tiistai 21. lokakuuta 2025

Armenian helmiä

En ollut ajatellut matkustaa Armeniaan, mutta kun somen syövereistä tuli vastaani Miway:n mainos matkasta, niin totesin, että sinne on päästävä. Omatoimimatka ei houkuttanut, joten osallistuin ryhmämatkaan kolmentoista muun matkaajan kanssa.  Matka oli hyvin organisoitu, niin ettei paljon ylimääräistä vapaa-aikaa jäänyt. 

Pyöräilijöitä ei Armeniassa paljon näkynyt, yhdet retkipyöräilijät bongasin Tasavallan aukiolla ja ruokalähettejä pari kappaletta. Jerevanin pääkirjastossa käväisin, mutta siellä iski pakokauhu, kun ilmeisesti olisi pitänyt kertoa mitä on lainaamassa ja sitten virkailija olisi hakenut toivomani kirjan. Oven suussa yksi nainen kertoi, ettei ole kauppa vaan kirjasto, mutta että kyllä saa käydä tutustumassa. 

Ararat-vuori on armenialaisille hyvin tärkeä, vaikka se nykyään on Turkin puolella. Ararat-vuoren kuva on myös armenialaisessa leimassa, joka lyödään passiin. Nooan arkkikin rantautui tälle yli viisi kilometriä korkealle vuorelle.


Kansanmurhan muistomerkillä palaa ikuinen tuli. Todella vaikuttava oli kansanmurhan (v. 1915) museo ja muistomerkki. Kansanmurhassa tapettiin yli miljoona armenialaista. Kansanmurhan tunnustamisesta on viime vuosiin asti keskusteltu myös Suomessa.

Tässä muistomerkissä kansanmurhan museon aulassa  ristin oikealla puolella kansa on vielä kasassa ja oikealla puolella kansanmurha on ajanut loput armenialaiset eri puolille maailmaa hajalleen,


Armenialaisilla on ilmeisesti paljon juhlia, sen verran paljon näytti Jerevanissa olevan juhlapukumyymälöitä.

Cascaden taidepuistoon ja Cafesidan modernin taiteen museoon olisin halunnut tutustua paremmin, mutta jäi tällä reissulla aikapulan vuoksi toteutumatta tämä haave. Onpahan syy palata Jerevaniin.

Eka aamuna ilahduin näistä "kaupunkipyöristä", kunnes lähempi tutkailu paljasti ne skoottereiksi.

Armenian historiaan kuuluvat vahvasti luostarit ja kirkot. Armeniaa pidetään maailman ensimmäisenä virallisesti kristinuskoon kääntyneenä maana. Pyhimys Grigori Valontuoja käännytti armenialaisia jo 300-luvulla. Nykyään satoja vuosia vanhat luostarit ja sisätiloiltaan hämyisät kirkot ovat Armenian tärkeimpiä matkailunähtävyyksiä. Yli 90 prosenttia maan asukkaista kuuluu Armenian apostoliseen kirkkoon.

Sen verran ahtaan paikan kammo vaivaa minua, etten vapaahetoisesti kaivoihin tai muihin maanalaisiin onkaloihin halunnut kavuta. 

Spitakin peltikirkko, joka rakennettiin tilapäiseksi vuonna 1988 sattuneen maanjäristyksen jälkeen ja on jäänyt matkailunähtävyydeksi. Maanjäristyksessä Spitakin kaupunki tuhoutui täysin ja kuolleita oli yli kolmekymmentätuhatta. 

Spitakin hautausmaalla oli myös Vuoristo-Karabahin sodassa kaatuneiden sotilaiden hautoja.
Hauskat leivinuunit armenialaisilla. Mies voi sukeltaa puoliksi tuonne uuniin laittaessaan sinne leipää.



"Vaihtorahana" vessamaksusta sain nunnalta tämän hedelmän, jonka googlasin olevan "intialainen granaattiomena". 

Kävimme oopperatalossa katsomassa balettia "Naamiohuvit". 



Katukoirat seurasivat rauhallisina elämää ympärillään. Joillakin koirilla oli "korvakoru", joka tarkoitti, että koira on steriloitu.

Aakkospuistossa oli armenialaiset aakkoset, armenian kielellä on oma kirjaimisto. Armenian kirjakieli ja kirjaimet on kehitetty jo 400-luvulla.


Aakkospuistosta näkyi "kivääriristi", joka kuitenkin oli turhan kaukana kävellen pistäytymiseen. 
Armeniassa on yli kuusituhatta vuotta vanha perinne valmistaa viiniä, tosin Neuvostovallan suunnitelmatalouteen ei kuulunut viinin viljely Armeniassa. 
Jerevanissa ei näkynyt juuri muita pyöräilijöitä kuin ruokalähetit.
Jerevanin pääkirjastossa oli kortistojärjestelmä, en tiedä onko siellä mitään muuta järjestelmää.
Kirjastoon sisäänkäynti oli vähän piiloisessa paikassa, Sen yhteydessä oli Amerikka nurkkaus ja myös joku brittiläinen huone.
Sevan järven rannat olivat varsinaisen sesonkikauden ulkopuolella varsin hiljaiset. Pääsin pulahtamaan Sevanissa, mutta ranta oli niin kivikkoinen, ettei siellä pitkälle viitsinyt kahlata, vesi oli melko raikasta, ehkä viisitoista asteista. 


Lasten ja nuorten taidekeskus oli mielenkiintoinen tutustumiskohde, 

Jotenkin hauska kontrasti, kun hienon linnan pihalla lastattiin trukilla viiniä autoon. Voskevaz-viinitila  oli tehty hienoksi linnaksi. 



Maisemaa Sevan järveltä, monin paikoin Armeniassa on maisema tämän kaltaista, näkyy kauas, vaikka onkin vuoristoa ja maisema oli aika ruskean sävyinen, kun oli kuivakausi. Vähän ruskaakin oli jo väreissä.






Tämä kissa tykkäsi seurata ruokailuamme ja tyytyi silittelyyn, kun ruokaa ei tarjottu.

Kasvisruoka oli varsin maittavaa.

Armenian helmiä

En ollut ajatellut matkustaa Armeniaan, mutta kun somen syövereistä tuli vastaani Miway:n mainos matkasta, niin totesin, että sinne on pääst...