italiassa ja Milanon helmiä pyöräillen

Vietin joulukuun alussa reilun viikon Pohjois-Italiassa. Kirjastoihin en uskaltautunut vierailulle, kun olisi ensin pitänyt ilmoittautua "respaan". Pyöräilyä harrastin yhden ohjatun pyöräretken verran Milanossa. 

Lensin Bergamoon ja vietin siellä kahdessa eri majapaikassa kuusi yötä. Bergamossa minua houkutti tutustuminen vanhaan kaupunkiin, joka osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi paikaksi. Pieniä kujia, pikku kauppoja, pitkä muuri, jossa monia portteja kaupunkiin. Vierailin reissullani myös Veronassa ja Garda- sekä Isle-järvien rannalla. 

Tässä muutama kuvamuisto kirjastokurkistuksista sekä pyöräilystä Milanossa. 

Nähdessäni Bergamossa ensi kerran tämän kirjaston kyltin, epäilin sen olevan vain "muinaismuisto", mutta myöhemmin olikin ikkunaluukut avattu ja kirjasto näytti olevan aktiivisessa käytössä.

Seuraavana päivänä näytti kirjasto olevan auki, mutten uskaltautunut sisään, kun pelkäsin joutuvani selittelemään mitä siellä teen. 

Ensi näkemällä en tähän kirjastoonkaan uskaltautunut sisälle, kun näytti olevan remontti käynnissä. Bergamossa tämäkin kirjasto.

 

Kun sisälle uskaltauduin, niin jätin käväisyn eteiseen, kun en respaan viitsinyt ilmoittautua... ei siis ollut asiaa kirjastoon.

Kaunis oli remontissa olevan kirjaston kyltti.

Milanossakin tyssäsi kirjastovierailu ovelle. Kauniilta ja mielenkiintoiselta näytti sisätilat.

Googlettamalla löytyi Tripadvisorista lisää kuvia tästä Braidensen kirjastosta.

Ohjatulla pyöräretkellä ajeltu reitti. Paljonhan näkee kävellen ja itsekseen ihmetellen, mutta aina on kiva, kun on joku kertomassa vähän tarkemmin nähtävyyksistä.

Kierrätys- /koristeidea pyöräliikkeen seinältä.

Tällä reissulla Milanossa ei satanut lunta, mutta legolumiukkoja näin useammankin.

Pyöräretkelle osallistui lisäkseni kolme muuta pyöräilijää.

Ehkä nämäkin "laiva"talot olisin nähnyt itsekseni, mutta tarina (jonka tietty olen unohtanut) niiden takana olisi jäänyt himmeäksi..

Iloa ja ilkivaltaa Iisalmessa

Pielavedeltä Iisalmeen reittiä suunnitellessani oli Myhinpään mäet ja mutkat sekä "kuulalaakerit" vielä niin hyvin mielessä, että päätin jättää ajamatta Pörsänmäen kautta, vaikka Jaakko Tepon "Pörsänmäen tango" sinne houkuttelikin.  Samoin olisi tehnyt mieli ajella Lystikankaantien kautta, kun sielläkin varmaan olisi ollut seurojentalo tms, mutta tie oli sen näköinen, ettei nyt houkutellut sitä ajella. Myhinpää oli ilmeisesti vienyt voimani niin, että asfalttitie Iisalmeen tuntui varsin pitkältä ja tylsältä, kun ei tarvinnut koko ajan etsiä ajolinjaa soran ja hiekan seasta. Matka oli kuitenkin melkein puolta lyhyempi kuin pari päivää aiemmin.

Kuukkeli olisi opastanut Lystikankaantielle ja sinne toki olisi mielenikin halajanut, mutta kun näin tien kunnon ja ylämäen päätin jatkaa asfaltin nielemistä. Oli vielä muutenkin mielessä Myhinpään erikoiskoe, niin että tarkkaan harkitsin reittiä.

Ennen Pielaveden kirkolle saapumista tienvarrelle sattui Urho Kalevan synnyinkoti. Olin vähän hämilläni, kun en Pielavedellä ole ennen käynyt ja muistelin UKK:n kodin pihassa ennenkin käyneeni. Pitkään meni ennen kuin tajusin tuon aiemmin näkemäni kodin olleen Kalle Päätalon synnyinkoti Taivalkoskella. Näin sitä muisti tekee tepposia. 

Onneksi olin Rautalammilta saanut kirjastokortin, niin että pääsin Pielaveden kirjaston bongaamaan omatoimiaikana.

Ei viulua, mutta akustisen kitaran voi Pielavedeltä lainata.

Pielavedellä voi istahtaa mukavasti kuuntelemaan vinyylilevyjä.

Pielavedellä on runoutta harrastava ilves.

Välillä piti pitää taukoa, kun asfalttitie alkoi puuduttaa, toki matka sujui joutuisammin kuin rallireitillä, mutta oli huomattavasti tylsempää.

 

Enpä uskaltautunut ajelemaan Pörsänmäen kautta, kun pelkäsin hiekkatietä.

Iisalmessa suuntasin ensimmäisenä kirjastolle. Ihmettelin suurta polkupyörien määrää kirjaston edessä ja sitä kuvatessa eräs rouva kyseli onko minulta kadonnut jotain. Hän kertoi lapsenlapsensa pyörän varastetun kirjaston edestä ja löytyneen myöhemmin rikottuna. Hän siunaili sitä, miten pienessä kaupungissa voi olla niin paljon ilkivaltaa ja pahantekijöitä. Tarkastin googlesta Iisalmen väkiluvun, noin 20000 asukasta ja myöhempien havaintojeni pohjalta ihmettelin myös tätä ilkivaltaa. 

Iisalmessa ilahduttivat kukkaistutukset ja rannassa kulkenut hiekkatie, jossa oli mukavia ajatelmia, QR-koodin kautta pääsi tutustumaan näiden ajatusten taustaan. Nyt tietenkin olen jo unohtanut mitä sieltä luin. Mutta ikävän vastakohdan näille iloisille asioille toi se, että ilkivalta näkyi mm. suljettuina wc-tiloina. Ainakin yhdestä kauppakeskuksesta ja rautatieasemalta bongasin suljetut wc:t. Myös kirjastossa ilmoitettiin ilkivaltaan puuttuvan kameravalvonnan avulla.

Ylhäältä oli mukava näkymä koko kirjastoon. Kirjastossa tuntui olevan varsin vilkasta, mm. koululaisia oli pelaamassa lautapelejä ja tekemässä jotain tietokoneilla. 

Ihana heppanurkkaus lastenosastolla.

I

Iisalmen asema on vielä matkustajille auki, mutta mm. wc-tilat oli ilkivallan vuoksi suljettu. Pyörän kanssa saimmekin pitkän tovin mukavassa kesäsäässä odotellla junaa, joka oli 45 minuuttia myöhässä radalle rikkoutuneen työkoneen vuoksi. Jyväskylässä oltiin enää 10 minuuttia myöhässä. Pieksämäen ja Jyväskylän väliselle matkalla saimme vielä seuraa toisesta retkipyöräilijästä (ja pyörästä).

Savon solmu aukeaa....(Rautalammi, Tervo)

Rutakko-kirjastot oli minulta täysin bongaamatta, vaikka niiden kanssa tein aikoinani paljonkin töitä. Kesällä sain Vesannon ja Keiteleen kirjastot vain ulkoapäin bongattua. Loppukesästä aloin haaveilla pienestä Savon solmun aukaisusta reitillä, jolla saisin myös Hankasalmen kirjaston bongattua, kun edellinen kerta jäi yritykseksi jo yli neljä vuotta sitten. 

Hankasalmen bongattuani pääsin siis Savon puolelle Rautalammille, jonne saavuin illalla niin myöhään, ettei kirjasto ollut enää auki. Aamulla ennen kirjaston avautumista oli hieman aikaa katsella myös Rautalammin kylää, jossa muistelen käyneeni ensimmäisen kerran erään työtoverini vanhempien luona yli neljäkymmentä vuotta sitten. Rautalammin kirjastosta sain Rutakko-kirjastoihin kirjastokortin, niin että pääsen nyt omatoimiaikanakin bongailemaan Rutakon kirjastoja. Ensimmäisenä bongasinkin Tervon kirjaston omatoimiaikana.

Jotenkin tälläinen "Valtion virastotalo" tuntuu jäänteeltä menneiltä ajoilta.

Joskus käytiin tyttären ja kaverien kanssa issikkavaelluksella Rautalammilla ja samalla reissulla uimassa tässä rannassa. Siltä reissulta on jäänyt mieleeni pieni hyppivä kala, joka hyppäsi suoraan olkapäähäni säikäyttäen minut niin, että kiljahdin. 

Rautalammin kirjastossa on hieno korkea ikkuna eteistiloihin.

Kirjaston yläkerran oleskelutiloista löytyi kiva shakkipöytä.

Ylhäältä oli kiva tähystellä alakerran tiloihin.

"Voi, kun olis viulu...". No, viulun puuttuessa voi Rautalammin kirjastosta lainata ukulelen.

Rautalammin kirjaston alakerrasta löytyi taidenäyttely. 

Rautalammilta ajelin Tervoon ja sieltä edelleen Pielaveden suuntaan. Enää ei gravel retkipyörällä kiinnostanut, joten edellispäivän rallireittiin tuskastuneena tutkailin reittejä vähän tarkemmin; kuitenkin Rautalammin ja Tervon välillä jouduin viitisentoista kilometriä ajelemaan hiekkatietä. Teillä oli vähemmän mäkiä ja mutkia kuin edellisenä päivänä (ei oikeastaan ollenkaan), mutta pölyä ja nimismiehen kiharaa oli tarpeeksi. Tervosta meinasin mennä taas Kuukkelin houkuttelemana "parhaalle reitille", kunnes tajusin tarkistaa, että taitaa olla hiekkaa ja väänsin itseni väkisin tielle 554, joka oli hyvässä asfaltissa ja melkoisen tasaista maastoa sekä liikenne oli vähäistä.

Rautalammin ja Tervon välisellä tiellä ei ollut mäkiä ja mutkia, mutta pölyä sai hetken nieleskellä tukkirekkojen ohimentyä.

Kurjet pitivät jo "reissupalaveria", osa tästä pyrähti lentoon.

Tervossa turvauduin kaupasta ostettuihin eväisiin kauniissa maisemassa, kun lounasaika paikallisessa ravintolassa ennätti päättymään ennen kuin ennätin paikalle.

Tervon kirjaston ympäristö oli aidattuna, remontin vuoksi, niinpä kulkeminen tapahtui koulun pihan kautta. Tässä näkyy, miten on kirjastossa suuret ikkunat ja koulun puolella pienemmät.

Lasten osastolla sukelletaan satuihin. 

Tervossakin pääsi parvelta ihailemaan koko kirjastoa. Yllättävän vilkasta siellä oli omatoimiaikana. 

Tervolaista kansan viisautta.

Tervon vanhan paloaseman seinässä oli hienot muraalit.

Säviällä oli hauskaa tilataidetta, sähkökaapit ovat punaisia tupia, onpa pihalla polkupyöräkin.

Säviän nuorisoseurantalon pihassa maitolaiturilla on perhe, "metsästäjä Einari, vaimo Martta ja lapset Eino ja Anni." Perhe on puettu aikakautensa asusteisiin ja heistä on kirjoitettu myös tarina.